Tuusulanjärven 8 parasta paikkaa – hienoin pyöräilyreitti, maisema, kotimuseo ja muut löydöt

1. Viehättävin pyöräilyreitti: Tuusulanjärven kiertävä tie

Puolikas maraton. Puolentoista tunnin hikilenkki maantiepyörällä. Tai sitten hitaasti etenevä leppoisa päivä pyöräillen. Tuusulan­järven rantoja kiertää noin 25 kilometrin pituinen kevyenliikenteen reitti, jonka voi kokea monella tavalla.

Miten reitin kulkeekin, kannattaa pysähdellä usein ja nauttia tien varrella eteen putkahtavista taide- ja ruokalöydöistä. Moni tekee Tuusulanjärvelle päivämatkan, mutta alueella riittää koettavaa myös kahdeksi päiväksi. Kulttuurikohteet löytyvät järven itälaidalta, ja ­länsipuolella on enemmän luontoa sekä pari pistäytymisen arvoista luomutilaa.

Helsingistä tullessa pyörä on helppo ottaa mukaan lähijunaan, kuljettaminen on maksutonta eikä paikkoja tarvitse varata. Kyydistä voi jäädä joko Järvenpään asemalla tai Ainolan seisakkeella (huom. junat eivät pysähdy Ainolassa ratatöiden vuoksi 19.6.–9.12.2023). Pyörän voi myös vuokrata vaikkapa Järvenpään taidemuseolta tai hotelli Gustavelundissa toimivalta Sportunalta.

2. Säväyttävimmät maisemat: Sarvikallio ja Fjällbon ranta

Retkieväät esiin ja istumaan! Sarvikallio on näköalapaikka vailla vertaa. Eero Järnefelt kutsui tätä kalliota aikoinaan hellästi pikku-Koliksi, ja näky on säilynyt nykypäivään asti.

Tuusulanjärvestä 25 metrin korkeuteen nousevalle kalliolle on tehty portaat, ja nuotiopaikkoja on kunnostettu. Herkän kauniille luonnonsuojelu­alueelle voi ­saapua neljän kilometrin ­vaellusreittiä pitkin – tai ihan lähelle pyörällä tai autolla.

Sipoolainen Kati Ihalainen istuu maisemapenkillä ja nauttii näköalasta.

”Olen täällä ensimmäistä kertaa, kun ystäväni houkutteli mukaansa. Olen käynyt Kolilla. Tässä todella on samanlaista kauneutta ja rauhaa”, Ihalainen pohtii.

Toisenlaista tyyliä edustaa Tuusulanjärven vastarannalle muutama vuosi sitten rakennettu Fjällbon uimapaviljonki. Arkkitehti­kilpailun voittanut ehdotus on komea kolmio, jonka muoto näyttää erilaiselta riippuen mistä suunnasta sitä tarkkailee. Aluksi osa seudun asukkaista piti laituria liian modernina, mutta siitäkin tuli suosittu käyntikohde. Myös Fjällbon rannalta voi pulahtaa järveen.

3. Yllättävin kotimuseo: Eero Järnefeltin huvila Suviranta

Pyöräily Tuusulanjärvellä vie kuuluisien taiteilijoiden kodeille. 1900-luvun alussa täällä asui kansainvälisestikin ­ainutlaatuinen taiteilija­yhteisö. Kirjailija Juhani Aho ja taide­maalari Venny Soldan-Brofeldt muuttivat vuonna 1897 Järvenpään kartanon vuokra­huvilaan, jota on sittemmin kutsuttu Aholaksi. Heidän luonaan vieraili taiteilijoita, joista moni ihastui seutuun ja muutti tänne perheineen itsekin. Tuolloin elettiin vielä Venäjän vallan alla. Tuusulanjärven taiteilijoiden töillä oli merkittävä osa Suomen itsenäistymistä enteilleen kansallis­tunteen vahvistamisessa.

Sibeliusten Ainola on ­järven maineikkaim­pia kohteita, mutta taiteilija Eero ­Järnefeltin ja hänen vaimonsa, näyttelijä-suomentaja Saimi Järnefeltin Suviranta on ­tuntemattomampi. Koristeellinen, noin 120-vuotiaiden tammien suojaama talo avautui vierailijoille joitakin vuosia sitten.

Juhani Kolehmainen on Järnefeltin ­tyttären noin yhdeksänkymppinen poika ja asuu yhä isoisänsä kodissa. Talo puutarhoineen on siirtynyt Järvenpään kaupungin omistukseen, ja paikasta tehdään museo. Siihen asti Suvi­rantaan voi kesällä tutustua opastetuilla kierroksilla, joihin pääsy on varattava etukäteen Järvenpään taidemuseon kautta. Suvirannassa on esillä Suomen kuuluisimpien taiteilijoiden teoksia.

”Aikoinaan täällä vietettiin vauhdikkaita tanssiaisia”, sanoo Kolehmainen. Hän kertoo, että Järnefelt oppi puusepäntaitoja Firenzessä ja valmisti Suvirannan ateljeen kalusteet itse.

4. Herkullisimmat luomumaut: Härmän Rati ja Kallio-Kuninkala

”Me olemme aidosti perinteisiä. Pikkelöimme vihanneksia ja korostamme raaka-aineiden omaa makua”, kertoo Juha Ollila.

Ollilan isännöimä ravintola Härmän Rati (Vähäjärvenkatu 1) on palkittu useasti luomu­ruokien valikoimastaan. Myös vegaaneille löytyy paljon herkullista syötävää. Härmän Ratin ravintolarakennus oli edellisessä elämässään alahärmäläinen kansakoulu. Isäntä on siirtänyt sen hirsi hirreltä Järvenpäähän. Yläkerrassa on majoitushuoneita, ja lounasta saa ympäri vuoden tiistaista perjantaihin.

Musiikista voi nauttia kartanohenkisessä Kallio-­Kuninkalan ­kesäkahvilassa (Ristinummentie 6), joka on auki perjantaista sunnuntaihin. Paikka kuuluu Sibelius-Akatemian musiikkikeskukseen, ja poikkitaiteellisista tempauksista tunnettu heinäkuinen ­Meidän festivaali pitää päämajaansa täällä.

5. Upein taiteilija-ateljee: Halosenniemi

Kun Tuusulanjärven-kulkija lähestyy Pekka ja Maija Halosen taiteilijakotia, vihreän ­maiseman voi ajatella näyttävän pinaatilta. Näin Pekka Halonen luonnehti kesäistä luontoa – ja maalasi mieluummin talvisia maisemia. Erityisen tunnetuksi hän tuli kuvatessaan valon leikkiä hangilla.

Tuusulanjärvelle työntyvä niemi on komea paikka Halosten kansallisromantti­selle hirsihuvilalle (Halosenniementie 4-6). Sen rakentamisen aikaan 1900-luvun alussa jyrkän maisemapaikan sai edullisemmin kuin peltomaaksi soveltuvan tontin.

Halosilla oli kahdeksan lasta. Perhe kävi yhdessä retkillä, ja silloin lapset joskus jännittivät, kuka heistä joutuu isän malliksi, istumaan liikkumatta. Sellaisesta tilanteesta sai alkunsa kuuluisa maalaus Perhe retkellä.

Halosenniemeä on kunnostettu, ja ateljeen harmaantuneet pohjois­ikkunat ovat taas kirkkaat. Salissa on erityisen mainio akustiikka. Siitä voi nauttia osallistumalla taiteilijakodissa järjestettäviin konsertteihin. Halosenniemessä on myös vaihtuvia näyttelyitä.

6. Mukavimmat maatilaelämykset: Lassilan ja Lammaskallion tilat

Joitakin vuosia sitten Instagramissa levisi näyttävä ilmavalokuva. Se oli otettu Tuusulassa Lassilan maatilan pellolta, jonka heinikkoon isäntä Jukka Lassila oli traktorilla kirjoittanut tekstin: Food sovereignty now, eli ruuan omavaraisuus nyt! Se on tilan tärkein tavoite.

Pihaan ajaa perhe kahdella sähköistetyllä kuormapyörällä. Vanhemmat nostavat lapsensa pyörien laatikoista ja suuntaavat tilan kahvilaan syömään tuoreista nokkosista tehtyjä vegaanilettuja. Asiakkaita riittää myös pihapiirin suoramyyntipuodissa. Hittituote on vanhan ajan kaurahiutale, josta tulee hitaasti hauduttamalla lempeää helmipuuroa. Sitä tullaan ostamaan matkojenkin takaa.

Lassilan tila (Paijalantie 341) edustaa suomalaisen maa­talouden yhtä kehityskulkua. Ensin täällä siirryttiin lypsykarjasta kanoihin ja sitten yhteisölliseen kumppanuustalouteen. Tilalla toimii luomuun ja ekologiseen permakulttuuriin perustuva ruokayhteisö Oma Maa, jolla on parisataa pääkaupunkiseudulla asuvaa jäsentä.

Kasvihuoneesta astelee ulos Ruby van der Wekken. Osuuskunnan kantaviin voimiin kuuluva nainen kertoo, että tilalla on tekemistä myös satunnaisille pistäytyjille.

”Meillä on aina hommia tarjolla: pellolla, kasvihuoneessa, leipomassa… Vieraita yhdistää halu käyttää aikaa kestävämmän ruoka­talouden eteen”, van der Wekken sanoo.

Kun pyöräilee kotvasen Järvenpään suuntaan, laitumella näkyy lampaita. Lammaskallion tilalla (Lammaskalliontie 87) on tarjolla majoitusta muun muassa puiden väliin viritetyssä tentsile-teltassa sekä erikseen varattavia yksityisiä vuoroja rantasaunassa. Tilalla toimii myös kesäkahvila.

7. Tuusulanjärven leppeimmät yöunet: designhotelli Gustavelund ja maalaishenkinen Krapi

Kymmenen kilometrin pyöräily Tuusulanjärven maisemissa ei varsinaisesti uuvuta, mutta useassa kohteessa vierailun jälkeen on mukava sulatella kokemuksia hyvän illallisen, saunan ja hotelliyön merkeissä.

Hotelli Gustavelund (Kirkkotie 36) muuttui joitakin vuosia sitten uuden omistajan käsissä muotoilua ja taidetta henkiväksi keskukseksi. Erityisen viehättävää on istahtaa Suomen suurimman kanariantaatelipalmun alle. Se tuli hotelliin vuonna 1981 vain 25-senttisenä ja meinaa nyt puskea katosta läpi.

Jos kävijällä riittää virtaa, rannasta voi vuokrata sup-laudan, kajakin tai soutu­veneen ja tutustua seutuun vesiltä. Kesä­iltana hotelli Gustavelundin ravintola levittäytyy sisäpihalle, josta on rauhoittava näköala järvelle.

Hotelli Krapi (Rantatie 2) taas on ­Gustavelundia perinteisempi, ­maalaisromanttinen lomailu­paikka. Osa huoneista on tehty yli satavuotiaaseen entiseen tiilinavettaan. Krapin Pajalla esiintyy nimekkäitä artisteja.

8. Ihanin puutarha-aamiainen: Ainolan kahvila Aulis

Kahvilanpitäjä ojentaa pakkaamansa eväskorin ja opastaa kävijän puutarhaan. Siellä piknikvierasta odottaa aurinkovarjon alla oma pöytäryhmä, jonka ympärillä levittäytyy kasvimaa.

Aino Sibelius viljeli täällä sata vuotta sitten perheelleen ruokaa ja kokeili uteliaasti uusia vihanneslajeja. Arkkitehti Lars Sonckin Sibeliuksille suunnittelema jugendhuvila seisoo komeana rinteessä, ja se on kiinnostava kulttuurikohde (Ainolankatu 1). Mutta kesäaamu on viehättävä aloittaa paikan Aulis-kahvilassa näin: haukata tuulihattua, kaataa ruusukuppiin toinenkin kahvi ja miettiä entisajan puutarhoja.

Aviomies Jean loi Ainolassa arvostettuja sinfonioita, mutta perhe eli usein taloudellisesti niukasti. Aino-rouvan yli 60 vuotta sitten tekemistä säilykkeistä joitakin on yhä jäljellä talon kellarissa.

Puutarhassa on mukava kulkea katsellen kukkapenkkien värejä ja emännän istuttamia omenapuita. Niiden satoa käytetään myös kahvilan aamiaisella Ainolan hätävaraksi nimetyssä jälkiruuassa.