Apu

Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen: ”Elämän virtaan antautuminen on kaiken sen riisumista, mikä estää meitä olemasta onnellisia”

Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen: ”Elämän virtaan antautuminen on kaiken sen riisumista, mikä estää meitä olemasta onnellisia”
Aitajuoksija ja näyttelijä Manuela Bosco tapasi muusikko Tuure Kilpeläisen neljä vuotta sitten. Jossakin syttyi tähti, joka loisti juuri heille. Sitten syntyi rakkaus ja pian yhteinen taiteilijuus. Yhteisellä sielujen sillalla on tilaa hengittää.
Julkaistu: 9.1.2021
Nurkan pönttöuunissa palaa tuli, ikkunalaudalla on simpukankuoria, vanhan työpöydän päällä on kynttilöitä. Mozart soi taustalla, kun espressokahvi pulputtaa pannussa keittokomerossa.
Helsingin taivaan alla, Katajanokan jugendtalojen kattojen yllä, on ateljee täynnä tauluja, lattiaa pilkuttavat maaliroiskeet. Ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan ateljeehen on noustu viimeiset jyrkät askelmat, ja tulijan astuessa sisään kapeasta ovesta hän on kuvitellut tulleensa Pariisiin ja viime vuosisadan alkuun. Istuuko taidemaalari Albert Edelfelt jossakin huoneen varjoissa?
– Oho, näin paljon uusia tauluja. Näyttää tahti olleen kova, en ole vähään aikaan käynytkään täällä. Olen oppinut olemaan kommentoimatta Manun keskeneräisiä töitä, sanoo muusikko Tuure Kilpeläinen tullessaan sisään.
Tuurella on sylissään joulukukkia ja havuja, ja hän ojentaa punavihreän kimpun puolisolleen Manuela ”Manu” Boscolle.
– Olen huomannut, että raskausaika ja lasten syntymä vauhdittavat Manun teosten syntyä, Tuure sanoo.
Manuela myöntää sen todeksi ja sanoo, että lasten syntymä antaa valtavaa luovaa voimaa.
Taiteilija Manuela Bosco sai tämän ateljeen työhuoneekseen tänä vuonna. Tila on ollut taiteilijan ateljeena jo 45 vuotta.
Parempaa sijaintia hän ei työhuoneeltaan voisi toivoa.
Elämää, ääntä ja arjen huisketta ja hälinää, monenlaista mielipiteenvaihtoa uusperheeseen mahtuu, mutta kaksi luovaa ihmistä tarvitsee myös rauhaa. Aivan kuten kaikki pienten lasten vanhemmat.
Sielunkumppanit monessa, kuin toisilleen luodut – arvomaailmassa, taiteessa ja elämäntavassa.

Hiihto ja hiljentyminen tärkeää Tuurelle

Keväällä 2018 Tuure Kilpeläinen hiljentyi Ylläksellä Elämänluukku-savottakahvilassa. Sanojaan aina tarkasti punnitseva Tuure kertoi minulle, miten Ylläs on hänelle tärkeä paikka. Hiihtäminen, samoileminen ja yksinolo ovat tärkeä vastapaino muusikolle, jonka keikat Kaihon Karavaanin kanssa keräävät aina ison yleisön.
Samana iltana se tapahtui jälleen – keikka oli loppuunmyyty, ja yleisö osasi sanasta sanaan bändin hittibiisien sanat.
Kouvola oli Tuure Erikin lapsuus- ja nuoruusmaisema, ja tie muusikoksi koukkasi taideopintojen kautta. Hän opiskeli Taideteollisessa korkeakoulussa kuvataideopettajaksi muun muassa kuvataiteilija, lavastaja Markku Hakurin johdolla.
"Sain meditaatiossa ystäväni kanssa samanlaisen vision jättityöstä, jonka osat tulisivat leviämään ympäri maailmaa. Menin sen jälkeen työhuoneelleni Skattalle maalaamaan 21-metristä kanvaasia."
Manuela Bosco
Manuela Boscon olin tavannut jo vuotta ennen Tuurea hänen Vegemania-kirjansa julkistamistilaisuudessa. Kirjan faktaosiosta vastasi hänen serkkunsa Anita Kirvesniemi. Ravitsemustieteilijäksi opiskellut Anita on Marja-Liisa ja Harri Kirvesniemen kuopustytär.
Hänen Italiassa syntynyt neurofysiologi-isänsä Carmelo oli töissä Olympiakomitean urheilukeskuksessa Italiassa, ja Anni-äiti, Harri Kirvesniemen sisar, oli opiskellut liikunnanopettajaksi.
Manuelasta tuli yleisurheilija, jonka päämatka oli sadan metrin aitajuoksu.
Taide voitti silti urheilun. Manuelalla on kaksi taidealan korkeakoulututkintoa, toinen Jyväskylän yliopistosta ja toinen Roomasta Accademia Europea D’Arte Drammaticasta. Hän valmistui sieltä näyttelijäksi vuonna 2009. Hänet on nähty muun muassa Luokkakokous-elokuvassa ja tv-sarjoissa Kotikatu, Syke ja Karppi. Tanssii tähtien kanssa -kisassa hän hurmasi yleisön vuonna 2013 ja sijoittui kisassa toiseksi.
Oliko kohtalo, sattuma vai johdatusta, että nämä kaksi tähteä olivat jo tuolloin kohdanneet toisensa?
Tuure sävelsi Manuela-biisin jo ennen kuin tapasi Manuelan.

Merkillinen viidestoista yö Katajanokalla

Se, että tässä ja yhdessä ollaan ei ole sattumaa, uskoo Manuela. Tuure sanoo, ettei kannata mystifioida tapahtumia liikaa, mutta Manuela ei sattumiin usko. Jotakin erityistä hänelle tapahtui neljä vuotta sitten.
– Sain meditaatiossa ystäväni kanssa samanlaisen vision jättityöstä, jonka osat tulisivat leviämään ympäri maailmaa. Menin sen jälkeen työhuoneelleni Skattalle maalaamaan 21-metristä kanvaasia.
Se marraskuun viidestoista yö oli monin tavoin merkittävä. Se oli ensimmäinen kerta, kun Manuela pääsi poikansa syntymän jälkeen maalaamaan koko yöksi. Merkittävää oli myös se, että hän kuunteli maalatessaan yön tunteina Tuure Kilpeläisen musiikkia. Sitä hän ei ollut aikaisemmin kuunnellut, eikä hän tuntenut Tuurea.
– Samana yönä kuoli mentorini, urheilulääkäri Aki Hintsa. Yön tuntemukset ja kokemukset olivat voimakkaita.
Manuela otti myöhemmin yhteyttä Tuureen ja pyysi tätä käymään työhuoneella. Ajatus oli, että Tuure tekisi maalauksiin äänimaailman.
– Olin juuri tullut Brasiliasta, jossa olin ollut Riossa musafiilistelemässä. Työhuoneellaan Manuela oli levittänyt lattialle kanvaasin, ja puhuimme aluksi hänen siihen tekemästään maalauksesta.
Sielunkumppanit olivat kohdanneet toisensa.
Ja koska sattumia ei nyt etsitä, jotakin kohtalonomaista oli siinä, että Tuure oli jo kauan ennen Manuelan kohtaamista tehnyt laulun nimeltä Manuela.
Manuela on maalannut intohimoisesti koko syksyn, mutta osaa antaa itselleen nyt aikaa.

Enemmän on enemmän

Sielunkumppaneita yhdistää moni yhteinen asia – samanlainen maku, Helsingin-kodin ja Inkeroisissa sijaitsevan vanhan talon sisustus, kierrätys, kulutustottumukset ja ekologinen tapa elää.
Adjektiivit hauska, värikäs, runsas, pirskahteleva, ja kuten Tuure sanoo, ”more is more” -tyyli kuvastaa myös heidän pukeutumistaan. Vaatteet hankitaan kirppareilta, ja ne ovat usein ilahduttavia löytöjä.
Pariskuntaa yhdistää nyt myös bisnes. Yhteinen, sukunimien alkujen mukaan nimetty Boskil-yritys myy muun muassa joogamattoja, joiden perusidea syntyi sinä marraskuisena yönä yli neljä vuotta sitten.
Seven Sisters -mattojen teemat ovat Love, Earth, Time, Water, Fire, Space ja Wood.
Tuure säveltää parhaillaan teemoihin sopivaa meditatiivista musiikkia. Se edustaa erilaista genreä kuin hänen aikaisempi tuotantonsa.
"Olen oppinut Manulta sen, että kaikkea pitää ja voi tehdä. Kun on rohkeutta hypätä uuteen ja rikkoa rajojaan, voi laajentaa omia tekemisiään."
Tuure Kilpeläinen
– Olen tehnyt yhdessä muusikko Teho Majamäen kanssa jo kaksi sessiota meditaatiomusaa, joka kuuluu orgaanisesti joogamattoihin. Tämä lähestymistapa musiikkiin on inspiroivaa, siinä ei tarvitse miettiä 3–4 minuutin mittaisen biisin normatiivisia sääntöjä. Eikä sanoja.
Taiteilijat ovat taiteilijoita, mutta läsnä on myös bisnes. Yritys myy koruja, sillä on toimitusjohtaja, luonnonkumista tehdään joogamattoja Kiinassa, mutta, näin korostetaan, vastuullisessa perheyrityksessä, jonka sertifikaatit on tarkistettu.
Joku voi kritisoida taiteen kaupallistamista, mutta lähes jokainen taiteilijahan tekee taidetta myös myydäkseen sitä.
– Meillä on monia läheisiä taiteilijapariskuntia, muun muassa Meeri Koutaniemi ja Sami Yaffa sekä Chisu ja Jori Roosberg, ja he toimivat myös peileinä sille, että voimien yhdistäminen myös työssä voi antaa parhaimmillaan paljon. Sen, että voi tehdä mitä vain, ja että tämä seikkailu on ihmeitä täynnä ja ihmeellinen. On vain pysyttävä rehellisenä itselleen ja sitä kautta toisille ja koko maailmalle, Manuela sanoo.
– Olen vähitellen sisäistänyt, ettei elämä ole suoritus, ja että mielihyvä, nautinto ja pysähtyminen ovat tärkeitä, Manuela sanoo.

Kauneutta maailmaan

Manuela Bosco on aina maalannut, mutta nyt entinen aitajuoksija tekee sitä päätyökseen. Hän haluaa luoda maailmaan kauneutta, mutta myös elättää työllään perheensä.
– En ole hakenut apurahoja. Myyn taulujani suoraan ateljeestani – gallerioista vain näyttelyiden yhteydessä.
Manuelalle suorittaminen ja suorituspaineet ovat liiankin tuttuja.
Ne tuntuivat varsinkin niinä vuosina, jolloin hän yleisurheilijana keskittyi sadan metrin aitajuoksuun.
Hän sanoo olleensa aina suorittaja ja tekijä. Osa hänen identiteettiään on ollut, ettei hän ole olemassa ilman jatkuvaa tekemistä. Kyky hyväksyä elämä ja ymmärtää se, että kaikki on hyvin, vaikka ei juuri siten kuin itse haluaisi. Manuela sanoo, että se on viisautta ja vapauttaa valtavan määrän energiaa.
– Olen vähitellen sisäistänyt, ettei elämä ole suoritus, ja että mielihyvä, nautinto ja pysähtyminen ovat tärkeitä. Kun niihin luottaa, syntyy hyvän jatkumo. On tärkeää kyetä antamaan itselleen anteeksi ja tuntemaan keholliset tunteensa niitä tuomitsematta.

Uusperheessä viisi lasta

Vuonna 2018 naimisiin menneiden Tuure Kilpeläisen ja Manuela Boscon yhteinen lapsi, Paloma, täyttää pian kaksi vuotta. Perheeseen kuuluvat myös edellisistä liitoista Tuuren teini-ikäiset tyttäret ja Manuelan kuusivuotias tytär ja neljävuotias poika.
Nyt Manuelalla on myös omaa aikaa. Paloma on kolme päivää viikossa päiväkodissa, vanhemmat lapset kaikki arkipäivät. Yhtenä arkipäivänä tyttöä hoitaa Manuela, toisena Tuure.
– Käyn ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen 1–3 kertaa viikossa aamujoogassa ja työnteon aloitan niinä aamuina yhdentoista maissa. Meditointi antaa minulle henkistä keskittymiskykyä ja on äärimmäisen tärkeää aikaa olla oman itseni kanssa.
Manuela sanoo, että yksikin päivä viikossa, joka on pyhitetty itselle, on tärkeää. Se on lempeyttä omaa mieltä ja kehoa kohtaan ja tuo iloa.
– Se antaa pohjan sille, että on, mistä antaa myös muille.

"Ehkä onnea parempi sana on kiitollisuus"

Tuurekin on aloittanut joogamisen monen aloitusyrityksen jälkeen.
– Olen oppinut Manulta sen, että kaikkea pitää ja voi tehdä. Kun on rohkeutta hypätä uuteen ja rikkoa rajojaan, voi laajentaa omia tekemisiään.
Tuure sanoo silti, että onnesta puhuminen on helppo klisee.
– Ehkä onnea parempi sana on kiitollisuus. Kiitollisuus, joka on nyt pohjavire elämässä. Ei minulla ole painetta, että pitäisi olla koko ajan onnellinen. Tärkeämpää on oma mielenrauha ja rauha perheen parissa. Puhumme Manun kanssa päivittäin paljon, ja meillä on pyrkimys olla hilloamatta tunteita lastenkaan kanssa.
"Meidät on hetkeksi pimennetty, jotta näkisimme kirkkaammin."
Manuela Bosco
Manuelan mukaan nyt on antauduttu elämän virtaan, ja siinä virrassa voi yhtä hyvin myös levätä taistelematta elämää vastaan.
– Se on elämän hyväksymistä sellaisena kuin se on. Se ei tarkoita, etteikö olisi itse vastuussa elämästään. Kyse on mielestäni kaiken sen riisumisesta, mikä estää meitä olemassa onnellisia, luovia ja levollisia. Elämä on meitä varten, ei meitä vastaan.

Perheen ja rakkauden merkitys korostuu erikoisena aikana

Päivä ateljeen ikkunoiden takana on tummunut, taivaalta alkaa sadella hiljakseen lunta.
Jouluhyasinttien ja havujen tuoksussa on puhuttava myös joulusta. Enää joulunvietto ei Tuurea ahdista kuten joskus ennen. Ei ole joulu kuten elämäkään pakollista suorittamista.
– Joskus kokemani jouluahdistus on väistynyt, ja perheen, rakkauden merkitys korostuu nyt tänä erikoisena aikana, jota me kaikki elämme.
Manuela jatkaa:
– Tunnen vahvasti, että koronapandemian vuoksi kaikki on muuttumassa. Olemme siirtyneet uuteen mullistavaan elämänvaiheeseen, entiseen ei ole paluuta. On tärkeää tiedostaa, mikä on totta, mitkä ovat elämänarvoista kestävimmät, miten haluan elää ja millaisessa arjessa lapsemme elävät.
On anteeksiannon ja uuden hyväksymisen paikka.
– Meidät on hetkeksi pimennetty, jotta näkisimme kirkkaammin, Manuela sanoo.

Manuela Anna Maria Bosco

  • Syntynyt: 11.6.1982.
  • Ammatti: Taidemaalari, jolla on myös näyttelijän koulutus.
  • Perhe: Puoliso Tuure Kilpeläinen, Tuuren kanssa yhteinen tytär. Tytär ja poika edellisestä liitosta.

Tuure Eerik Kilpeläinen

  • Syntynyt: 29.6.1970.
  • Ammatti: Muusikko, säveltäjä ja sanoittaja, jolla on myös kuvataideopettajan koulutus.
  • Perhe: Puoliso Manuela Bosco, Manuelan kanssa tytär. Kaksi tytärtä edellisestä avioliitosta.
Päivitetty 9.1.2021 – Ilmestynyt 23.12.2020
Kommentoi »