Manuela Bosco ja Tuure Kilpeläinen: ”Elämän virtaan antautuminen on kaiken sen riisumista, mikä estää meitä olemasta onnellisia”
Aitajuoksija ja näyttelijä Manuela Bosco tapasi muusikko Tuure Kilpeläisen neljä vuotta sitten. Jossakin syttyi tähti, joka loisti juuri heille. Sitten syntyi rakkaus ja pian yhteinen taiteilijuus. Yhteisellä sielujen sillalla on tilaa hengittää.
Nurkan pönttöuunissa palaa tuli, ikkunalaudalla on simpukankuoria, vanhan työpöydän päällä on kynttilöitä. Mozart soi taustalla, kun espressokahvi pulputtaa pannussa keittokomerossa.
Helsingin taivaan alla, Katajanokan jugendtalojen kattojen yllä, on ateljee täynnä tauluja, lattiaa pilkuttavat maaliroiskeet. Ylimmässä kerroksessa sijaitsevaan ateljeehen on noustu viimeiset jyrkät askelmat, ja tulijan astuessa sisään kapeasta ovesta hän on kuvitellut tulleensa Pariisiin ja viime vuosisadan alkuun. Istuuko taidemaalari Albert Edelfelt jossakin huoneen varjoissa?
– Oho, näin paljon uusia tauluja. Näyttää tahti olleen kova, en ole vähään aikaan käynytkään täällä. Olen oppinut olemaan kommentoimatta Manun keskeneräisiä töitä, sanoo muusikko Tuure Kilpeläinen tullessaan sisään.
Kommentit