Tubettaja, laulaja Tuure Boelius: ”Häpeän syvästi Suomen hallitusta ja aivan erityisesti perus­suomalaisten kansanedustajien rasistisia ulostuloja”
Jatka lausetta
Tubettaja, laulaja Tuure Boelius: ”Häpeän syvästi Suomen hallitusta ja aivan erityisesti perus­suomalaisten kansanedustajien rasistisia ulostuloja”
Tuure Boelius katsoo kaiholla rakastuneita, on leikkinyt jo pienenä euroviisudiivaa, päästelee suuttuessaan ärräpäitä sekä haluaa S-sarjan mersun ja lakkauttaa turkistarhauksen. Entä tiesitkö, mikä on Tuuren mielestä vielä kauheampaa kuin ananas pizzassa?
1.10.2023
 |
Apu

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla artistiksi. Olin jo pienenä popdiiva, ja järjestin isovanhemmilla kyläillessämme Euroviisu-show’n. Oli mikrofonit ja vahvistimet, pääsin leikkimään pop­tähteä tosissani. Niitä kamoja roudattiin joka paikkaan.

Teini-iässä ihailin erityisesti Britney Spearsia. Hän on ollut elämäni suurin innoittaja ja roolimalli. Fiilistelen hänen musiikkiaan edelleen. Oli silti masentavaa nähdä hänen keikkansa Ruotsin Sandvikenissä, ja ­huomata, että hän olisi varmaankin ollut mieluummin missä tahansa muualla. Hän oli kuin apina häkissä.

Minuun jäi pysyvät jäljet, kun löin viisivuotiaana käteni leikkimökin ikkunasta läpi. Ranteessa on ­edelleen muistona pitkä arpi tapahtumasta.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun joku muu liikuttuu. Myös riipaisevat laululyriikat saavat minut herkistymään. En ole silti mikään kova itkupilli, vaikka sitä ei varmasti kukaan uskokaan.

Viimeksi kiljuin riemusta, kun kuuntelin ensimmäistä kertaa Mun totuus -debyyttialbumini masternauhaa. ­Hyppäsin autonrattiin, painoin play-nappulaa ja kiljuin kuin pikkutyttö.

Viimeksi rakastuin kaksi vuotta sitten. Kyseessä oli ensirakkauteni. Seurustelimme, emme ole enää parisuhteessa. Mutta ei siitä enempää.

Kateellisena katson, kun näen kahden ihmisen ­olevan keskenään ylitsevuotavan onnellisia. Joskus sellaisen seuraaminen on tuntunut vaikealta, vaikka olenkin heidän puolestaan onnellinen.

Häpeän syvästi Suomen hallitusta ja aivan erityisesti perus­suomalaisten kansanedustajien rasistisia ulostuloja. Olen ­joutunut selittelemään ulkomaalaisille ystävilleni, että olemme oikeasti edistyksellinen maa, ja etteivät kaikki suomalaiset ole yhtä suvaitsemattomia.

Sukurasitteeni on nopea ihokarvojen kasvu. Joudun ajamaan parran joka aamu, rintakarvat onneksi hieman harvemmin. Huomaa kyllä, etten ole mikään teini enää.

Hermoni menevät, jos en osaa jotain viimeistään ­kolmannella yrittämällä. Epäonnistuessani puhisen ja päästelen suustani ärräpäitä. Alan kuulemma myös kimittää kierrosten noustessa.

Vapaamielisyys menee liian pitkälle, kun pizzaan ­laitetaan täytteeksi päärynää. Se on vielä hirveämpi vaihtoehto kuin ananas, joka on myös aika kauhea.

Suomen olisi jo aika luopua turkistarhauksesta. ­Mielestäni siinä on kyse eläinrääkkäyksestä. Sitä ei voi oikeuttaa toimeentulolla tai milläkään muullakaan.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, maksaisin asuntolainani pois, ja vaihtaisin E-Mersuni hienompaan ­S-sarjan malliin. Valehtelisin jos väittäisin, etten ­haluaisi panostaa autoasioissa näyttävyyteen. On se jonkinlainen statuskysymys.

Jos olisin nainen, ottaisin selvää, minkälaista deittielämä on ­naisen näkökulmasta. Ja haluaisin kokea ne menkat.

Annoin viimeksi lahjan ystävälleni syntymä­päivänä, kukkakimpun. Pidän lahjojen antamisesta, mutta haluaisin olla kekseliäämpi. Äitini saa aina jouluisin samanlaisen lahjakortin kauneushoitolaan.

Kommentoi »