Apu

Tuula Visa on nettihuijarien käräyttäjä: "Suomalaiset naiset ovat erityisen otollisia uhreja"

2

Jo reilu tuhat ulkomaisten nettihuijareiden uhriksi joutunutta suomalaisnaista on pyytänyt Tuula Visalta, 76, apua. Ennen kuin Visa ryhtyi metsästämään netin auervaaroja, hän auttoi vuosikymmeniä Viron köyhien perheiden sairaita lapsia.
Kuvat Johanna Myllymäki

Tuula Visa raahaa perässään suurta matkalaukkua. Olemme sopineet tapaamisen ravintola Sea Horseen Helsingin Ullanlinnassa. Tuula oli tarjoilijana samassa ravintolassa ennen kuin hän jäi eläkkeelle.

Matkalaukussa on läppäri, tabletti, kuva-albumeita ja lehtileikkeitä vuosikymmenten ajalta. Osa muistoista on pitänyt jättää kotiin Helsingin Etelä-Hermanniin.

Lehtileikkeet ja valokuvat kertovat Tuulan vuosikymmenistä paitsi nettihuijareiden paljastajana myös Viron sairaiden lasten ja köyhien perheiden auttajana.

Huikean uran vapaaehtoisaktiivina hän on tehnyt päivätyön ohessa ja sen jälkeen pienituloisena eläkeläisenä.

Erikoisuutena auervaarat

Viime vuosina Tuulaa on haastateltu eri medioihin lähes aina, kun aiheena on ollut netissä mellastavat huijarit. Hänen erikoisuutensa ovat yksinäisiä ja lemmenkipeitä naisia saalistavat verkon auervaarat. Hän seuraa ja ilmiantaa epäilyttäviä profiileja Facebookissa aamusta iltaan.

Tuula on julkaissut puhelinnumeronsa Facebook-sivuillaan ja rikosuhripäivystyskin jakaa hänen yhteystietojaan eteenpäin. Hän laskee ilmiantaneensa vuosien varrella jo yli 10 000 Facebookin valeprofiilia.

– Joitakin uhreja olen majoittanut kotonakin. Öisin en puheluihin vastaa, mutta muulloin nettihuijareiden uhrit voivat soittaa minulle aina numerooni 044 357 0994, hän rohkaisee.

Lounaan syötyään Tuula kaivaa läppärin pöydälle ja alkaa selailla huijareiden Facebook-sivuja. Yhteistä niille kaikille on se, että valheelliseen profiiliin on kaapattu netistä jonkun oikean menestyjän kuva, usein amerikkalaiselta upseerilta tai lääkäriltä.

Moni näistä nettihuijareista etsii uhreikseen lemmenkipeitä naisia. Nuorin Tuulan kohtaama tapaus on ollut 40-vuotias. Pääosin he ovat kuitenkin 58–80-vuotiaita.

– Huijarit toimivat enimmäkseen Afrikan Nigeriassa. Joskus jäljet johtavat myös esimerkiksi Turkkiin, Indonesiaan ja Espanjaankin, Tuula kertoo.

Huijattu uhkasi itsemurhalla

Tarinan kulku noudattaa lähestulkoon aina samaa kaavaa. Verkon auervaara selailee eri puolilta maailmaa iäkkäiden naisten Facebook-profiileja ja lähestyy heitä kaveripyynnöllä.

Kun kaveripyyntöön tulee vahvistus, huijauksen kohde saa lipevän viestin, jossa kehutaan hänen ainutkertaisen kaunista ulkonäköään. Eikä mene aikaakaan, kun kirjeenvaihto muuttuu lupaukseksi suuresta rakkaudesta ja rahakkaasta avioliitosta. Sitä ennen tosin rakkauden kohteen pitäisi lähettää tulevalle elämänkumppanilleen maailman ääriin rahaa.

– Toissapäivänä minuun otti yhteyttä eräs lähes 50-vuotias naimaton opettaja, joka oli maksanut huijarille ison summan rahaa, kertomansa mukaan 100 000 euroa. Hän oli ihan šokissa ja uhkasi tehdä itsemurhankin. Onneksi sain hänet ainakin toistaiseksi hylkäämään niin synkät aikeet, Tuula sanoo.

Yhden valeprofiilin kuva kuului oikeasti suuren amerikkalaisen kauppaketjun johtajalle. Profiilikuvan varastanut huijari valehteli työskentelevänsä USA:n hallituksen palveluksessa huipputärkeissä tehtävissä.

Tuula sopi hyvin tämän huijausyrityksen kohteeksi. Hän on 76-vuotias ja yksin elävä eläkeläisnainen.

Facebook-viestissä mies kirjoitti olevansa lähdössä ostamaan Singaporesta USA:n hallitukselle autoja.

– Ihan piruuttani lähdin hänen kanssaan kirjeenvaihtoon. Ei mennyt kuin kaksi päivää, kun mies kirjoitti tulleensa ryöstetyksi ja tarvitsevansa 15 000 euroa, että hän pääsisi Singaporesta takaisin kotiinsa. Kirjoitin hänen omalle aikajanalleen, että pysy siellä vaan, kyllä USA:n hallitus sinut sieltä pois auttaa. Profiili poistui Facebook-sivuilta saman tien, kun kirjoitin hänen aikajanalleen, että olet muuten huijari, Tuula nauraa.

Ottaa riskejä

Huijareiden metsästämisessä Tuula on ottanut isojakin riskejä. Paitsi että hän on lähtenyt kirjeenvaihtoon yli 300 huijarin kanssa, pari kertaa hän on lähettänyt heille osoitteensa ja yhteystietonsakin.

– Tiedän toki, ettei niin kannattaisi tehdä, hän myöntää.

Eräs majuriksi esittäytynyt verkkohuijari meni lankaan. Hän lähetti sähköpostilla Tuulalle pakettikortin ja ilmoitti, että kuriiri tuo suoraan hänen ovelleen paketin, jossa on 1,2 miljoonaa euroa rahaa ja 8,5 kiloa kultakoruja.

Lähetys tyssäsi siihen, kun Tuula ei suostunutkaan maksamaan Lontoon lentokentän vaatimia 8 000 euron tullimaksuja. Jos hän olisi maksanut kiltisti, majuri olisi kuulemma tullut Suomeen ja mennyt hänen kanssaan naimisiin.

– Sanoin, että mennään vaan naimisiin, mutta en maksa penniäkään, Tuula nauraa.

Suomalaisuhri maksoi puoli miljoonaa

Amerikkalaiset toimittajat ovat onnistuneet jäljittämään kuvia, jotka paljastavat huijareiden oikeat kasvot. Nigeriassa huijareille järjestetään tiettävästi oikein koulutustakin. Rahat päätyvät kansainvälisille rikollisliigoille, jopa terroristiseen tarkoitukseen.

– Tässä on valeprofiilikuva amerikkalaisesta sotilaasta. Tuossa viereisessä kuvassa taas on 10-vuotias nigerialaispoika, joka on varastanut tuon amerikkalaissotilaan profiilikuvan, Tuula esittelee.

Kuvassa poika poseeraa muhkean setelitukun kera.

– Kärähtämisen jälkeen valeprofiili poistuu aina netistä pian, mutta tilalle keksitään saman tien uusi. Suurin suomalaisen uhrin maksama summa on 500 000 euroa. Hän seurusteli verkossa kahdeksan vuotta ”kenraalimajurin” kanssa, jota ei ikinä nähnytkään. Omaiset ovat yrittäneet turhaan saada naista holhoukseen.

Tuula kertoo, että jo 1 154 petetyksi joutunutta on ottanut yhteyttä häneen.

– Valitettavasti he ovat vain jäävuoren huippu. Kynnys avautua huijatuksi tulemisesta on todella korkea. Lemmenkaipuun takia lankaan menneelle helposti naureskellaan tyyliin sitä saa mitä tilaa, Tuula sanoo.

Hän oli kesäkuussa rikosuhripäivystyksen koulutuksessa. Paikalla oli paljon myös poliiseja ja pankkienkin edustajia.

– Romanssihuijaukset ovat menneet kaikkien muiden nettipetosten ohi Suomessa, mutta poliitikotkaan eivät tähän paljon huomiota kiinnitä. Netin auervaarojen takia Suomessa on tehty itsemurhiakin, Tuula väittää.

Huijarit rikkovat jopa avioliittoja

Vertailu takavuosikymmenten auervaaroihin vähän huvittaakin Tuulaa.

– Heiltä lemmenkipeät yksinäiset naiset saivat myös vastineeksi jotain, vaikkapa nyt fyysistä läheisyyttä. Verkkohuijareilta he eivät saa mitään, mutta menettävät rahansa. Keskimäärin näissä lemmenkipeiden verkkohuijauksissa liikutellaan 50 000–60 000 euron summia. Jos olisin itse näitä netin auervaaroja uskonut, olisin mennyt 300 kertaa naimisiin, minulla olisi 300 taloa ja 300 autoa pihalla, Tuula hymähtää.

Lankaan eivät mene vain yksinäiset.

– Nämä nettihuijarit pystyvät rikkomaan 50 vuotta kestäneitä avioliittojakin, kun rouva on löytänyt verkosta elämänsä auervaaran, Tuula päivittelee.

Tuulan ura nettihuijareiden metsästäjänä alkoi vajaat kahdeksan vuotta sitten, kun hän sai läppärin ja alkoi saada jatkuvalla syötöllä kaveripyyntöjä eri puolilta maailmaa.

– Tajusin heti, ettei siellä ole ihan kaikki ok. Samalla kuvalla saattoi olla yhdeksän profiilia eri nimillä. Yhdessä mielessä suomalaiset naiset ovat erityisen otollisia uhreja. Huijarit laskevat, että Pohjoismaissa on hyvinvointivaltioita, joiden yksinäisillä ihmisillä riittää säästöjä ja rahaa. Juuri yksinäisyys ajaa ihmisiä sinisilmäisyyteen.

Rutiköyhä lapsuus

Jo 1980-luvulla Tuula raahasi naapurimaa Viron köyhien perheiden lapsille laukkukaupalla vauvanvaatteita, ruokaa ja leluja. Silloin elettiin vielä Neuvosto-Viron aikaa.

– Ulkomaalainen ei silloin saanut mennä yksityisiin perheisiin, joten jouduin sujahtamaan heidän luokseen vaivihkaa porttikäytävistä. Hotelliin piti palata kello 22. Kun kävelin Tallinnan kaduilla avustuskapsäkki kädessä, miliisi kulki muutaman metrin perässä, Tuula muistelee.

Hänellä ei ollut ennestään mitään siteitä Viroon: siellä ei asunut sukulaisia, eikä hänellä ollut siellä edes yhtään tuttua.

– Kasvoin itse rutiköyhässä suurperheessä Panelian Kiukaisten kylässä. Nuorena tyttönä luin kirjan Viron keskitysleireistä, johon tuotiin ihmisiä Tšekistä 1940-luvulla. Jotenkin se kirja kosketti minua. Päätin, että kun tulen aikuiseksi, haluan auttaa virolaisia.

Tuula tosin aloitti auttamistyönsä jo teini-ikäisenä koti-Suomessa.

– Olin lapsenlikkana porilaisessa opettajaperheessä ja keräsin lähitienoon rikkailta bussilastillisen lastenvaatteita kotikyläni Panelian köyhiin perheisiin.

Viron itsenäistyttyä syksyllä 1991 toiminta laajeni ja Tuula perusti Viron lasten apu -yhdistyksen. Silloin hän alkoi saada mukaan sponsoreita. Hän laskee vieneensä vuosikymmenten aikana Viroon Suomesta apua 900 pakettiautokuormallista ja 200 rekkalastia.

– Jos laskee rahallisen arvon kaikille kroonikko- ja lastenvaipoille, ruoille ja lääkkeille, puhutaan miljoonista euroista. Kaiken sain yrityksiltä lahjoituksina. Vain yhden 3 000 vanhan markan arvoisen rekkakuljetuksen jouduin maksamaan itse.

Virolaisten hätä yhä sydäntä lähellä

Lasten lisäksi Tuula on auttanut myös yksinäisiä vanhuksia ja asunnottomia alkoholisteja. Yhdistystä ei enää ole, mutta Tuula järjestää apua edelleen yksityishenkilönä.

– Joka joulu vien Viroon pakettiautollisen erilaista tavaraa, hän sanoo.

Jotkut kysyvät, miksi Tuula auttaa talousihmeen loisteessa kylpeviä virolaisia, kun avuntarvitsijoita riittäisi kotimaassakin. Hän tuntee kuitenkin karun totuuden Viron talousihmeestä, joka koskettaa vain menestyviä kaupunkilaisia lähinnä Tallinnassa.

– Maaseudun ihmiset elävät edelleen äärettömässä köyhyydessä, ja elämä siellä on kuin takavuosikymmenten Neuvostoliitossa. Syrjäseudun vanhuksen eläke on keskimäärin 340 euroa kuukaudessa ja hinnat kuitenkin lähentelevät jo Suomen tasoa. He jäävät osattomiksi tuosta talousihmeestä, Tuula muistuttaa.

Estonia jätti orpoja

Estonia-aluksen uppoamisen jälkeen syksyllä 1994 Tuula vei yötä päivää apua virolaisiin perheisiin, joissa turma oli vienyt pieniltä lapsilta meren syvyyksiin isän tai äidin, joskus molemmat. Orvoiksi jäi myös Estonialla työskennelleiden yksinhuoltajaäitien lapsia.

Tuula näyttää kuvaa, jossa pieni Oskari-poika ojentaa hänelle veistämänsä kaarnalaivan 60-vuotislahjaksi vuonna 2002.

– Oskarin äiti ja isä olivat Estonialla juhlimassa 10-vuotishääpäiväänsä. Molemmat hukkuivat. Oskari ja isosisko Liisi kasvoivat isovanhempien luona. Perheen pienimmän, Linda-vauvan, kasvattivat äidin lapseton veli ja hänen vaimonsa. Kaikista heistä on tullut tasapainoisia ja elämässään pärjääviä aikuisia.

Helmikuussa 2001 Viron presidentti Lennart Meri palkitsi Tuulan mitalilla auttamistyöstä virolaisten hyväksi.

– Uskon tyttövauvan Triinu-Liisin sydänleikkausta varten järjestämäni keräyksen vaikuttaneen tunnustukseen merkittävästi. Hänellä oli niin harvinainen sydänvika, että niitä oli koko maailmassa vain yhdeksän tapausta. Lastenklinikalla Helsingissä hänet leikattiin ensin maaliskuussa 2000 ja toisen kerran puoli vuotta myöhemmin. Ilman näitä leikkauksia hän olisi menehtynyt.

Suomessa lastenklinikalla vauvana leikattu Triinu-Liis on nyt iso tyttö ja Tuulan Facebook-kaveri. Presidentin lisäksi Tuulan ovat Virossa palkinneet Tallinnan kaupunki ja monet muut paikkakunnat.

Niin kauan kuin voimia ja terveyttä riittää, Tuula jatkaa eri tavoin toisten ihmisten auttamista. Netissä huijatuilta voi tulla jopa 12 puhelua päivässä.

– Yksi puhelu voi kestää viisikin tuntia, kun uhri on šokissa. Ei silloin voi katsoa kelloa. Joitakin lohduttomia huijattuja olen majoittanut ja tukenut kotonanikin. Lääkärit sanovat, että eläkeläisenkin pitää harrastaa eikä jäädä kotiin yksin neljän seinän sisälle. Minä harrastan toisten auttamista.

Julkaistu: 18.11.2018