Apu

Tois pualt Tuonela jokke: Turun linnan entiset asukkaat vaeltavat väitetysti siellä yhä – ja jopa itse Jaakko Ilkka metelöi – Haamujen jäljillä 4/8

Tois pualt Tuonela jokke: Turun linnan entiset asukkaat vaeltavat väitetysti siellä yhä – ja jopa itse Jaakko Ilkka metelöi – Haamujen jäljillä 4/8
Turun linna on Suomen merkittävimpiä rakennushistoriallisia muistomerkkejä. Siellä on vuosisatojen ajan pitänyt majaansa mitä erikoisimpia persoonia. Ehkä he vaeltelevat linnan käytävillä edelleen tai valittavat vankityrmässä julmaa kohtaloaan. Tämä on Haamujen jäljillä -sarjan osa 4/8.
Julkaistu: 15.7.2022

Turun linnan karmiva historia nousee esiin heti tutustumiskierroksen ensimmäisillä askelilla. Päälinnassa portinvartijan kamarin alapuolella kellarissa pidettiin muinoin karhuja, joiden oli tarkoitus pelottaa kutsumattomat vieraat pois. Linnan kirjanpidosta on löytynyt kuitteja karhuille hankituista kahleista.

Linna toimi vankilana vielä 1800-luvulla.

Kutsumattomista vieraista puheenollen – heitä on viime aikoinakin havaittu muun muassa vanginvartijan huoneessa, joka sijaitsi keskiaikaisten vankityrmien läheisyydessä. Yhdessä kopeista majaili 1500-luvun lopussa talonpoikaiskapinan eli nuijasodan päällikkö Jaakko Ilkka. Tarinan mukaan hän pääsi pakenemaan käymälän aukosta. Reikä tosin näyttää niin ahtaalta, ettei siitä kovin leveähartiainen mies helposti solahda läpi. Mutta eipä jumituta siihen.

1980-luvulla eräänä lankalauantaina, eli pääsiäissunnuntaita edeltäneenä päivänä linnan siivooja näki vanginvartijan huoneessa oudon näyn. Pieni mies kulki huoneen poikki, laskeutui tyrmän portaat ja katosi seinän sisään. Pian tämän jälkeen toinenkin työntekijä teki havainnon samanlaisesta hahmosta.

Ennen vanhaan uskottiin, että pääsiäisen aikaan – eli Jeesuksen maatessa kolmen päivän ajan haudassaan – erilaiset henget pääsivät liikkumaan vapaasti. Olisiko tämäkin kummajainen nautiskellut tuosta vuosittaisesta oikeudestaan?

Samoihin aikoihin japanilainen turisti kertoi, että vankisellien portaissa joku tai jokin oli tarttunut häntä jalasta. Vain neljä vuotta aiemmin kaksi rouvaa oli istunut vanginvartijan huoneen penkillä, kun toista heistä oli koputettu pohkeeseen.

Jaakko Ilkan vankisellistä kuuluu edelleen silloin tällöin meteliä. Monet aistivat paikassa painostavan tunnelman. Onko kyse pelkästä mielikuvituksesta vai olennoista, jotka ovat kotoisin Tuonelan virran ”tois pualt jokke” muistuttamassa linnan hämärästä menneisyydestä?

Hilkka Kauppinen pitää työpaikastaan niin paljon, että hän suunnittelee palaavansa sinne vielä joskus kummittelemaan.

Museoassistentti Hilkka Kauppista harmittaa, ettei hän ole koskaan tavannut kummituksia Turun linnassa. Hän on yrittämällä yrittänyt nähdä jotain omituista ja liikuskellut paikalla myös ilta-aikaan, kun linna on yleisöltä suljettu. Mutta ei – kaikki jännittävät jutut tapahtuvat vain toisille!

– Oppaat ovat kertoneet naishahmosta, joka on näyttäytynyt vanginvartijan huoneessa sekä kuninkaansalissa ja kadonnut sitten pylvään taakse, Kauppinen kertoo.

Turun linnan portaissa on kaikunut askeleita satojen vuosien ajan.

Monenlaisia havaintoja on tullut linnassa työskenteleviltä ihmisiltä ja vierailta. Yksi kummallisten tuntemusten tyyssija on nuorten herrain huone, jossa ainakin kolmella kerralla kävijät ovat raportoineet jonkun näkymättömän seisseen heidän vierellään.

Kirjurin tuvassa kaksi opasta kertoi menneen ajan epärehellisistä kirjureista, jotka pihistivät valtakunnan verokassasta rahaa ja ostelivat itselleen kivitaloja, laivoja ja vaatteita. Kesken selostuksen tuvassa alkoi kuulua kahinaa, joka muistutti asiakirjojen sivujen kääntelyä. Toinen oppaista lähti etsimään äänen lähdettä, mutta ei löytänyt minkäänlaista selitystä. Kierroksella ollut ryhmä kiitteli havainnollistavista äänitehosteista tietämättä, ettei kyse ollut näkyvän maailman aistimuksista.

Kirjurin tuvassakin on muistoja tragedioista. Sen seinällä on linnan vierailijoiden nimiä koristeellisin koukeroin. Joukossa on Nicolaus Sabellin nimi – hän oli hovijunkkari, joka vuonna 1584 odotteli pääsyä Ruotsin ja Venäjän välisiin rauhanneuvotteluihin. Reissussa oli romantiikkaa, ja Sabell rakastui turkulaiseen suutarin vaimoon. Kun käry kävi, Sabell tuomittiin kuolemaan. Tuskinpa suutarinrouva pääsi sen helpommalla. Sabell mestattiin linnan valleilla, jossa onkin nähty haamu hengailemassa pää kainalossaan.

Turun linna oli aluksi pelkkä pahainen leirikastelli Aurajoen suun luodolla. Etelä-Suomi oli liitetty Ruotsin kuningaskuntaan, ja linnan oli tarkoitus toimia käskynhaltijan sekä hänen sotilaidensa tukikohtana.

Hieman ylempänä Aurajoen varrella olleesta kauppapaikasta alkoi samoihin aikoihin kasvaa Turun kaupunki. Sinne myös siirrettiin aiemmin Nousiaisissa ja Koroisissa toiminut piispanistuin, ja tuomiokirkko vihittiin käyttöön noin vuonna 1300. Linna antoi Turulle suojaa, vaikka sen varsinainen tehtävä oli suojella kuninkaalle Itämaasta eli Suomesta tilitettäviä verorahoja.

Ajan saatossa linnaketta laajennettiin yhä enemmän linnan muotoon. Muurien sisälle syntyi erillisiä saleja ja huoneita, joihin pääsi ainoastaan kapealta linnanpihalta puisia portaita ja parvikäytäviä pitkin. Vaaran uhatessa puurakenteet tuhottiin, jolloin vihollinen ei päässyt valtaamaan linnaa.

1500-luvulla kuningas Kustaa Vaasa määräsi Turun linnan korjattavaksi ja laajennettavaksi. Hän ei pitänyt paikasta, mutta kuninkaan toiseksi vanhin poika, herttua Juhana muutti linnaan toimiessaan Suomen käskynhaltijana ja suuriruhtinaana. Juhanan ja hänen vaimonsa, Puolan kuninkaan tyttären Katariina Jagellonican aikana linnasta tuli renessanssihenkinen palatsi, jossa vietettiin loisteliasta elämää. Tuolloin Turun linna myös kohosi nykyisiin mittoihinsa, ja laaja esilinnakin valmistui.

– Kävellessäni pohjoisen näyttelyhallin päästä päähän vitriinien valot sammuivat itsekseen sitä mukaa, kun ohitin ne, Avun valokuvaaja Timo Pyykkö kertoo.

Pidot päättyivät, kun Juhana ajautui riitoihin isonveljensä, kuningas Eerik XIV:n kanssa. Syynä oli Ruotsin käymä sota Katariinan kotimaan Puolan kanssa. Sittemmin Eerik syrjäytettiin, ja Juhanasta tuli kuningas. Eerik asui vaimonsa Kaarina Maununtyttären kanssa Turun linnassa ja lopulta teljettiin kuusikulmaiseen torniin omaan tyrmäänsä. Vankeusaika Turussa jäi lyhyeksi, ja Eerik siirrettiin Ruotsiin, jossa hän kuoli arsenikkimyrkytykseen vuonna 1577. Juhanalla epäillään olleen näppinsä pelissä veljen kuolemaan.

Vanhassa tyrmässä virui 1500-luvulla myös nuijamiesten päällikkö Jaakko Ilkka.

Eerikin vankitornin ulkomuurissa on hauraspintainen kivi, jota kutsutaan murhaajien kiveksi. Rappaus rapisee pois aina koskettaessa. Jos koskijan käteen jää punaista väriä, hänestä tulee murhaaja.

Syyskuun 27. päivän vastaisena yönä 1573 Arvid Kustaanpoika Stenbock surmasi sotapäällikkö Iivari Maununpojan Turun linnan kuninkaansalissa. Alkoholilla oli osuutta asiaan: miehet olivat juovuspäissään setvineet edellispäivänä puhjennutta riitaa. Iivari oli aukonut päätään Arvidille, kunnes tällä meni niin sanotusti kuppi nurin. Arvid ratkaisi asian pistämällä Iivaria kuolettavasti tikarillaan.

Iivarista ei ole tehty haamuhavaintoja, mutta kuninkaansalissa on kuljeskellut nuoren, renessanssiajan sotisopaan sonnustautuneen sotilaan haamu.

Hilkka Kauppinen johdattaa Avun toimittajan päälinnan yläkerrassa sijaitsevaan pohjoiseen näyttelyhalliin, josta muistaa tarinan noin vuosikymmenen takaa.

– Vieras istui tuossa pehmustetulla penkillä, kun yhtäkkiä tunsi jonkun istuvan hänen viereensä, huokaisevan raskaasti ja jatkavan hetken päästä matkaansa.

Esilinnan puolella on nähty tummiin pukeutunut vanha nainen, joka katsoo kohtaamaansa ihmistä suoraan silmiin. Kerran opas kuuli kruununvouti Backmanssonin huoneesta lähestyviä askeleita, vaikka niiden lähdettä ei näkynyt missään.

– Näissä portaissa monella on ollut tunne, että joku kulkee aivan perässä, Kauppinen kertoo ja laskeutuu jyrkkiä rappusia esilinnassa sijaitsevan uudemman vankilan sellikerrokseen.

Kuninkaansalissa on nähty pylvään taakse katoavan naisen hahmo.

Turun linna toimi vankilana vielä 1890-luvulla, jolloin uusi lääninvankila Kakola valmistui. Esilinnan sellit ovat Jaakko Ilkan tyrmään verrattuina moderneja, mutta eivät täyttäisi enää minkäänlaisia ihmisoikeusvaatimuksia. Kopit näyttävät suurilta, mutta niihin majoitettiinkin kerrallaan kokonainen rikollisremmi.

Täälläkin on tietysti tapahtunut kauheuksia, esimerkiksi 10. lokakuuta 1822. Vangeista vastuussa oleva vahtimestari Johan Petter Norman piti sadistista kuria ja rankaisi vankeja pienistäkin teoista raipaniskuilla – joskus kuolemaan asti. Lopulta joukko vankeja surmasi Normanin iskemällä häntä kätketyllä puukolla 22 kertaa sekä pieksemällä lämmityspuilla.

Tämä tai muut raskaat muistot vaivannevat yhä joitakin vankilan entisiä asukkaita. Eräs opas oli kerran tuntenut sellikäytävällä itsensä piiritetyksi sekä nähnyt usvapatsaita ympärillään. Samalla hän oli aistinut ”suunnatonta pahuutta”.

Toisetkin osastolla vierailleet ovat kokeneet samanlaisen olon sekä kuulleet raskasta hengitystä lähellään.

Turun linna on auki ympäri vuoden, vuosittain siellä käy yli satatuhatta vierailijaa. Linnan yli 700-vuotiseen historiaan mahtuu hyvin värikkäitä tapahtumia ja henkilöitä, mikä voi selittää linnan kummitustarinoitakin.

Tavallisen linnapäivänä vastaan kävelee oppaita ja monenlaisia turisteja. Tasaisin välimatkoin, omilla paikoillaan istuu myös valvojia varmistamassa, ettei linnan saleissa tehdä tihutöitä. Mutta onko tavallisten kuolevaisten joukossa myös muita, joihin ei tule kiinnittäneeksi huomiota? Ehkä Hilkka Kauppinenkin on niitä nähnyt, vaikkei ole tunnistanut.

– Sitähän ei voi tietää. Mutta sen tiedän, että Turun linna on maailman paras työpaikka. Ainakin minä aion tulla tänne sitten kummittelemaan. Saavat ihmetellä, että mikähän oli se vanhaan asuun pukeutunut leidi, joka katosi pylvään taakse, hän nauraa.

  • Lähde: Mauri Karvonen: Aavetaloja ja ihmiskohtaloita (Nemo 2016)

Turun linnaa alettiin rakentaa Aurajoen suuhun jo 1200-luvulla.

Turun linna

  • Turussa, Aurajoen suussa sijaitseva linna. Rakennustyöt aloitettu 1280-luvulla, esilinna valmistui vuonna 1588. Päälinna vaurioitui pahasti Turun pommituksissa 1941. Jälleenrakennus ja entistämistyöt valmistuivat 1961, esilinnan entisöinti 1970–80-luvuilla.

  • Alun perin Ruotsin kruunun hallintolinna, myöhemmin Suomen herttuan Juhanan renessanssipalatsi, kenraalikuvernöörin virka-asunto ja vankila. Nykyään omistajana Suomen valtio, haltijana Turun kaupunki.

  • Museona vuodesta 1961.

  • Avoinna 30.5.–28.8.2022 ma–su klo 10–18. Liput 14/5 euroa.

Kommentoi »