Apu

Turkka Mastomäen vanhemmat menivät liian varhain: "Enää ei ole ketään kantamassa"

Turkka Mastomäen vanhemmat menivät liian varhain: "Enää ei ole ketään kantamassa"
Vanhempien menetys on ollut Turkka Mastomäelle kova paikka. – Jostakin se ajatus kumpuaa. Että onko minulla vielä joskus lupa olla pikkupoika?
Julkaistu: 14.3.2021
Näyttelijä Turkka Mastomäellä on takanaan rankka vuosi. Hänen äitinsä menehtyi tammikuussa 2020. Muutama vuosi sitten oli aika luopua isästä – ja kummastakin liian aikaisin.
Viime vuosi oli sinulle surullinen, sillä äitisi menehtyi. Samalla oli koko Suomea koskeva poikkeusaika. Miltä se tuntui?
Vain elämää. Se on vain siedettävä ja kestettävä. Suru ja totaalinen rakkaudesta luopuminen on vaikeaa käsittää välillä.
Olen asunut Tampereella viime vuodet tyttäreni vuoksi, joten äiti oli hyvin lähellä elämässäni ja auttoi paljon pienen tytön kanssa.
Äitini menehtyi syöpään pitkän sairastamisen jälkeen.
Olen hyvilläni siitä, että sain saatella häntä. Äiti sai elää sairaudestaan huolimatta itsenäistä ja täysipainoista elämää ihan viimeisiin päiviinsä asti. Vasta loppumetreillä syöpä levisi ja otti vallan.
Menetin myös isäni kolme, pian neljä vuotta sitten.
Kun menettää vanhempansa, ei ole enää ketään kantamassa. Alta viisikymppisenä orvoksi. Eiväthän vanhempani ole minua kannatelleet aikoihin, mutta jostakin se ajatus kumpuaa. Että onko minulla vielä joskus lupa olla pikkupoika?
"Pahin pelkoni on sairastua samaan sairauteen kuin isä. Lähtisin mieluummin nopeammin."
Mutta nämä ovat vain ajatuksia, ja elämä menee eteenpäin. Vanhempani saivat elää hyvän ja pitkän elämän, tosin kym­menen vuotta turhan aikaisin menivät.
Isäsi menehtyi sekamuotoiseen Alzheimerin tautiin. Pelkäätkö itse sairastuvasi?
Vanhustenhoidossa on joissakin paikoissa liian vähän ja liian rasittunutta henkilökuntaa.
Mielestäni vanhuksia lääkitään liikaa lääkkeillä sellaiseen kuntoon, että heitä on helpompi käännellä.
Vanhusten elämänlaatuun ei panosteta tarpeeksi. Viisikymppisen kokemuksella sanon, että meillä ei arvosteta vanhuutta.
Pahin pelkoni on sairastua samaan sairauteen kuin isä. Lähtisin mieluummin nopeammin.
Haaveilit viettäväsi 50-vuotissynttäreitäsi viime vuonna kaukomailla, mutta korona tuli tielle. Mitä keksit tilalle?
Keskikesällä tilanne oli onneksi vähän parempi, ja siirsin vielä hieman juhlia.
Laitoin uhmakkaasti viikon varoitusajalla kavereille viestiä, että pääsettekö Viikin saareen.
Kaiken sen kurimuksen jälkeen tuli kivat kekkerit. Toivottavasti on vielä hyviä päiviä jäljellä, ikä ei tule yksin.
Näyttelet Aallonmurtaja-sarjassa rikollisperheen isää. Millainen vaikutus sillä on ollut elämääsi?
Se aiheuttaa joskus pientä hämmennystä ihmisissä, että minkä sortin kaveri olen oikeasti.
"Aallonmurtaja-sarjan vuoksi myös oikeat alamaailman tyypit lähestyvät toisinaan minua. He haluavat keskustella, ihmisiähän hekin ovat, kuten me vähän vähemmän rikolliset. Synnitön meistä ei ole kukaan."
Ennen ensimmäisen kauden kuvauksia saimme opastusta rikolliseen elämään oikeilta rosvoilta. He kertoivat esimerkiksi, millaista on vankilassa ja mitä elämä kalterien takana pitää sisällään.
Sarjan vuoksi myös oikeat alamaailman tyypit lähestyvät toisinaan minua. He haluavat keskustella, ihmisiähän hekin ovat, kuten me vähän vähemmän rikolliset. Synnitön meistä ei ole kukaan.
En tietenkään voi hyväksyä kaikkea, mitä he ovat tehneet, mutta ihmisinä he ovat ihan kivoja tyyppejä ja menevät seuramiehinä kuten muutkin.
Kuvasitte uutta kautta vankilassa Liettuassa. Millainen paikka se oli?
Se oli Vilnan keskustassa oleva vankila, joka oli hylätty pari vuotta sitten. Paikassa oli tunnelmaa, ja sieltä löytyi monenlaisia pikku merkkejä entisten vankien elämästä.
Olen joskus vieraillut suomalaisessa vankilassa, siihen verrattuna se oli kyllä astetta ankarampi paikka.
Muutoin Vilna oli ihana ja halpa kaupunki. Pitkien työpäivien jälkeen menin terassille t-paidassa nauttimaan.
Asut Tampereella, vaikka suurin osa töistäsi on Helsingissä. Onko suunni­telmissasi muuttaa pääkaupunki­seudulle?
Kuvasin viime syksyn ja talven Tampereella yhtä tv-sarjaa, ja jos korona suo, teen kesällä teatteria. Syksy on vielä hyvinkin auki.
Yritän tehdä viisaita ratkaisuja ja punnita hyvin tarkkaan, mikä on oikein.
Jos pian murrosikään tuleva tyttäreni tulee tarvitsemaan minua Tampereella, en tietenkään muuta mihinkään. Sellaista rahasummaa tai työtä ei olekaan.
Jos asia taas kääntyy niin päin, että lähde faija ja nähdään joka toinen viikonloppu ja jouluisin Teneriffalla, hyvä niin.
Olet kertonut olevasi kova poika haaveilemaan. Mistä haaveilet juuri nyt?
Selailen netissä veneitä. Minulla oli muutama vuosi sitten pieni paatti, mutta meidän alalla työt painottuvat kesään. Toki siihen heijastuu myös tämä tilanne, kun ei pääse mihinkään.
Haaveilen myös purjehduksen opettelusta.
Ehkä joskus voisi asua välillä vaikka Kroatiassa, purjehtisi sieltä Kanarialle ja ylittäisi ehkä ison lätäkön. On haaveiltava jotakin muutakin kuin sitä, että olen mökillä perkaamassa vattupuskia.
"Olen tehnyt parhaat näyttelijäsuoritukseni joulupukkina. Voin sanoa, että ensimmäisillä kerroilla hikoilin ja tärisin, tahdoin tehdä niin hyvää työtä kuin vain pystyn."
Kerro jokin salaisuutesi.
Olemme viettäneet siskoni luona kymmenen joulua putkeen. Tyttäreni vasta epäilee, kuka on joulupukki.
Olen tehnyt parhaat näyttelijäsuoritukseni joulupukkina. Voin sanoa, että ensimmäisillä kerroilla hikoilin ja tärisin, tahdoin tehdä niin hyvää työtä kuin vain pystyn.
En todellakaan halunnut rikkoa pienen lapsen maailmaa.

Turkka Mastomäki

  • Syntyi: 28. kesäkuuta 1970 Seinäjoella.
  • Asuu: Tampereella.
  • Perhe: 10-vuotias tytär.
  • Harrastaa: laskettelua, mökkeilyä ja timpurin hommia.
  • Ajankohtaista: Aallonmurtaja C Morella
Artikkeli on julkaistu Avussa 10/2021.
Kommentoi »