Apu

Turhaan kuolleet

Turhaan kuolleet

Yli puolet Suomen liikennekuolemista voitaisiin estää.
Teksti Malla Murtomäki
Mainos

Suomen kesä, tuo valon ja onnen aika. Linnut laulavat ja ihmiset paahtavat ihoaan rannoilla. Terassit täyttyvät, ja tuoppeja kumotaan. Aurinko ei laske yölläkään.

On yksi paikka, jonne kesän valo ei yllä. Iltapäivälehtien lööpit ovat surullista katseltavaa. Ne täyttyvät rusentuneiden autojen ja tielle aseteltujen hautakynttilöiden kuvista. Joka päivä joku menettää henkensä liikenteessä. Kesä on liikennekuolemien sesonkiaikaa.

Suomi on liikkunut liikenneturvallisuutta mittaavissa tilastoissa viime vuosina hurjaa vauhtia alaspäin. Ilmiötä eivät selitä talven haastavat ajo-olosuhteet, sillä suurin osa liikennekuolemista tapahtuu kesäaikaan. Muut Pohjoismaat ovat samoissa tilastoissa kärkisijoilla. Mikä suomalaisessa liikennekulttuurissa mättää?

Olemme taitava kansa syyllistämään muita ongelmistamme. Huono taloudellinen tilanne johtuu niistä pirun kreikkalaisista, lapsen kurittomuus liian lepsusta opettajasta, ja lihominen kotimatkan hampurilaispaikasta. Vika ei ole koskaan itsessä. Tällä kertaa on kuitenkin aika katsoa peiliin; liikennekuolemat ovat suureksi osaa omaa syytämme.

Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtosen mukaan suomalaisen autoilun kolme suurta ongelmaa ovat ylinopeus, kiinnittämättömät turvavyöt ja päihteet. Järkyttävää on se, että 60 prosentissa liikennekuolemista on mukana ainakin yksi edellä mainituista tekijöistä. Suuri osa suomalaisista siis kuolee liikenteessä omasta syystään. Se, jos mikä on surullista.

Selittelyille ei jää tilaa, sillä esimerkiksi länsinaapurimme Ruotsi on liikenneturvallisuutta mittaavissa tilastoissa meitä hurjasti edellä. Valtosen mukaan ruotsalaiset ovat huomattavasti valmiimpia tekemään myönnytyksiä vähentääkseen liikennekuolemia.

Ruotsalaiset suhtautuvat suopeasti esimerkiksi nopeusrajoitusten alentamiseen, jos sillä on merkittävä vaikutus turvallisuuteen. Suomessa tuollainen ei uppoaisi.

En ymmärrä. Miksi ei uppoa? Kenelle vartin pidennys mökkimatkaan on mahdottomuus? Miksi emme voi noudattaa edes olemassa olevia rajoituksia? Eräs ystäväni sadatteli taannoin ajomatkaansa, jonka oli joutunut taittamaan poliisiauto taustapeilissään. Hän kirosi sitä, miten vaikeaa oli ajaa rajoitusten mukaan. Yleensä mittarin lukemat ovat hänelle vain suuntaa antavia. Tunnistatko ystäväni kertomuksesta itsesi? Niin tunnistaa varmasti moni muukin.

Hämmentävää on myös se, kuinka moni liikenteessä kuolevista ei ole turvavöissä. Näin itse ylä-asteella kuvia kallioihin liiskaantuneista nuorista, jotka olivat lentäneet ulos autostaan kolaritilanteessa. Ei turvavyötä, sen olisi voinut kertoa ilman asiantuntijaakin. Kuvat syöpyivät mieleeni niin, että tänäkin päivänä kiinnitän vyöni automaattisesti. Muistan mainoksen, jossa kuski nostaa kätensä pystyyn ja odottaa, kunnes jokaisella autossa on vyöt kiinni. Auto starttaa vasta sitten. Suosittelen jokaiselle suomalaiselle autoilijalle samaa.

Toivon oikeasti, että voisin lopettaa kolumnin tähän. Kunpa minun ei tarvitsisi edes kirjoittaa aiheesta. Rattijuoppous on yksi raivostuttavimmista asioista suomalaisessa liikennekulttuurissa. Rattijuopumus on mukana joka viidennessä kuolonkolarissa. Se on kuvottavaa. Alkolukon voisi puolestani asentaa jokaiseen autoon. Rattijuopoille voisi antaa paljon nykyistä rankempia tuomioita. Keinoja on monia, mutta en rehellisesti tiedä, millä keinoin päihtyneenä ajaminen saataisiin kuriin. Sen tiedän, että jotakin on tehtävä.

Valtosen mukaan Liikenneturva pyrkii puolittamaan liikennekuolemien määrän vuoteen 2020 mennessä. Tavoite on varovaisen toiveikas. Ja silti, miettikää, miten helppoa se olisi saavuttaa: oikea nopeus, turvavöiden käyttö ja päihteettömyys. Helppoa, mutta ilmeisesti niin vaikeaa.

Vetoan siis teihin, hyvät lukijat. Kesälomat alkavat, ja tiet täyttyvät. Pitäkää huoli ainakin siitä, ettette kuulu tuohon 60 prosenttiin. Jokainen liikennekuolema on järkyttävä menetys. Typeryydellä tai viitsimättömyydellä aiheutettu kuolema on sen lisäksi myös täysin turha. Itse aion ainakin toimia tämän kesän ajoturvallisuuden puolesta. Saatan saada päälleni ystävieni vihat, mutta ainakaan en joudu kaapimaan heitä irti kalliosta.

Julkaistu: 28.6.2012