Apu

Tuomas Enbuske: Olen romani valkolaisen kropassa

Tuomas Enbuske: Olen romani valkolaisen kropassa
Tuomas Enbuske ehdottaa romanien työllistymisongelmiin ratkaisuksi parempia työhaastattelijoita.
Julkaistu: 6.11.2018

Rakastan romaneja. Noni. Otetaanpas alusta. Joitakin niistä vihaisin varmasti enemmän kuin sitä tyttöä, joka ei lähtenyt yläasteella tanssimaan hitaita. Toisten puolesta olisin valmis auttamaan vaikka ruumiin kätkemisessä. Enhän minä tunne kaikkia maailman romaneja.

Inhoan näet ajatella ihmistä ryhmänsä edustajana. Olemme yksilöitä.

Koska ajattelu tuhlaa aivojen energiaa, aivot panevat ihmisiä ja asioita typeriin laatikoihin. Minä pyrin johdonmukaisuuteen. Jos en siis yleistä kielteisiä asioita johonkin ihmisryhmään, en saisi tietenkään tykätä ihmisryhmästä. Olen siis aina pitänyt – en romaneista – vaan oman vajavaisen pääni kehittämästä stereotypiasta.

Olen jo lapsesta saakka kokenut samankaltaisuutta enemmän romanien kuin stereotyyppisen valtaväestön kanssa. Olen etuoikeutettu, hyväksytty romani valkolaisen valepuvussa.

Onko pohjoismaalainen mies osasyyllinen Breivikin tekoihin?

Nykyinen identiteettipolitiikkahömpötys on niin sekava suo, etten rehellisesti sanottuna tiedä, saanko tästä edes puhua. Mutta puhunpa silti. Mikä siis on minun pääni kehittämä stereotypia?

Jokainen kohtaamiseni romanien kanssa on ollut myönteinen. Pidän heidän lämpimästä ja kovaäänisestä tavastaan tulla joukolla juttelemaan heidän tunnistettuaan minut televisiosta. Kun kerroin tästä kaverilleni, hän kertoi tulleensa kerran romanin huijaamaksi. Oman elämäni suurimman huijauksen sen sijaan teki talokauppiaspariskunta: molemmat korkeasti koulutettuja ja valtaväestöä. Siitä käytiinkin sitten oikeutta viisi vuotta.

Yksittäiset kokemukset eivät tietenkään ole luotettavaa kokemusperäistä tutkimusta ihmisryhmistä. Sitä paitsi meillä kaikilla on taipumus nähdä toisen ryhmän yksittäisen jäsenen teot koko ryhmän syynä – ja oman ryhmän jäsenen teot yksilön vikana.

Jos nelikymppiselle pohjoismaalaiselle miehelle edes vihjaisi tämän olevan osasyyllinen Anders Breivikin tekoihin, ajatus tuntuisi sairaalta. Silti moni niputtaa tuosta vaan romanien ja muslimien pahat teot koko ryhmän viaksi.

Nuorten kohtelu antaa viestin

Romaneille ja somaleille ei myöskään sallita murrosikää. Kun valtaväestön teini sekoilee, se selitetään murrosiällä. Mutta romani- tai somalinuorten sekoilu nähdään aina heidän kulttuuritaustastaan johtuvana.

Minun stereotypiaani romaneista kuuluu myös impulsiivisuus ja omien puolustaminen viimeiseen saakka. Olen itse juuri tuollainen, ja kahdehdin pitkään Peter Nymanin kaltaisia rauhallisia ihmisiä – kunnes opettelin elämään impulsiivisuuteni kanssa.

Minulla vain ei ole vihollisia. Romaneita taas on sorsittu aina. Ruotsin vallan aikana Suomessa oli romanien tappolaki. Romanin sai siis tappaa kohdatessaan. Ihan ilman syytä. Muistan jo lapsuudesta, kun romanipoikia ajettiin ulos lähikaupasta. Minkä viestin tuollainen antaa nuorelle? Ainakin itse ajattelisin, että jos minua jo valmiiksi pidettäisiin rosvona, ryöstelisin minkä kerkeäisin.

Vaihdetaan asennevammaiset

Olin mukana romanien työllistymisongelmia käsittelevässä kampanjassa. Mietin pitkään, etten halua mennä sinne etuoikeutettuna viisastelemaan ja kiillottamaan sinänsä tehopesua tarvitsevaa mainettani. Lopulta onneksi suostuin, koska romanijätkät minut houkuttelivat.

Yhtenä keinona romanien työllistymiseen on ehdotettu nimetöntä hakua. Ajatus on hyväntahtoinen, mutta kyllä meidän täytyy ryhdistäytyä ja tehdä Suomesta sellainen, ettei nimeä tarvitse hävetä. Nimi on niin tärkeä osa ihmisen identiteettiä. Vaihdetaan mieluummin ne työhaastattelijat asennevammattomiin, joille osaaminen merkitsee enemmän kuin nimi tai ihonväri.

7 kommenttia