Apu

Tuomas Enbuske: Olen puolustanut Yhdysvaltojen yksilönvapautta – olinko osasyyllinen ampumisiin?


Onko Yhdysvaltojen kulttuuri vai yhdysvaltalainen yksilö syyllinen joukkosurmiin? Tuomas Enbuske miettii.
Kuvat All Over Press, A-lehdet kuva-arkisto

Yhdysvalloissa tapahtui juuri kammottavia joukkoampumisia. Ennen kuin edes tiesimme, mitä oli tapahtunut, USA-vihaajat aloittivat bileet sosiaalisessa mediassa. Siis nämä, joille oma oikeassa oleminen on tärkeämpää kuin parempi maailma. ”No niin, taas todiste siitä miten p*ska maa USA on” ja ”Näin amerikkalainen kulttuuri luo tällaista”. 

21-vuotias mies murhasi 22-ihmistä tavaratalossa Teksasin El Pasossa elokuun alussa.

Myös minä sain osani tästä kritiikistä somessa. Koska olen puolustanut Yhdysvaltoja, olin osasyyllinen. Minut siis oikeasti yhdistettiin surmiin. Oksettavaa, mutta totta. Mutta ilman ääliöitä me nerot emme olisi neroja.

Kyllä. Olen puolustanut Yhdysvaltain yksilönvapautta, elinvoimaista markkinataloutta, vammaisten työllistymistä, alhaalta ylöspäin -yhteiskuntaa, jossa kukaan ei edes odota valtion ratkaisevan ongelmia.

Yhdysvalloissa ihmisillä on oma yhteisö, oma seurakunta ja ihmiset leipovat naapureille omenapiirakkaa. Ja jos joku kaatuu kadulla, ympärillä on heti ihmisiä auttamassa. 

Ja Allahille kiitos. En ole debiili. Yhdysvalloissa on paskaa, ja siitäkin olen puhunut. Olen kritisoinut Donald Trumpia jatkuvasti. Vihaan hänen rasismiansa, nais­vihaansa ja epä-älyllistä heikkojen lyömistä.

Olen kannattanut aborttioikeutta ja ennen kaikkea vastustanut Yhdysvaltain vapaita aselakeja isosti, vaikka ymmärrrän niiden historialliset syyt.

Kukaan ei tietenkään Euroopassa puhu siitä, kuinka USA:n Erkki Tuomioja, demokraattisen puolueen Bernie Sanders kannattaa myös yllättävän vapaita aselakeja. Se ei sovi Euroopan vasemmiston tarinaan USA:sta. Tai siis tarinaan heistä itsestään. 

Juu. Pidän Yhdysvalloista. Olen Suomi–USA-seuran jäsen lähinnä kunnianosoituksena niille, jotka olivat sitä 1970-luvulla. He olivat sen ajan punkkareita. Eivätkä todellakaan olleet punaisia vuorineuvoksia. 

Olen tavannut tyhmimmät ja fiksuimmat ihmiset USA:ssa. Olen tavannut empaattisimmat ja kylmimmät ihmiset USA:ssa. Se on vapauden hinta.

Sama vapaus tuottaa tyhmimmän tosi-tv:n ja fiksuimmat teknologiset keksinnöt. Vapauden hinta on juuri tuo.

Eräät vasemmistolaiset kommentoivat USA:n joukkosurmia samoin kuin persut rientävät kommentoimaan joka kerta, kun islamistit tekevät joukkosurmia.

Kumpikaan osapuoli, persut ja vasemmiston ääliösiipi, eivät ole ensi sijassa kiinnostuneita surmien uhreista. Molempia kiinnostaa kertoa muille, kuinka oikeassa he olivatkaan. Molemmat käyvät tanssimassa uhrien haudoilla.

Tämä on inhimillistä. Ihmiselle on nimittäin tärkeämpää eheä maailmankuva kuin eheä maailma. ”Mitäs minä sanoin” on psykologisesti kiihottava lause kenelle tahansa.

Se vain on epä-älyllistä. Mutta mitäpä muuta näiltä ryhmiltä voisi odottaa. Jokaisen, joka käyttää viattomia uhreja oman poliittisen uransa edistämiseen, pitäisi mennä nurkkaan häpeämään. Tosin Suomessa ei ole siihen tarpeeksi nurkkia.

Jos USA:n kulttuuri muka on syyllinen joukkosurmiin, samalla logiikalla yksittäisen syyrialaisen tai afganistanilaisen tekoihin syyllinen on heidän maansa kulttuuri.

Näin ei ole. Yksilö on syyllinen tekoihinsa. Ja se ei tarkoita, ettenkö tekisi kaikkeni USA:n aselakien kiristämiseksi tai islamistien uskon maallistamiseksi. Kumpikaan ei vain ole käsissäni.

Mutta aion jatkaa huutoa. Osanottoni kaikille uhreille ja omaisille.

God bless the USA.

Julkaistu: 14.8.2019