Naisasialiitto Unioni julkaisi netissä viime viikolla kaavion. Suomalaisia pörssiyrityksiä johtaa useammin Juha kuin nainen. Pörssifirmoja johtaa naista useammin myös Heikki, Matti, Pekka tai Jari.

Julkaisimme tv-ohjelmassamme Helsingin yliopistoon kuuluvan Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustuloksen, jonka mukaan Saharan eteläpuolisesta Afrikasta tuleva mies raiskaa 16,5 kertaa todennäköisemmin kuin suomalaissyntyinen. Puhuimme useiden syytösten mukaan vihapuhetta. Jos näin todella olisi, myös Juha-tilasto on vihapuhetta. Ainakin minusta pörssiyrityksen johtaminen on pienempi rikos kuin raiskaaminen.

Kaiken pahan alku on kollektiivinen syyllisyys. Haaparannan Ikean lihapullakassa ei ole syyllinen viikinkien tekemiin lasten keihästyksiin, eikä Matti ole syyllinen, jos Teppo tykkää varastaa naapurin pyykkinarulta pikkareita. Vain ne ihmiset, jotka tekevät pahoja asioita, ovat syyllisiä, ei heidän viiteryhmänsä.

Perussuomalaiset on miesten vapautusrintama. Se syntyi aikana, jolloin feministinen puhe oli läpäissyt yhteiskunnan kokonaan, Kimi Räikkönenkin pakotetaan naistenlehdissä puhumaan tunteistaan. Miltähän tämä Kimistä tuntuu? No varmasti pahalta.

Vaikka persut ja feministit näyttävät pintaraapaisulta täysin erilaisilta, molempien logiikka on hämmentävän samanlainen. Molemmat ryhmät ovat synnyttäneet itse keksityn ongelman, johon heillä on itsellään ratkaisu. Feministit ovat persuja.

Feministien mukaan on olemassa rakenteita, jotka tekevät yhteiskunnasta miesten hallitseman. Nykymies on perisynnin tapaan syyllinen siihen, mitä joku toinen mies on tehnyt ennen hänen syntymäänsä. Tämä rakenteiden ja kollektiivisen syyllisyyden logiikka katkeaa kuitenkin oudosti, kun puhutaan maahanmuuttajien tekemistä raiskauksista.

Sieltä ei missään nimessä voi löytyä mitään rakenteita, jotka jollain tavalla vaikuttaisivat afrikkalaisten miesten suhtautumiseen naiseen toisella tavalla kuin eurooppalaisten. Ja jos löytyykin, sekin on jollain oudolla logiikalla Juhan syytä. Juha, sinä saatanan tumpelo, miksi et kotouttanut, opettanut niitä käymään hirvimetsällä ja naimaan kiltisti saunan jälkeen silmät kiinni.

Juhien syyllistämisen sijaan Naisasialiitto olisi voinut julistaa ideoita, joilla naisia saadaan pörssiyhtiöiden hallituksiin. Yksi keino on firmojen perustaminen; miehet vievät yrityksiään pörssiin huomattavasti naisia enemmän.

Naiset eivät biologisista syistä ole lainkaan yhtä statushakuisia kuin miehet. Siksi naisia ei kiinnosta samalla tavalla taloudellinen menestys. Lisäksi menestyvän firman perustamiseen tarvitaan älyä. Naisten älykkyysosamääräjakauma on miehiä kapeampi. Keskiarvo on suunnilleen sama, mutta miehissä on naisia enemmän huippuneroja. Siksi miehissä on naisia enemmän myös vähälahjaisia.

Feministit eivät ikinä julkaisisi tilastoja siitä, että Suomessa on enemmän myös Juha-nimisiä vankeja ja syrjäytyneitä kuin naisvankeja tai -syrjäytyneitä.

Naiset elävät pidempään, eivät joudu tekemään orjatyötä valtiolle armeijassa eivätkä syrjäydy. Tämä ei riitä, sillä feminismi ei koskaan voi saavuttaa tavoitteitaan. Jos se tapahtuisi, uskonnolta katoaisi pohja. Feministeistä on haittaa naisille, sillä he kykenevät näkemään naiset ikuisesti vain uhreina.

Se, mitä tapahtui joskus menneisyydessä, ei ole nykyajan juhien tai jarien syytä. Juha ei valinnut nimeään, eikä sukupuoltaan, eikä Mohammed somaliuttaan. Siksi ihmisiä pitäisi kohdella vain yksilöinä.