Pakko myöntää, että lähdin katsomaan kolmetuntista sotadraamaa lievän ennakkoluulon vallassa. Väkivallalla ja erikoistehosteilla mässäily on tehnyt monta tarinaa vastenmieliseksi. Mutta onneksi olin väärässä!

Toki Tuntematon sotilas on edelleen ennen kaikkea sotaelokuva ja suurin osa tarinasta sijoittuu rintamalle. Miehet ampuvat ja heitä ammutaan. Mutta vereen ja lihaan ei jäädä korostetusti vellomaan eikä väkivaltaa estetisoida.

Elokuva imaisee alkukakistelujen jälkeen mukaansa, ja muutamat kömpelöt kohtaukset voi antaa anteeksi. Erityisesti yksittäisten sotilaiden epävarmuus tuodaan lähelle katsojaa. Miltä tuntuukaan maata kasvot kanervikossa luotien viuhuessa pään yli ja tehdä päätöstä, millä hetkellä nousta.

Alussa pääosaan nousee nuori Kariluoto, jota esittää nykyinen KOM-teatterilainen Johannes Holopainen. Hänen vähäeleinen tunteiden ilmaisunsa pääsee oikeuksiin lähikuvissa. Sankarit eivät ole yksioikoisesti sankareita.

Kun tarinaan astuu mukaan Eero Ahon esittämä Rokka, hän varastaa show’n. Ja erinomainen Rokka Aho onkin, aiempia moniulotteisempi ja tunne-elämältään ailahtelevaisempi. Sekä Kariluodon että Rokan elämää valotetaan hieman myös kotirintaman puolella. Tämä on suurin muutos aiempiin versioihin verrattuna.

Nuori rakkaus ja vakiintunut perhe-elämä tuovat kontrastia sodalle. Kuinka raskaalta askel tuntuukaan, kun lomalta on lähdettävä takaisin rintamalle.

Arvio löytyy myös Eevan numerosta 11/2017.

Kuvat: Juuli Aschan / Elokuvaosakeyhtiö Suomi 2017

Ohjaaja Aku Louhimiehen haastattelun löydät täältä!