Tunnistatko tämän taivaalla liikkuvan muodostelman? Sen taustalla on yksi maailman yleisimmistä linnuista, joka on vähentynyt Suomessa

Vielä muutama vuosikymmen sitten lähes jokaisen maalaistalon pihapiiriin kuului kottaraisen pönttö.

Kottarainen on ­Suomessa ollut pidetty lintu, eikä vähiten eloisan luonteensa, pirskahtelevan laulunsa ja sateenkaaren värisen höyhenpukunsa vuoksi.

Kottaraisten määrä niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa on 1970-luvulta lähtien vähentynyt rajusti. Se johtuu ­paljolti maatalouden ja maiseman muutoksista. Suuria muutoksia ovat esimerkiksi avo-ojien muuttaminen salaojiksi. Tällöin katoavat hyönteisiä ja nilviäisiä kuhisevat kosteat penkereet sekä niitä ympäröivät pensaikot.

Kärjistäen voisi sanoa, että mitä steriilimpi ja yksitoikkoisempi ympäristö on, sitä vähemmän lintuja siellä elää.

Kottarainen suosii etenkin karja­laitumia, joiden lannan seasta se löytää syötävää. Tällaiset laitumet ovat kuitenkin entistä harvinaisempi näky. Aikaisemmin kottarainen oli melko yleinen jopa Lapissa ja Kainuussa. Nykyään sen levinneisyys on vetäytynyt kohti etelää, jossa on sentään vielä hevostiloja.

Auringonvalo saa höyhenyksen ­hehkumaan sateen­kaaren väreissä.

Tuhannet kottaraiset muodostavat taivaalle pallomaisen, alati muotoaan ­muuttavan parven.

Viro hellii lintumatkaajaa

Muutos on nähtävissä paitsi Suomessa, myös naapurimaissa. Olin tämän vuoden keväällä kuvausretkellä Viron pohjoisrannikolla. Vaikka Suomen puolelta on sinne matkaa lyhimmillään vain muutamia kymmeniä kilometrejä, maisema ja luonto ovat naapurimaissa hyvin erilaisia.

Suomessa maaperä on hapanta ja graniittikallio on lähellä maanpintaa. Virossa maaperä on mehevän ­multavaa ja kasvillisuus lehtevää. Virossa on vielä näihin päiviin saakka ollut pienimuotoista, perinteistä maataloutta. Maassa on edelleen nukkavieruja pikkukyliä, joiden rakennusten suojissa maalaismaiseman linnut ovat ­kukoistaneet.

Viro on edelleen lintukuvaajalle antoisa maa, mutta uusin matkani paljasti minulle, että maiseman ja linnuston köyhtyminen on kovassa vauhdissa myös siellä. Erityisesti minulla pisti silmään kattohaikaroiden väheneminen. Vaikka ajoimme Itä- ja Koillis-Virossa satoja kilometrejä, haikaroiden pesiä näkyi vain muutamia. Ennen niitä oli lähes jokaisessa kylässä. Usein monta pesää vieri vieressä tolppien nokassa.

Mitä yksitoikkoisempi ympäristö on, sitä vähemmän lintuja siellä elää.

Ihmettelin, missä olivat sähköpylväät. Lähes kaikkialla ne oli kaivettu maahan, ilmeisesti yhtä aikaa valokuitu­kaapeleiden kanssa. En tietenkään vastusta edistystä ja nopeita nettiyhteyksiä, niitähän me kaikki tarvitsemme. Mutta toivoisin silti, että myös maalaismaiseman monimuotoisuutta voitaisiin jotenkin vaalia.

Enää vain yhdellä alueella oli vanhaan tyyliin kattohaikaroiden ja muiden maalais­lintujen pesiä.

Lintujen ystävä, minulla on sinulle neuvo: jos haluat nähdä kattohaikaroita, mene Türiin Keski-Viroon. Siellä niitä vielä sentään on. Ja siellä, missä viihtyvät haikarat, viihtyvät myös kottaraiset, ­v­arpuset ja monet muut linnut.

Säihkyvän kaunis lintu hakee ravintonsa maasta.

Kottarainen pesii monenlaisissa koloissa, niin ihmisen tekemissä kuin luonnon muovaamissa.

Australiassa kottarainen on haitallinen vieraslaji

Alun perin kottaraisen pesimä­paikkoina ovat olleet ontot puut. Virossa kottaraisia löytääkin usein juuri erilaisista luonnon­koloista. Myös kiviaitojen sekä vanhojen linnojen ja raunioiden onkaloihin kottarainen tekee mielellään pesänsä.

Yksitoikkoisesta tehoviljellystä peltomerestä linnut eivät juurikaan löydä ravintoa, saati suojaisia pesäpaikkoja.

Vielä 30–40 vuotta sitten kottaraisia pesi Suomessa arviolta lähes puoli miljoonaa paria. Sittemmin lintujen määrä on romahtanut kymmenesosaan.

Muualla maailmassa kottaraisen tilanne on varsin toisenlainen: sopeutuvaisena ja lähes kaikkiruokaisena lajina kottarainen on levittäytynyt ihmisen myötävaikutuksella sellaisiinkin kolkkiin, joissa sitä ei ole luontaisesti esiintynyt. Esimerkiksi Australiassa kottarainen luokitellaan erittäin haitalliseksi vieras­lajiksi, koska se syrjäyttää siellä mantereen alkuperäistä ja omintakeista linnustoa sekä vaikuttaa kasvillisuuteen.

Vaikka kottarainen on Euroopassa osin jo katoavaa kansanperinnettä, se on silti edelleen yksi maailman yleisimmistä ­linnuista. Kottaraisten maailmanlaajuiseksi lukumääräksi arvioidaan jopa sata miljoonaa kappaletta.

Kottarainen on tunnettu massaesiintymisistään. Suurimmissa yöpymisparvissa voi olla jopa miljoona yksilöä.

Etenkin talvella Euroopassa voi nähdä valtavia pallon tai suppilon muotoisia, savupilveä muistuttavia muodostelmia, joissa tuhannet ja taas tuhannet kotta­raiset lentävät.

Kottaraisparven liikkeet ovat maagisia, parvi on kuin yksi elävä olento. Puhutaan parviälystä – lintujen keskinäinen viestintä toimii saumattomasti, kun jokainen lintu seuraa viereisen linnun liikettä vain sekunnin murto-osien viiveellä.

Sankka ja alati muotoaan muuttava parvi antaa turvaa petolintuja vastaan. Pedoilla menevät pasmat sekaisin, eivätkä ne pysty paikantamaan parvesta yksittäistä lintua, johon iskeä kyntensä. Parven lukemattomat silmäparit havaitsevat uhkaavan petolinnun jo kaukaa.

Kottaraisen lento on suora­viivaista ja nopeaa.

Kottaraisen poikaset lähtevät pesästään jo touko-kesäkuussa ja järjestäytyvät parviksi.

Suomessa pesivät kottaraiset lähtevät talvehtimisalueilleen hyvin eri aikoihin. Nuoret linnut kerääntyvät parviksi ja muuttavat ensin Viroon, Latviaan ja Liettuaan ja sitten kauemmaksi.

Kovin pitkälle kottaraisten ei kuitenkaan tarvitse mennä. Ne pärjäävät Länsi-Euroopan kosteankylmässä talvessa, jossa maan pintakerros pysyy melko hyvin ­avonaisena ja tarjoaa lieroja, kotiloita ja muita pikkuotuksia napsittaviksi. Jotkin rohkeat yksilöt yrittävät talvehtimista jopa Suomessa. Toissa talvena kuvasin Helsingissä kottaraisia, jotka napostelivat pihlajanmarjoja yhdessä rastas­parven kanssa.

Höyhenkuvio loistaa kuin tähdet taivaalla

Kottarainen on keskikokoinen varpuslintu, jonka voi tunnistaa paitsi pilkullisesta höyhenpuvustaan, myös suora­viivaisesta lentotavastaan.

Nuori kottarainen on väritykseltään tasaisen harmaan­ruskea ja vaalea­kurkkuinen. Loppukesällä se saa aikuisen linnun asua muistuttavan, koristeellisen höyhenpuvun. Tähtien lailla säihkyvästä ulkoasusta on johdettu kottaraisen englanninkielinen nimi starling, joka viittaa tähtiin.

Katso BBC:n video kottaraisparvesta joko alta tai täältä.