Apu

Leppäkerttu on puutarhan apulainen ja tuholaisten turma – Vanha kansa etsi leppäkerttujen liikkeistä satokauden, lemmen ja kuoleman enteitä – Katso upeat lähikuvat

Leppäkerttu on puutarhan apulainen ja tuholaisten turma – Vanha kansa etsi leppäkerttujen liikkeistä satokauden, lemmen ja kuoleman enteitä – Katso upeat lähikuvat
Pensaikossa kiipeilevät, pyöreät leppäpirkot eli -kertut ovat kovakuoriaisista pidetyimpiä. Lapsikin tuntee leppäkertun ja laskee selkäkilpien pisteistä sen ikää. Puutarhassa ne ovat mieluisia vieraita, sillä ne pitävät kirvat kurissa. Eläinmaailma-lehden äänestyksessä vuonna 1996 leppäkerttu valittiin kansallishyönteiseksemme.

Leppäpirkot eli -kertut ovat hidasliikkeisiä kuoriaisia, jotka kiipeilevät kasvillisuudessa. Hitaudestaan huolimatta ne ovat ahnaita petohyönteisiä, jotka saalistavat vielä hitaampia otuksia. Kasveihin kiinnittyneet kirvat ovat leppäkerttujen pääasiallista ravintoa.

Ihminen on huomannut leppäkertun hyödyn: niitä käytetään kirvojen biologiseen torjuntaan. Pilkkuselkiä jopa kasvatetaan varta vasten viljelmille tuholaisten torjuntaan. Sekä aikuiset että toukat syövät kirvoja, ja siten ne pitävät viljelykasvit puhtaina kirvoista.

Yksivuotisen elämänsä aikana leppäkerttu voi syödä 5 000–6 000 kirvaa.

Juuri kuoriutunut seitsenpistepirkko on keltainen ja pilkut vain vaivoin näkyvissä. Takana näkyy tyhjä kotelokuori.

Toukka ei muistuta aikuista

Leppäkertun nystermäinen toukka on hurjan näköinen ja vikkelä peto, joka metsästää kirvoja ja muita hyönteisiä.

Se saalistaa jopa itseään suurempia kohteita. Noin kuukauden kestävän toukkavaiheen aikana se kasvaa sentin mittaiseksi ja koteloituu kasvillisuuden sekaan.

Viikossa toukka muuttuu kotelon sisällä aikuiseksi, täysin eri näköiseksi kovakuoriaiseksi.

Isopirkon toukka ja kotelo.

Talveksi leppäpirkot hakeutuvat kaarnanrakoihin, rakennuksiin ja lakastuneiden lehtien alle. Ne lähtevät liikkeelle keväällä auringon lämmittäessä niiden talvehtimispaikkoja ja punamustia kylkiä.

Pienikokoinen, yleinen ja runsas seulapirkko päivänkakkaralla

Leppäkerttu näyttää ennusmerkit

Eri kansojen parissa uskottiin ennen, että tulevia tapahtumia voitiin ennustaa erilaisten luonnonilmiöiden avulla. Luontohavainnot, taikausko ja mielikuvitus sekoittuivat ja muodostivat monenlaisia ennusmerkkejä, joista tulkittiin tulevia asioita.

Leppäkerttu oli hyvä yleisennustaja. Siltä tiedusteltiin monenlaisia asioita, joista tietysti sään ennustaminen oli yleisintä.

Uskottiin sen ennustavan myös, kenestä tulee sulhanen tai morsian, tuleeko hyvä sato tai koska koittaa kuoleman ajankohta.

Idänpirkkoa tapaa vain harvakseltaan. Yleisin se on Kaakkois-Suomessa.

Lapsena opetettiin, että leppäkertulle ei saa tehdä pahaa. Käteen sen voi ottaa ja silloin sille pitää sanoa ”lennä lennä leppäkerttu ison kiven juureen. Siellä isäs äitis keittää sulle hyvää puuroo”.

Kun otus lennähti kädeltä ilmaan, voitiin lentosuunnasta päätellä esimerkiksi tulevan puolison asuinpaikka. Jos kerttu ei lähtenyt lainkaan lentoon, uskottiin sen tuovan huonoa säätä.

Moni on laskenut pisteistä leppäkertun ikää. Sitä pisteet eivät kerro, vaan ne ovat hyvä lajituntomerkki. Pieni kaksipistekerttu ei ole seitsenpistekertun poikanen, sillä aikuiset hyönteiset eivät enää kasva. Pisteetkin pysyvät samoina koko kerttujen eliniän.

Suomalaisten lempihyönteinen

Leppäkerttumerkki on suomalaisen luomutuotannon tunnusmerkki. Leppäkerttua näkee myös monien tuotteiden markkinoinnissa.

Pyöreä muoto, kirkkaat värit ja elintavat ovat tehneet siitä suomalaisten lempihyönteisen.

Soikopisarpirkolla täplät ovat venyneet pitkulaisiksi.
Sentin mittainen isopirkko on pirkoistamme suurin.

Julkaistu: 27.8.2020
Kommentoi »