Apu

"Tunnista oireesi ja usko itseesi"



"Tunnista oireesi ja usko itseesi"

Pitkään fibromyalgiaa sairastanut Kristiina Mäki voimaantui etsimään apua, kun oireyhtymä paheni.
Teksti Apu-toimitus
Kuvat Ari Ijäs

Hämeenkyröläinen Kristiina Mäki, 51, sairastui fibromyalgiaan vähän yli kolmikymppisenä auto-onnettomuuden jälkeen. Usein kipu-uupumusoireyhtymän taustana onkin kipukokemus tai vaikea elämäntilanne.

– Auton pyörähtäessä elämä meni kuin nauha silmissä, ja ajattelin, loppuuko kaikki. Minut lähetettiin päivystyksestä kotiin niskatuen kanssa ja töihin piti mennä parin päivän päästä, vaikka minulla oli aivotärähdys. Sain kuitenkin työterveyslääkäriltä sairauslomaa.

Kipukierre alkoi kovana selkäkipuna, ja selkärangan asentoa suoristettiin kainalosauvoin. Sitten Kristiinan jalka murtui, ja työhön palattua alkoi uupumus. Kun laboratoriokokeista ei löytynyt mitään, työterveyslääkäri paineli arkoja kipupisteitä ja tunnisti fibromyalgian.

– Selkäkivun jälkeen sairaus tuntui ensin miltei kausiflunssalta. Työpaikkakin jousti osasairauslomalla, kun uuvuin aiempaa herkemmin nuorimmaisen synnyttyä.

Fibromyalgia ärhäköityi kuitenkin vajaat kolme vuotta sitten, kun kuukautisvaivojen kirurginen hoito aiheutti ensin kohtutulehduksen.

– Fibromyalgian takia pystyin vain makaamaan kotona ja nukuin älyttömiä määriä. Kylmyyttäkään en sietänyt yhtään. Kun kipulääkettä määrättiin vain lisää ja lisää, oli pakko ymmärtää, että olin vakavan taudin aallonpohjassa, Kristiina muistelee.

Kun olo hitusen parani, Kristiina alkoi etsiä avukseen tietoa netistä. Hän lopetti tupakoinnin ja kokeili isoa D-vitamiiniannosta.

– En tiedä, mikä auttoi, mutta pelastuksekseni olin kolmessa kuukaudessa kuin eri ihminen.

Hieroja pehmitti myös jalkapohjien tuskaisan kipeät jännekalvot auki, vaikka lääkärit pitivät oiretta fibromyalgiana. Fibromyalgiassa tavallinen kosketuskin voi olla kivulias.

– Sain peruuttaa hieronnan vaikka samana päivänä, jos kipupisteeni olivat kipeät. Nyt pystyn taas kävelemään!

Kristiina halusi myös eroon vahvoista kipulääkkeistä. Nyt kipua helpottaa vain parasetamoli silloin tällöin, kuten kellä tahansa. Se ei kuitenkaan auta hankalina fibromyalgiapäivinä.

– Silloin on vain pakko antaa periksi ja maata päivä. Onneksi voin tehdä niin.

Kristiina irtisanoutui viime syksynä 30 vuoden pankkityön jälkeen. Pelkäksi myyntityöksi muuttuneen työn arvot eivät enää tuntuneet oikeilta, ja huono olo vaikutti myös sairauteen. Nyt Kristiina haluaisi sosionomiksi.

– Lääkärikin kannusti minua. Jos en pääse ammattikorkeakouluun, teen uusia suunnitelmia. Elämä on mahdollisuus, vaikka aallonpohjalla tuntui, ettei voimia ole kuin selviytyä päivästä.

Kivuliaina aikoina Kristiina voi yhä käyttää nukahtamislääkettä tai pientä annosta rauhoittavaa lääkettä unensaantiin. Lepo on tärkeää, sillä fibromyalgiassa unesta puuttuu usein virkistävää syvää unta. Tämä herkistää lisää kivulle, mikä taas ylläpitää uupumusta.

Kristiina haki apua myös Tampereen vertaisryhmästä ja kuuluu Facebookin vertaisryhmiin. Hänen perustamansa Hämeenkyrön ryhmäkin on jo alkanut kokoontua.

– On tärkeää puhua ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät sinua sellaisena kuin olet. Ryhmistä saa hyviä vinkkejä, vaikka fibromyalgiassa se mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Jokainen löytää omat juttunsa. Tärkeintä on olla sinut itsensä ja sairauden kanssa, uskoa itseen.

Vaikka potilaiden poikkeava kipuaistimus on kuvannettu aivotutkimuksissa, jotkut terveydenhuollon ammattilaisetkin vähättelevät oireyhtymää. Siksi potilaat eivät aina edes kerro lääkärille siitä. Kristiina protestoi tätä vastaan.

– Jos kohdellaan kuin luulotautista, siitä kannattaa valittaa – meillä on samanlainen oikeus sairastaa kuin muillakin! Kelan kuntoutukseen pitäisi päästä pitkänkin sairauden jälkeen, ja Ruotsin tapaan meillä pitäisi olla oikeus pitkäaikaiseen sairauslomaan ja -eläkkeeseen.

Teksti: Virpi Peura

Lue lisää fibromyalgiasta: Terve.fi

Julkaistu: 26.3.2016