Apu

Tunnista myrkylliset marjat – lintujen ruokailutottumuksiin ei kannata luottaa



Tunnista myrkylliset marjat – lintujen ruokailutottumuksiin ei kannata luottaa

Marjaämpäreihin napsahtelee sinisiä, punaisia ja kullankeltaisia marjoja, metsiemme ja soittemme superruokaa. Meillä kasvaa myös myrkyllisiä marjoja, jotka on syytä oppia tunnistamaan.
Teksti Timo Nieminen
Kuvat Timo Nieminen

Lähes kaikki marjat ovat värikkäitä, millä on oma tarkoituksensa. Marjoissa kypsyvät kasvia levittävät siemenet, ja niiden pitää olla mahdollisimman näkyviä, jotta marjansyöjälinnut löytävät ne. Samalla tavoin värikkäät kukat ovat kehittyneet houkuttelemaan pölyttäviä hyönteisiä.

Marjojen siemenet kulkeutuvat marjalintujen ruoansulatuselimistön läpi vahingoittumattomina, ja linnut antavat niille vapaakyydin levittäen kasvia hyvinkin kauas emokasvista. Linnun ulostaessa siemenet pääsevät maahan ja alkavat itää sopivalla kasvupaikalla.

Lintujen ruokatottumuksista ei kannata päätellä, mitkä marjat sopivat syötäviksi ja mitkä eivät. Lintujen ruoansulatus on erilainen kuin nisäkkäillä, minkä vuoksi ne pystyvät syömään myrkyllisiä marjoja.

Kielo

Kansalliskukkamme kielo levittää hienoa tuoksuaan alkukesällä. Syksyksi kypsyvät sen mehevän oranssinpunaiset marjat, jotka kiinnittyvät nuokkuvaan varteen toispuoleisesti. Linnut syövät niitä mieluusti ja levittävät siemeniä lentoteitse uusille kasvusijoille. Ihmisen ei pidä marjoja suuhunsa laittaa, sillä ne, kuten koko kasvi, ovat myrkyllisiä kaikille nisäkkäille. Kielon vaarallisuutta on yliarvioitu. Vaikka kielon marjoissa on myrkkyä, se imeytyy huonosti suolistosta. Vakavia kielon aiheuttamia myrkytyksiä ei ole tavattu, eikä kasvi ole tiettävästi tappanut ketään.

Kalliokielo muistuttaa jonkin verran kieloa, mutta sen marjat ovat aluksi vihreitä ja kypsyessään sinimustia. Laji on yleinen vain Etelä-Suomessa ja harvinaistuu jo Keski-Suomessa. Marjoissa on myrkyllisiä alkaloideja ja saponiineja, mutta muutama marja harvoin aiheuttaa oireita.

Kalliokielon juurakko on kuitenkin myrkytön, ja siitä on keitetty ja muhennettu jopa ruokaa.

Katovuosina kasvista saatiin leivänjatketta ja sitä kutsuttiin kallioperunaksi.

Kielolla on punaiset marjat. Kuva: Timo Nieminen.

Lehtokuusama

Punamarjainen lehtokuusama kasvaa pensaana varsinkin valoisissa rinnemetsissä ja peltojen reunamilla. Sen kitkerän makuiset ja myrkylliset marjat ovat oksassa parittain. Pienestä marjamäärästä tulee harvoin oireita.

Kypsänä kirkkaanpunainen punakoison marjaterttu on herkullisen näköinen, mutta hyvin myrkyllinen. Marjat sisältävät ruoansulatuselimistöä vahingoittavia ja keskushermostoa lamauttavia alkaloideja. Lapset ovat saaneet vakavia myrkytyksiä popsittuaan punakoison värikkäitä marjoja. Aikuiselle tappava marjamäärä on suuri, mutta lapsille marjat ovat vaaraksi.

Kuten monia myrkyllisiä kasveja, punakoisoa on käytetty aiemmin lääkekasvina. Sen versoista murskattiin lääkettä astmaan, iho-oireisiin, reumaan ja kihtiin. Punakoiso tunnettiinkin ennen vanhaa myös nimillä kihtipuu ja kihtiheinä.

Lehtokuusama kasvaa pensaana. Kuva: Timo Nieminen.

Korpipaatsama

Korpipaatsama on yleensä pensas, mutta voi kasvaa kuusimetriseksi puuksi. Marja on ensin vihreä, muuttuu sitten punaiseksi, ja kypsyttyään se on kiiltävän musta. Etelä-, Keski- ja Itä-Suomessa yleistä korpipaatsamaa on aikoinaan käytetty ulostuslääkkeenä. Koko kasvi marjoineen on lievästi myrkyllinen. Sitruunaperhosen ja paatsamasinisiiven toukille se on maittava ravintokasvi.

Etelä- ja Keski-Suomen lehdoissa kasvaa mustamarjainen mustakonnanmarja usein rehevinä, lähes pensasmaisina kasvustoina. Itä- ja Pohjois-Suomessa kasvaa sen sukulainen punakonnanmarja, jonka marjat ovat raakoina vihreitä ja kypsinä punaisia. Molemmat ovat lievästi myrkyllisiä. Sen ovat tienneet jo entisaikojen ihmiset, sillä mustakonnanmarjaa on kutsuttu surmanmarjaksi,

mörönmarjaksi ja kuolemanmarjapuuksi.

Mustikkametsässä saattaa kasvaa hiukan mustikkaa muistuttavia tummansinisiä, yksittäin varren latvassa olevia sudenmarjoja.

Lapset on syytä opettaa erottamaan lajit toisistaan. Rehevissä kuusikoissa, lehdoissa ja korvissa kasvavan sudenmarjan kaikki osat ovat myrkyllisiä.

Esi-isämme ovat olleet hyviä luonnontuntijoita ja osanneet erottaa myrkylliset kasvit hyödyllisistä. Sudenmarjaa on kutsuttu nimillä kuolemanmarja, peikonmarja, karhunmarja, käärmeenmarja ja sudensilmä. Sudenmarjaa käytettiin rohtona lievittämään hinkuyskää ja parantamaan ummetusta.

Kalliokielo on kaimaansa tummempi. Kuva: Timo Nieminen.

Näsiä

Punamarjainen näsiä kuuluu Suomen myrkyllisimpiin kasveihin. Siihen ei kannata koskea, sillä sen kaikki osat ovat myrkyllisiä. Silti sitä on aikoinaan käytetty rohdoskasvina parantamaan lasten riisitautia, mistä on peräisin vanha kansannimi riidenmarja. Ketunmyrkkyäkin siitä on valmistettu.

Näsiän mehevän näköiset, kirkkaanväriset luumarjat ja kuori sisältävät myrkyllistä metsereiiniä. Se imeytyy nopeasti suun limakalvoilta ja ruoansulatuselimistöstä ja aiheuttaa veristä oksennusta ja ripulia, munuaishäiriöitä ja keskushermoston lamaantumista.

Näsiän kuori oli entisaikaan apteekkitavaraa, ”Cortex mezereum”. Siitä valmistetulla voiteella hoidettiin muun muassa reumaattisia kipuja. Hoito nostatti iholle suuria rakkuloita ja haavoja, mutta silloin uskottiin, että taudit poistuivat potilaasta kivuliaiden rakkuloiden kautta.

Oravanmarja kasvaa kangasmetsissä. Kuva: Timo Nieminen.

Oravanmarja

Pienikokoinen oravanmarja kasvaa lehtomaisissa kangasmetsissä, mistä sen tapaa usein käenkaalin ja metsätähden rinnalla lähes koko maassa. Raakana punapilkullisen harmaanvihreät, kypsänä tummanpunaiset marjat maistuvat imeliltä, mutta ovat lievästi myrkyllisiä. Hämeessä oravanmarjan makea maku on tunnettu, sillä sitä on kutsuttu sokerimarjaksi.

Muutamaa myrkytöntä kasviakin on kansanuskomuksissa pidetty myrkyllisinä. Jotkut uskovat vieläkin esimerkiksi mustikkaa muistuttavan, suonlaidoilla kasvavan juolukan myrkyllisyyteen. Se on kuitenkin täysin myrkytön ja sopii hyvin muiden marjojen joukkoon kerättäväksi.

Sianpuolukka on lievästi myrkyllinen, mutta sen jauhomaiset marjat ovat myrkyttömiä. Etelässä harvinaisena kasvava marjakuusi on hyvin myrkyllinen siemenen ympärillä olevaa marjan maltoa lukuun ottamatta.

Julkaistu: 26.8.2018