Epätietoisuus jatkuu tulivuorenpurkausten Islannissa, asukkaat eivät enää usko ennusteita: ”Maa romahti ja vei miehen mennessään”
Toistuvat maanjäristykset ja tulivuorenpurkaukset ovat koetelleet viime viikkoina Islantia. Grindavíkin kaupungissa lähellä Reykjavíkia moni on menettänyt kotinsa. Yhä pahempaa ennustetaan.
Kun purkaukset alun perin alkoivat vuonna 2021 Grindavíkin lähellä, se tuntui aivan erilaiselta, kertoo kaupungin asukas Páll Valur.
– Ne vetivät paljon turisteja. Oli päiviä, jolloin kaupungin väkiluku kolminkertaistui. Liiketoiminta kukoisti. Luulimme tilanteen olevan hallinnassa.
Tapaamme Reykjavíkissa talossa, jossa Páll ja hänen vaimonsa ovat nyt vuokralla. Myös tyttären perhe asui Grindavíkissa. Tytär on muuttanut veljensä asuntoon, veli taas tyttöystävänsä luo.
– Asunto on pieni, mutta tärkeintä on, että he ovat turvassa, Páll sanoo.
”Tuli selväksi, ettemme tule takaisin.”
Talon ikkunoista näkee Reikjanesiin, niemimaalle, jossa Grindavík sijaitsee. Torstaina 9. helmikuuta Páll näki kuudennen peräkkäisen purkauksen.
– Tunteet olivat täysin erilaiset. Tuli selväksi, ettemme tule takaisin.
Talo on nyt kalustettu, mutta Páll vaimoineen asui monta kuukautta täysin tyhjässä talossa, ennen kuin he saivat hakea Grindavíkista huonekalujaan.
– Vaimollani on nyt helpompaa. Kaksi viikkoa hän vain itki.
Grindavíkin asukkaat voivat nyt käydä noutamassa omaisuuttaan, mutta kun evakuointi alkoi 10. marraskuuta, oli vain puoli tuntia aikaa pakata arvokkaimmat tavarat.
Marija ja Sreten Karimanovic ovat asuneet Grindavíkissa parikymmentä vuotta. Sreten tuli koripallojoukkueen fysioterapeutiksi, pariskunnan lapset olivat jo Islannissa.
Marja ei piilota kyyneleitään.
– Ostimme ihanan keltaisen talomme seitsemän vuotta sitten. Oli tuskallista nähdä se hylättynä.
Marija ja Sreten vuokrasivat asunnon Reykjavíkista.
– Onneksi pankki jäädytti asuntolainamme melkein heti. Muut lainaa ottaneet talon omistajat eivät olleet yhtä onnekkaita. Kaikki tahot eivät tehneet vastaavia päätöksiä, Marija kertoo.
Sreten kertoo saaneensa outoja tuntemuksia jo päivää ennen purkausta.
– Olimme kokeneet järistyksiä ennenkin, mutta nyt tuntui aivan erilaiselta.
Tuona marraskuun aamuna heillä oli tarpeeksi aikaa siirtää kalansa akvaariosta muovipussiin, ottaa kiinni kaksi pelästynyttä kissaansa ja pakata lastenvaatteita.
– Onneksi joukkueeni valmentaja tarjoutui ottamaan meidät luokseen sinä päivänä, Sreten kiittelee.
Siggeir ja Soffia Ævarsson lähtivät Grindavíkista vain kolme tuntia ennen virallista evakuointia.
– Olimme valmistautumassa illalliselle, kun sukulaisemme soittivat meille: ”Lähtekää. Tulkaa meille. Nyt täytyy pysyä rauhallisena ja saada teidät turvaan.”
Nuorempi tytär oli pelästynyt järistystä niin pahasti, että perhe päätti jättää kaiken ja lähteä sukulaisten luo ”yhdeksi yöksi”. Vanhempi tytär oli jo Reykjavíkissa ystäviensä kanssa. Mukaansa Ævarssonit eivät ottaneet muuta kuin kissat ja Sophian sellon.
– Maanjäristys ei tee hyvää selloille, ja kissatkin olivat kauhuissaan.
Siggeir lisää, että moni muukin lähti ajatellen palaavansa seuraavana päivänä.
Siggeirin äitiä oli vaikea saada lähtemään Grindavíkista.
– Hän oli niin päättäväinen, että kuvittelimme hänen istuvan rauhallisesti nojatuolissaan tupakoimassa ja katsomassa taloa kohti hurjaa vauhtia valuvaa laavavirtaa.
He siirsivät kalansa akvaariosta muovipussiin, ottivat kiinni kaksi pelästynyttä kissaansa ja pakkasivat lastenvaatteita.
Vilhjálmur Árnason kuuluu Islannin tuhatvuotiaaseen parlamenttiin, Althingiin, ja edustaa siellä konservatiivipuoluetta. Hän on yksi niistä edustajista, jotka valmistelevat lakiesitystä talojen ostamisesta Grindavíkin asukkailta. Jos laki hyväksytään, sen perusteella korvataan asukkaiden menetykset ja annetaan kotinsa menettäneille mahdollisuus ostaa uusi kiinteistö.
Árnasonin oma talo Grindavíkissa sijaitsee aivan yhden halkeaman reunalla. Se on yksi syvimmistä ja pisimmistä railoista.
– Se kulkee puutarhani läpi ja päättyy vastapäiseen taloon. Siellä kuoli yksi järistyksen uhreista, Arnason kertoo ja jatkaa, että tapaus sattui joulukuussa, kun ihmiset tulivat Grindavíkiin rakentamaan suojamuureja laavaa vastaan.
Kun itse tulin Grindavíkiin, poliisit varoittivat astumasta ruohon peittämälle maalle. Se voi nimittäin pudota alta. Niin kävi Árnasonin naapurille.
Talon vieressä on musta aukko, jonka syvyyttä kukaan ei tiedä.
– Käytimme jopa sukellusvenedronea uhrin etsimiseen, turhaan, kertoo poliisi.
Arnason selittää.
– Kaupunki seisoo 800 vuotta vanhan laavan päällä. Kaikki vuorten vesi kulkee tämän kerroksen läpi. Maanalainen voimakas virta irrottaa kiviä. Sitten maa romahti ja vei miehen mennessään.
Vilhjálmurin talon alueella maata on vain 25 metriä, maanalaisen joen taas oletetaan virtaavan 50 metrin syvyydessä.
”Syvä halkeama kulkee puutarhani läpi ja päättyy vastapäiseen taloon. Siellä kuoli yksi järistyksen uhreista.”
Pako kuolemanvaarasta ja omaisuuden menettäminen eivät ole ainoita surettavia asioita. Grindavíklaisille on tuskallista seurata perustamansa yhteisön hajoamista.
– Olemme perustaneet suljetun Facebook-ryhmän, mutta se on ehdottomasti väliaikainen toimenpide, vakuuttaa Marija Karimanovic.
Sreten lisää, että Reykjavíkin kunta on järjestänyt tiloja, joihin voi tulla hakemaan neuvoja tai vain juomaan kupin kahvia yhdessä.
Kaikki tapaamani ihmiset kuvailevat kaupunkia paratiisiksi. Siellä oli vain kaksi poliisia, ja sekin oli Marijan ja Sretenin mielestä enemmän kuin tarpeeksi. Grindavíkin ainoa ongelma tuntuu olleen äkkinäisesti vaihteleva sää.
Nyt asukkaat kritisoivat sitä, että media keskittyy seismologien kommentoimiseen. Varsinkin, kun kerran haastateltiin kahta asiantuntijaa, jotka antoivat ristiriitaisia lausuntoja. Niiden takia Siggeirin äiti yritti palata Grindavíkiin ennen joulua. Hän oli varma, että katastrofi oli ohi.
Kansanedustaja Vilhjálmur Árnason taas kertoo lakanneensa lukemasta uutisia purkauksesta ja niitä koskevista ennusteista. Yksi sanoo, että tätä voi kestää kaksi vuotta, kun taas toiset uskovat, että Reykjanesin niemimaa on juuri siirtymässä uuteen purkausten sykliin. Edellinen loppui 1200-luvun puolivälissä.
Siitä muistuttavat dramaattiset laavakentät ja Atlantin valtameren mustat kalliot.
