On helppo kohauttaa olkapäitään, kun tuli tuhoaa Euroopan historiallisia merkkirakennuksia – Entä jos sama kävisi meillä?
Ensin palo tuhosi Pariisin Notre-Damen, sitten Kööpenhaminan Pörssitalon. Mitä sitten? Sitä, että historialliset rakennukset ovat keskeinen osa kansakunnan muistia. Voi vain kuvitella, millainen isku Suomen sydämeen koettaisiin, jos punakukko tuhoaisi Helsingin tuomiokirkon tai Olavinlinnan, kirjoittaa toimituspäällikkö Samuli Isola.
Ihmiset kyynelehtivät, kun Pariisin symboli oli liekeissä. Oli 15. huhtikuuta 2019, kun yli 800-vuotias Notre-Damen katedraali, goottilaisen rakennustaiteen huippu, oli tulessa. Kun kirkon keskustorni kaatui tulimereen, oli kuin veitsi olisi työnnetty Ranskan rintaan – mutta kansa ja maailma eivät lannistuneet, vaan restaurointiin alkoi virrata tukea ja rahoitusta.
Viiden vuoden kuluttua korjausurakka on loppusuoralla. Pariisin olympialaisten aikaan Notre-Dame on ehompi kuin koskaan.
Viisi vuotta ja yksi päivä Pariisin palon jälkeen, 16. huhtikuuta 2024, riehuivat liekit Kööpenhaminassa. Pörssitalo on kaupungin symboli, renessanssiarkkitehtuurin 400-vuotias mestariteos. Tulimeren keskeltä palomiehet ja kaupunkilaiset kantoivat rakennuksesta turvaan taidetta. Aivan kuten Pariisissa, tuhon symboliksi nousi torni, nyt liekkeihin sortui Pörssitalon lohikäärmetorni.
Suurpalon jälkeen Tanska on avohaavoilla. Pörssitalo edustaa Tanskan historiaa, vuosisatojen tallentamia tunteita. On selvää, että Pörssitalo tulee palaamaan loistoonsa, maksoi mitä maksoi.
Suomessa on totuttu sanomaan, etteivät ne seinät, vaan se, mitä niiden sisällä tapahtuu. Niinkin, mutta merkkirakennuksiin liittyvät myös kansalliset tunteet ja muistot. Voi kuvitella, millainen kuohu täällä koettaisiin, jos punakukko tuhoaisi Imatran Valtionhotellin, Helsingin tuomiokirkon, Turun linnan tai Olavinlinnan.
Merkkirakennustemme suojeleminen tuholta on yhteinen, kansallinen asiamme.
