Julkaistu Image-lehden numerossa 10/2018
Vuonna 2006 Lahdessa järjestettyyn Tupakka ja terveys -päivään oli saatu vaikutusvaltainen puhuja. Entinen pääministeri Paavo Lipponen asteli lavalle ja esitteli vision, jossa Suomi siirtyisi tupakoinnin vähentämisestä kohti tupakoinnin lopettamista kokonaan. Takaraja olisi vuosi 2040.
Sittemmin tavoitetta on tarkennettu ja aikataulua kiristetty. Suomen nykyinen tupakka- ja nikotiinipolitiikka tähtää siihen, että tupakointi loppuisi maassamme vuoteen 2030 mennessä.
Tavoite kuulostaa todella kunnianhimoiselta, mutta mikä ihmeellisintä, se saattaa myös toteutua. Röökin kulutus on saatu aisoihin. Mutta samaan aikaan kun tupakointi on menettänyt suosiotaan, nuuskaamisesta on tullut jatkuvasti yleisempää. Huolimatta siitä, että nuuskan myynti ei ole Suomessa sallittua.
Jos tämän kaiken jossain huomaa, niin Vaasassa.
Terminaalirakennus Vaasan satamassa on Helsingin ja Turun terminaalien rinnalla kovin vaatimaton, pelkkä harmaa laatikko.
Kolkon terminaalin sateisella pihalla laivan lähtöä odottaa erivärisissä haalareissa kymmenittäin opiskelijoita. Edessä on Woom18, Vaasan alueen ammattikorkeakouluopiskelijoiden järjestämä kymmenen tunnin opiskelijaristeily. Infotaululla pyörii risteilyä sponsoroivien paikallisten baarien logoja ja ristelyn ohjelma: kello 16.30 on Alias-visailu ja paluumatkalla Napakymppi. Kyseessä on nopein mahdollinen risteily Ruotsiin, aikataulun mukainen paluu Vaasaan on jo puoliltaöin.
Lyhyestä reissusta huolimatta monella miespuolisella matkaajalla on selässään iso, tyhjältä näyttävä reppu. Eikä ihme. Viimeisten vuosien aikana nuuskaralli Suomen ja Ruotsin välillä on kiihtynyt ja nuuskan käyttö yleistynyt etenkin nuorten keskuudessa. Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2017 teettämän Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan esimerkiksi 18-vuotiaiden nuuskan käyttö on kasvanut vuodesta 1987 vuoteen 2017 mennessä yli seitsemänkertaiseksi. Hurja lukema selittyy sillä, että vuonna 1987 nuuskaa käytti kyselytutkimuksen perusteella vain prosentti 18-vuotiaista. Samassa ajassa tupakoivien määrä on laskenut noin 38 prosentista kahteenkymmeneen prosenttiin.
Tuon kolmenkymmenen vuoden aikana Suomi on säätänyt lukuisia tupakointia rajoittavia lakeja. Ikärajojen nostaminen kuudestatoista ikävuodesta kahdeksaantoista vuonna 1995, tupakoinnin rajoittaminen muun muassa ravintoloissa vuonna 2007 sekä mainonnan ja markkinoinin rajoitukset vuosina 2012 ja 2016.
Nuorten terveystapatutkimuksen tuloksia voi myös peilata Tullin tilastoihin. Kiihtynyt nuuskaralli näkyy niissä selvästi. Vuonna 2013 Tulli takavarikoi laittomasti maahantuotua nuuskaa 673 kiloa. Viime vuonna takavarikkoon päätyi jo 2 390 kiloa ja tänä vuonna kesäkuun loppuun mennessä 3 286 kiloa. Luvassa on ennätysvuosi.
”Nuuskasta on tullut pop-tuote. Käyttö on lisääntynyt etenkin nuorten keskuudessa ja se kasvaa todella reipasta vauhtia”, kertoo Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen.
Sinkkosen mukaan nuuskabisneksestä puhuttaessa ongelmat pitäisi eritellä. Ne jakautuvat kansanterveydellisiin vaikutuksiin, lakien noudattamatta jättämiseen sekä harmaaseen talouteen ja talousrikollisuuteen.
”Jos meillä on lainsäädäntöä, jota ei noudateta, se on ongelma.”
Sinkkosen analyysissa lakien rikkomisen ohella nousee esiin harmaa talous, jossa liikkuvat suuret rahat.
”Ne rahat pitää sitten pestä. Suomessa meillä ei ole ollut tässä mittakaavassa ongelmaa, paitsi huumebisneksessä.”
Kun Ylen MOT-ohjelma selvitti keväällä 2017 Suomen pimeää nuuskamarkkinaa, kävi ilmi, että nuuskakauppa on kasvanut Suomen ja Ruotsin pohjoisella rajalla, Haaparannassa, lähes 30 miljoonan euron bisnekseksi. Arvion mukaan 80–85 prosenttia Haaparannasta myydystä nuuskasta päätyy Suomeen.
MOT:n selvityksen mukaan Facebook-ryhmissä myynti oli paikoin erittäin järjestelmällistä ja kytkeytyi Viron pimeisiin nuuskamarkkinoihin. Myös järjestäytynyt rikollisuus vaikuttaa kytkeytyvän ainakin osaan pimeästä nuuskakaupasta.
Tullin Hannu Sinkkonen toppuuttelee, että nuuskakauppaa käydään hyvin erilaisin tavoin ja mitään selkeää yksittäistä profiilia on mahdotonta nostaa esiin.
”Nuuskakauppa ei ole mitenkään homogeenista toimintaa. Osa ostaa nuuskaa pari tornia, jotkut tekevät sitä ammatikseen. Toiset eivät tuo itse nuuskaa maahan vaan ainoastaan jakelevat”, Sinkkonen kertoo.
M/S Wasa Express on isojen laivayhtiöiden ruotsinlaivoihin verrattuna pieni kippo. Vuonna 1981 ensi kerran vesille lasketusta laivasta löytyy silti kaikki ruotsinlaivan tunnusmerkit. On pallomerta, pienehkö tax free -myymälä, yksi ruokaravintola ja tietysti yläkannen yökerho.
M/S Wasa Expressiltä löytyy lähes kaikkiin Sinkkosen listaamiin kategorioihin sopivia henkilöitä. Osa hakee pari tornia itselleen ja kavereilleen ja muutamat eivät käytä itse vaan hakevat pääasiassa kavereilleen tai myyntiin.
Sitten ovat vielä tarkasti lain kirjainta seuraavat nuuskaveteraanit. Noin viisikymppinen mies istuu laivan ravintolan puolella syömässä perunamuusia, nakkeja ja lihapullia. Aterian päätteeksi taskusta ilmestyy esiin purkki Ettanin irtonuuskaa eli tykkinuuskaa. Se alkaa olla jo harvinaisuus, sillä etenkin nuoret ovat siirtyneet pussinuuskien pariin.
Norjalaisvillapaitaan sonnustautunut merihenkinen mies kertoo hakevansa nuuskansa Uumajasta kerran kuussa juuri kyseisellä päiväristeillyllä. Työnsä vuoksi hän ei halua missään tilanteessa tuoda enempää kuin laki sallii. Kaikki menee omaan käyttöön.
”Ostan pari tornia Ettania. Siinä jää vielä vähän siitä kilon tuontirajoituksesta vajaaksi niin sitten otan puolikkaan tornin pussinuuskaa.”
Pussinuuskatkaan eivät päädy myyntiin, vaan vannoutunut irtonuuskan ystävä avaa pienet nuuskapussit ja saa niistäkin näin irtonuuskaa.
”Aloitin käytön vuonna 1986. Silloin purkki maksoi 6 markkaa. Nyt se on melkein kuusi euroa”, mies naurahtaa.
Tuolloin nuuskaa sai vielä Suomestakin. Nuuskan valmistus ja myynti oli meillä laillista vuoteen 1995, EU-jäsenyyteen saakka.Siinä missä Ruotsi onnistui neuvottelemaan itselleen vapauden myydä nuuskaa alistui Suomi kohtaloonsa muiden EU-maiden rinnalla. Poliittisen väännön kielto sai silti aikaan: toukokuussa 1994 eduskunnassa käytiin kiivasta keskustelua siitä, pitäisikö nuuska jättää kieltämättä.
Keskustalainen sosiaali- ja terveysministeri Jorma Huuhtanen vetosi kansanedustajiin, jotta he hyväksyisivät hallituksen esityksen, sillä kiellosta oli jo sovittu jäsenneuvotteluissa. Kiellon vastustajat vetosivat puolestaan valinnanvapauteen: olihan tupakkakin sallittu myyntituote. Lisäksi kansanedustajat huomauttivat, ettei nuuska altista muita ihmisiä savulle tupakoinnin tapaan.
Nuuskakeskustelu jäi eduskunnassa pienempään rooliin, sillä samassa lakipaketissa säädettiin muun muassa tupakan myynnin tiukemmista ikärajoista ja tupakkatuotteiden mainonnasta. Tuntikausien debatin päätteeksi nuuskakielto hyväksyttiin eduskunnassa.
Kiellon voimaantulosta lähtien nuuskaa on kuljetettu Suomeen niin laillisesti kuin laittomasti. Nykyisin nuuska kulkeutuu Suomeen ruotsinlaivojen kautta, Haaparannasta sekä Venäjän puolelta muutamista itärajan tuntumassa olevista myyntipisteistä.
Aiemmin nuuskaa sai tuoda 1,5 kiloa, nykyään kilon. Jos Sosiaali- ja terveysministeriön asettaman tupakka- ja nikotiinityöryhmän ehdotukset otetaan käyttöön, laskee tuontimäärä 100 grammaan.Ehdotuksen vaikutuksia laittomalle maahantuonnille ei ole vaikea arvata, se kun on kasvattanut suosiotaan jatkuvasti nykymääräystenkin aikana. Yksi kovimmista nuuskatuomioista langetettiin joulukuussa 2008, kun kaksi pietarsaarelaista palomiestä tuomittiin vankeuteen ja noin miljoonan euron korvauksiin yli 20 000 nuuskakilon salakuljetuksesta. Se tarkoittaa yli kahdeksankertaista määrää nuuskaa siihen nähden, mitä Tulli viime vuonna sai takavarikoitua. Tuomio herätti kovaa vastustusta Pohjanmaalla sijaitsevassa ruotsinkielisessä pikkukunnassa eikä jäänyt ruotsalaiselta kansanpuolueeltakaan huomaamatta.
Esimerkiksi Astrid Thors, joka toimi tuolloin hallituksen Eurooppa-ministerinä, osti EU-kokouksesta palatessaan Tukholman lentokentältä tornin Göteborgs Rapé -nuuskaa protestina Suomen nuuskalinjaa vastaan.
Pietarsaaren nuuskaoikeudenkäynnin jälkipyykki ei jäänyt vain ministerin protestiksi. Paikallinen muusikko Patrick Wingren tuohtui siinä määrin, että päätti järjestää Pietarsaaren torille nuuskamielenosoituksen. Osana mielenosoitusta Wingren ilmoitti myyvänsä tapahtumassa nuuskaa. Pietarsaaren poliisi kiirehti etukäteen ilmoittamaan, ettei aio puuttua tapahtumaan, mutta kirjasi kuitenkin Wingrenin harjoittamasta laittomasta myynnistä rikosilmoituksen. Käräjäoikeudessa Wingren tuomittiin laittomasta nuuskakaupasta hieman yli tuhannen euron sakkoihin.
Tämä ei Wingreniä pysäyttänyt. Päinvastoin. Reilu kuukausi nuuskamielenosoituksen jälkeen Wingren valittiin RKP:n eurovaaliehdokkaaksi. Kevään 2009 eurovaaleissa nuuskamieheksi tituleerattu Wingren sai tuoreena poliitikkona kovan äänisaaliin, 5 182 ääntä. Tulos ei riittänyt lähellekään europarlamentaarikon paikkaa, mutta Vaasan vaalipiiristä Wingren keräsi kuudenneksi eniten ääniä jättäen taakseen muun muassa parlamenttiin valitut Mitro Repon, Nils Torvaldsin, Eija-Riitta Korholan, Liisa Jaakonsaaren, Ville Itälän ja Carl Haglundin.
Brysselissä nuuskaa on pitänyt aktiivisesti esillä ruotsalainen europarlamentaarikko Christofer Fjellner. Brittiläisen The Independent -lehden haastattelussa syyskuussa 2012 Fjellner kertoo tuoneensa nuuskaa Brysseliin aluksi omaan käyttöön.
”Säilytin toimistossani jonkin verran nuuskaa omaa käyttöäni varten. Kaverini koputtelivat oveen ja kyselivät, josko voisin myydä heille”, Fjellner kommentoi Independentille.
”Jonkin ajan päästä ajattelin, että olisi hauska pila alkaa myydä sitä. Ostin pienen jääkaapin ja ryhdyin tuomaan enemmän nuuskaa. Nykyään minulla on noin 10–15 asiakasta, pääasiassa ruotsalaisia.”
Fjellnerin mukaan hän protestoi toiminnallaan myyntikieltoa vastaan.
Ensimmäiset risteilyvieraat ylittivät Merenkurkun sen kapeimmasta kohdasta eli Vaasan ja Uumajan välillä jo vuonna 1837, jolloin höyrylaiva Norrland teki muutaman matkan. Nykyaikainen auto- ja matkustajalauttaliikenne kehittyi vasta toisen maailmansodan jälkeen. Matkustajamäärät Merenkurkun lauttaliikenteessä kasvoivat kovaa vauhtia aina 1990-luvun alkuun, jolloin saavutettiin jo miljoonan matkustajan vuotuinen rajapyykki. Sitten kasvu tyssäsi ja kääntyi jyrkkään laskuun. Väliaikaisen kuoliniskun matkustajaliikenteelle toi tax free -myynnin poistuminen.
Kun viimeisin kaupallinen toimija ajautui konkurssiin vuonna 2011, Vaasan ja Uumajan kaupunkien johtajat päättivät tarttua toimeen. Kaupungit perustivat yhdessä uuden yhtiön nimeltään NLC Ferry, joka ryhtyi hoitamaan Merenkurkun lauttaliikennettä. Kävijämäärät ovat vielä kaukana 1990-luvun huippuvuosista, mutta suunta on ylöspäin. Viime vuonna risteilylle saatiin houkuteltua piirun alle 200 000 ihmistä.
Nyt tämän vuoden tilastoihin aikanaan kirjautuvat risteilymatkustajat alkavat purkautua laivasta satamaterminaaliin, joka on aivan yhtä vaatimaton kuin sisarsatamansa Vaasassa. Koruton vaalea aulatila, jonka seinustaa koristaa yksi pitkä virastomainen koivupaneloitu palvelutiski. Check-in lukee kyltissä tiskin päällä.Harva suuntaa matkaansa sinne, vaan terminaalin vetonaula löytyy saman tiskin takaa viereisen kyltin alta, Peters Snusbod.
Parikymppinen lyhyttukkainen mies seisoo tiskin takana ja katsoo, kun matkustajavirta asettautuu pitkäksi jonoksi hänen eteensä. Päivän työt ovat toden teolla alkamassa. Nuuskatolpat ovat valmiina siisteissä riveissä jääkaapeissa myyjän takana. Tarjoukset ja hinnasto on printattu tiskille.
Tilauksia alkaa sadella, ja myyjä on helisemässä..
”Hei, miten sanotaan ruotsiksi, et viis tornia Odensia kiitos?” yksi opiskelijoista hätäilee jonossa. Kaverit lohduttavat hätäilijää sillä, että myyjä osaa todennäköisesti suomea.
Ensimmäiset asiakkaat saavat nuuskansa. Samantien selviää, että tässä myyntipisteessä ei ainakaan toppuutella asiakkaita Suomen tuontirajoituksilla. Monet poistuvat tiskiltä valkoiset puolikuultavat Wasalinen muovikassit kädessään. Säkkeihin on sullottu jopa kymmeniä torneja nuuskaa, kun rajoitus on yksi kilo eli noin kolme tornia, hieman merkistä riippuen.
Jonossa on myös monia naisia. Hekin kertovat hakevansa nuuskaa.
”Mä haen vaan omaan käyttöön. Ja Konstalle.”
”Mä haen kavereille. Kymmenen tolppaa”, yksi miehistä huikkaa väliin.
Kymmenen tolppaa?
”Niin mikä se nyt on se maksimimäärä.”
Mutta tuontirajoitushan on noin kolme tolppaa.
”Eiku eiks se mee nykyään jotenkin niiden grammojen mukaan”, yksi nuuskareissulla olevista naisista huomauttaa.
Monilla on pitkä lista tilauksia, ja jono matelee. Edullisimmat nuuskamerkit alkavat loppua, ja myyjän on kutsuttava apuvoimia paikalle. Pahvilaatikot tyhjenevät nuuskatolpista ja uusia laatikoita kannetaan esille. Ensin myydään loppuun Oden’s Cold Extreme White eli tuttavallisemmin Denssi ja sen jälkeen Offroad Chainsaw, kummatkin niin sanottuja supervahvoja nuuskia. Molemmissa on yhdessä pussissa 22 milligrammaa nikotiinia, kun perusnuuskassa sitä on alle 10 milligrammaa. Ne ovat myös heittämällä myymälän halvimmat nuuskatolpat, joiden myynnistä saa suurimmat voitot.
Netin nuuska-aiheisilla sivustoilla etenkin Odens jakaa vahvasti mielipiteitä ja herättää paljon keskustelua. Odensista on tullut tietynlainen ilmiö nuorten keskuudessa:
”Jumankauta, kun laittaa tätä ydinjätettä yläpeltiin niin tietää olevansa elossa”, kirjoittaa nimimerkki Reino.
”Potkii ku faija mua pienenä ja sama lopputulos; aivovamma. Hintalaatu suhde hyvä”, arvioi nimimerkki Jaki.
”EI NÄITÄ VOI EDES KÄYTTÄÄ !” kirjoittaa puolestaan Kr1stus.
Mutta niin vaan kauppa käy ja Peters Snusbodin hyllyyn jäävät lähinnä tavallisen vahvuiset nuuskat.
Opiskelijat kertovat, että Vaasassa nuuskaa saa yleensä kavereilta, jolloin tarvetta ostaa nuuskaa esimerkiksi Facebook-ryhmien kautta ei ole samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudulla tai muualla Suomessa, josta etäisyydet nuuska-apajille ovat paljon pidemmät.
Tullin valvontajohtaja Sinkkonen vahvistaa käsityksen.
”Jos mietitään missä on nuuskan salakauppaa, niin sitä ei ole Torniojokilaaksossa. Ei kenenkään kannata myydä nuuskaa Torniossa, kun jokainen saa sitä kaupan hinnalla kilometrin päästä Ruotsin puolelta.”
On vaikea uskoa, että paikalliset eksyisivät tälle kioskille ostamaan nuuskaa, sillä Uumajan keskustaan on autollakin matkaa 20 minuuttia. Wasalinen risteilyaikataulukin on laadittu niin, ettei päiväristeilijä ehdi keskustaan. Kun maissa ollaan vain tunti, nuuskat on syytä ostaa Peterin nuuskapuodista.
Se on laivayhtiön tarkoituskin, sillä se omistaa myös vuonna 2014 avatun Peterin nuuskapuodin.
Vaikka putiikki on Suomeen kuljetettavan nuuskan osalta hyvin pieni tekijä, tekee kioskin omistuskuvio siitä poikkeuksellisen. Vaasan ja Uumajan kaupungit nimittäin omistavat laivaliikennettä pyörittävän NLC Ferry Ab Oy:n yhdessä. Molempien kaupunkien omistusosuus on 50 prosenttia. Toisin sanoen Vaasan kaupunki on toisena pääomistajana bisneksessä, joka pyörittää osana liiketoimintaansa myös nuuskakauppaa. Eikä mitä tahansa nuuskakauppaa, vaan nimenomaan matkustajalautan kautta Suomeen suuntautuvaa nuuskan myyntiä. Aikaisemmin laivayhtiö myös mainosti nuuskakauppaa nettisivuillaan.
Soittokierros Vaasan kaupunginvaltuuston ryhmien puheenjohtajille paljastaa, että asiasta ei ole valtuustossa käyty juurikaan keskustelua.
SDP:n Matias Mäkynen kertoo, ettei heidän valtuustoryhmälle ole ollut selvää, millaisesta bisneksestä Uumajan satamassa on ollut tarkalleen kyse.
”Jos se todella on kaupungin omistama yhtiö, niin nopeasti arvioituna näen sen ongelmalliseksi. Onko tämä ihan harkittu päätös ja mihin strategiaan tämä pohjautuu?” Mäkynen hämmästelee.
”Kyllä tästä kannattaisi kaupungin johdossa keskustelua käydä.”
Perussuomalaisten Matti Vahtera on puolestaan varovaisempi. Hän näkee, että kaupungin suora omistus nuuskaa myyvässä yhtiössä on ”kiinnostava yhtälö”. Hän katsoo, että nuuskan myynti tulisi Suomessa laillistaa eikä innostu ajatuksesta, että myyntiä Uumajan satamassa ryhdyttäisiin sen enempää kyttäämään.
”Se on kaksipiippuinen juttu. Ruotsin puolella myynti on laillista ja maahantuonti ei ole kielletty. Siinä mielessä se kestää päivänvalon se homma. Kun tässä firmassa on kioski, joka tarjoaa tällaista palvelua, niin antaako se hyvää kuvaa?” Vahtera pyörittelee.
Vaasan suurin valtuustoryhmä on RKP. Ryhmän puheenjohtaja Martin Norrgård huomauttaa, että nuuska on osa Suomen kulttuuria ja on vaikea estää ihmisiä käyttämästä nuuskaa.
”Lain mukaan mennään ja ei kannusteta ihmisiä tuomaan enempää kuin laki sallii”, Norrgård toteaa.
Vaasan kaupungin virkamiesten puolella asiaan suhtaudutaan hyvin varovasti. Kaupungin sosiaali- ja terveystoimen johtaja Jukka Kentala kertoo, että nuuskan käyttö on kasvava trendi Vaasassa.
”Nuorten tupakointi on vähentynyt ja nuuskan käyttö on lisääntynyt”, Kentala kertoo.
”Nimenomaan tämä nuuskan tuonti ja siihen liittyvät väärinkäytökset ovat Vaasan alueella jonkinmoinen ongelma.”
Vaasan kaupungin konsernijohtaja Jan Finne ei halua ottaa kantaa Uumajan terminaalin nuuskaralliin. Hän istuu myös laivayhtiön hallituksessa.
”Operatiiviseen toimintaan liittyvät asiat kuuluvat toimitusjohtajalle, kuten kaupungin muissakin yhtiöissä”, Finne sanoo.
Vaasan kaupunki näyttää sysäävän vastuun Uumajan nuuskabisneksestä laivayhtiön johdolle. Pyydän Wasalinen eli NLC Ferryn toimitusjohtaja Peter Ståhlbergilta haastattelua Uumajan nuuskakioskista ja siitä, paljonko sen kautta myydään nuuskaa Suomeen. Ståhlberg kieltäytyy haastattelusta.
”Ei kiitos. Nuuskakysymys on populismia ja ei meidän asia antaa haastattelua. Emme myy nuuska meidän laivassa. Ja nuuska on laillinen Ruotsissa ja sille emme voi mitään”, Ståhlberg ilmoittaa sähköpostitse.
Sosiaali- ja terveysministeriön asettama tupakka- ja nikotiinipolitiikan kehittämistä pohtiva työryhmä jätti toukokuun lopussa toimenpide-ehdotuksensa. Siinä esitetään uusia kiristyksiä tupakkapolitiikkaan, myös nuuskan käytön rajoittamiseen.
Työryhmän puheenjohtaja, Elinkeinoelämän keskusliiton työelämäasioista vastaava johtaja Ilkka Oksala on lievästi ilmaistuna tyrmistynyt kuultuaan Vaasan kaupungin toiminnasta.
”Entisenä vaasalaisena häpeän kaupungin toimintaa. Jos näin on tapahtunut, silloin Vaasan kaupunki toimii erittäin vastuuttomasti”, Oksala sanoo.
”Kuntien tehtävä Suomessa on vastata väestön sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitamisesta ja myös ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Tämä on kuntien tehtävä Suomessa. Vaasan kaupungin toiminta on täysin vastoin tätä tehtävää! Miten he voivat olla mukana näin edesvastuuttomassa toiminnassa?”
M/S Wasa Expressin pitäisi olla jo kotimatkalla, mutta alus ei hievahdakaan. Puskaradion kautta leviää tieto, että kova tuuli viivästyttää paluumatkaa. Myöhästyminen venyy lopulta seitsemään tuntiin, mutta se ei näytä haittaavan opiskelijoita, jotka järjestävät kahdeksannen kannen yökerhossa Napakympin.
Sivummalla istuvat Viliksi ja Toniksi esittäytyvät päälle kaksikymppiset miehet Vaasan yliopistosta kertovat olevansa nuuskanhakumatkalla. Vili kertoo hakevansa yleensä Haaparannasta pari kertaa vuodessa niin paljon nuuskaa, että pärjää sillä puoli vuotta ja voi kustantaa oman käytön nuuskan myynnistä saamillaan tuloilla.
”Odens maksaa 18 euroa tolppa. Ostan niitä 80 kappaletta, myyn puolet ja omaan käyttöön loput.”
Toni sanoo aloittaneensa nuuskan käytön, jotta pystyi jättämään tupakoinnin. Vili puolestaan aloitti nikotiiniharrastuksen suoraan nuuskalla. Hän kertoo törmänneensä nuuskaan ensimmäisen kerran kuultuaan siitä räpduo JVG:n Epoo-nimisessä biisissä.
Naurahdamme kuvaajan kanssa. Vili on jo toinen tapaamamme henkilö tunnin sisällä, jonka primaarilähde nuuskaan on JVG.
Ei mul oo edes,
Epoo suones tai veres,
Mut ylähuules mun hemohes,
Siitä imen lisää potkuu,
Kannattaa sunki koittaa,
Jos et huijaa, et salee haluu oikeesti voittaa
Tonin ja Vilin kuvaama asetelma nousee esiin myös nuuska- ja tupakkateollisuuden ja terveysviranomaisten kädenväännössä.
”Moni aloittaa nuuskaamalla. Se tuotevalikoima ei ole suunnattu keski-ikäiselle ketjupolttajalle. Eivät he etsi hattaran tai purkan makuisia nuuskia”, Suomen syöpäyhdistyksessä työskentelevä terveyden edistämisen ylilääkäri Eeva Ollila huomauttaa.
Nuuskateollisuus puolestaan argumentoi mielellään, että nuuska on lähes terveystuote, sillä se näyttää korvanneen nuuskaa haitallisemman tupakoinnin. Kyseessä on teollisuuden lanseeraama käsite ”harm reduction strategy” eli haittojen vähentämiseen tähtäävä strategia.
”Nuuskan vuoksi tupakointi loppuu pian Ruotsista. Ennätysalhaista tupakointia ei voi selittää muulla kuin sillä, että ihmiset ovat vaihtaneet tupakoinnista nuuskaan”, maailman suurimman nuuskayhtiön Swedish Matchin yhteiskuntasuhdejohtaja Patrik Hildingsson sanoo.
Nuuskateollisuuden argumentti näyttää tilastojen valossa pätevältä. Maailman terveysjärjestö WHO:n tilastojen mukaan Ruotsissa kuolee tupakkaan huomattavasti vähemmän ihmisiä kuin muualla Euroopassa.
Samaan aikaan nuuska on kasvattanut jalansijaansa markkinoilla. Sama ilmiö toistuu Norjassa, jossa nuuskaa kuluu Ruotsin malliin. Myös Suomessa tupakointi on vähentynyt reipasta vauhtia ja nuuskan kulutus lisääntynyt.
Tilastojen ongelma on siinä, että niiden pohjalta on mahdotonta väittää, että nimenomaan nuuska itsessään olisi tarjonnut pelastuksen. Tupakoinnin yleisyyteen vaikuttavat myös tupakoinnin vastaiset politiikkatoimet, kuten ikärajojen nostaminen, mainonnan rajoitukset ja tupakoinnin kieltäminen esimerkiksi julkisissa tiloissa sekä kansalaisten taloudellinen asema. Huono-osaisuus ja tupakointi kun vaikuttavat kulkevan käsi kädessä.
Joka tapauksessa toinen nuuskataistelu käydään juuri sen terveyshaitoista. Tutkijat selvittävät esimerkiksi, miten nuuskan käytön ja eri syöpien yhteys olisi todennettavissa.
Norjan kansanterveyden instituutti julkaisi vuonna 2014 tutkimuksen ruotsalaisen nuuskan terveysvaikutuksista. Tutkimuksessa käytiin läpi 134 tieteellistä artikkelia aihepiirin tiimoilta.
Tutkimuksen mukaan nuuska voi aiheuttaa syöpiä tai pahentaa niitä. Sen sijaan epäselväksi jäi, miten paljon nuuska lisäsi syöpäriskiä. Jopa puolet nuuskan käyttäjistä harrasti myös tupakointia. Yleensä nuuska oli päivittäisessä käytössä ja tupakointi satunnaisessa käytössä. Raskaana olevien naisten kohdalla nuuskan käytön osoitettiin lisäävän keskenmenon riskiä ja lapsen syntymistä alipainoisena. Tämä aiheutti tutkijoissa erityistä huolta, sillä nuuska on yleistynyt myös nuorten naisten keskuudessa.
Norjalaisten tekemä tutkimus myös osoittaa, miten hankala on todistaa monia syy-seuraussuhteita. Lukuisten terveysvaikutusten kohdalla tutkijat joutuvat myöntämään, että tutkimusnäyttö ei riitä osoittamaan kovin pitävästi haittoja.
Yksi esimerkki on haimasyöpä, jonka yhteydestä nuuskan käyttöön on tutkijoiden mukaan vaikea saada tilastollisesti riittävän painavaa tietoa.
Terveyden edistämisen ylilääkäri Eeva Ollila huomauttaa, että näissä tilanteissa tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta.
”Nuuskan osalta tiedämme, ettei se ole vaaratonta, vaikka kaikkien riskien suuruutta ei täsmällisesti tiedetäkään”, Ollila sanoo.
Puoli kahdeksalta aamulla huonovointinen insinööriopiskelija kaataa lattialle nuuskatolpat muovikassistaan ja oksentaa kassiin. M/S Wasa Express on viimein saapunut Vaasaan, seitsemän tuntia aikataulustaan jäljessä.
Ulosmenokannella pohditaan nuuskakauppaa. ”Hitto et ois intissä tehny hyvät rahat, kun olis myyny metsäleireillä Denssiä vaikka viidellä eurolla kiekko.”
Kavereilla on bisnesvaisto kohdillaan. Esimerkiksi tammikuussa 2014 Santahaminassa aloittaneista varusmiehistä jopa 41 prosenttia kertoi käyttävänsä nuuskaa vähintään satunnaisesti.
Seurueen äänekkäin kaveri järjestelee nuuskatolppiaan. Niitä on yhteensä kolmekymmentä kappaletta eli kymmenkertainen määrä tuontirajoituksiin nähden. Hän on piilottanut vain muutaman niistä reppuunsa ja loput kulkevat Wasalinen läpikuultavissa muovikasseissa.
”En mä itse käytä ollenkaan nuuskaa.”
Kun laivan portit aukeavat, väki tungeksii terminaaliin johtavaan putkeen. Monella on muovikassi täynnä nuuskaa. Portaiden alapäässä terminaalissa odottaa kaksi viranomaista.
Tähänkö päättyi nuuskatrokarien matka? Virkailijat ovat pysäyttäneet kaksi matkustajaa. Kummallakaan ei ole nuuskaa täynnä olevia säkkejä kädessään. Ainoa asia, mikä heidät erottaa muista opiskelijoista on heidän ihonvärinsä.
Samalla kun heiltä tarkistetaan papereita, virtaavat kaikki nuuskat siististi Suomen kamaralle.
Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen kuulostaa puhelimessa epäuskoiselta, kun soitan hänelle ja kysyn Vaasan terminaalin ratsauslinjasta, joka näyttäisi kohdistuvan enemmän ihonväriin kuin kassien sisältöön. Sinkkonen lupaa selvittää asian.
Pari tuntia myöhemmin hän soittaa ja kertoo, etteivät kyseiset viranomaiset olleet tullityöntekijöitä vaan muita viranomaisia. Käy ilmi, että satamassa on ollut poliisin ja rajavartiolaitoksen väkeä, mutta he eivät olleet paikalla nuuskan perässä. Ainoa paikalla ollut tullityöntekijä oli koko tuon ajan tarkistamassa Norjasta tullutta rekkaliikennettä.
Toisin sanoen matkustajien nuuskaliikennettä ei tuona aamuna valvottu lainkaan. Miten laittoman nuuskan valvonta siis tapahtuu?
”Tulli suorittaa valvontaa riskien perusteella”, Sinkkonen kertoo.
Hänen mukaansa satamassa ei välttämättä ole aina valvontaa, sillä kyseessä on EU-alueen sisäinen liikenne.
Kerron Sinkkoselle, että nuuskan saannin helppoudesta ja lepsulta näyttävästä tarkastuksesta syntyy vaikutelma, että nuuskan salakuljetuksen estäminen ei ole aivan Tullin ykkösprioriteettina.
”Ei me mietitä mikä se tuote on, kun tutkimme salakuljetusta. Ei ole ykkös- tai kakkosprioriteetteja. Sitä tehdään ihan samalla intensiteetillä salakuljetetusta tuotteesta riippumatta”, Sinkkonen sanoo.
Sinkkosen vakuutteluista huolimatta nuuskan vastaisen sodan onnistumiseen on hankala uskoa. Kansanedustajille tätä artikkelia varten tehdyssä kyselyssäkin kävi ilmi, että vain yksi yhdeksästätoista kyselyyn vastanneesta kansanedustajasta piti nuuskakiellon valvontaa onnistuneena.
Samoilla linjoilla on myös terveyden edistämisen ylilääkäri Eeva Ollila.
”Nuuskaamiseen on puututtu aiemmin pääasiassa informoimalla nuoria. Siihen ei ole politiikkatasolla puututtu riittävästi. Myöskään viranomaiset eivät ole ottaneet sitä vakavasti”, Ollila sanoo.
Ollilan mukaan nuuska jää viranomaisilla vähemmälle huomiolle, kun yhteiskunnassa on muita vakavampia ongelmia, kuten huumeiden salakuljetus. Ongelmia syntyy siitä, jos säädämme lakeja, joita oikein kukaan ei noudata. Se syö kaiken muun lainsäädännön uskottavuutta.
Pitäisikö Suomen siis sittenkin harkita uudestaan nuuskan laillistamista, jos valvonta ei pelaa?
Ollilan mielestä valvonta pitäisi saada kuntoon. Vain silloin kielto voisi toimia. Niin kauan kuin nuuskakieltoa ei käytännössä panna täysillä toimeen kaikkien viranomaisten toimesta, on mahdotonta väittää, että nuuskan kieltäminen toimisi.
Myös Sosiaali- ja terveysministeriön alaisen tupakka- ja nikotiinityöryhmän puheenjohtaja Ilkka Oksala uskoo nuuskakieltoon ja siihen, että Suomesta saadaan nikotiinivapaa vuoteen 2030 mennessä.
”Iso osa ajatteli aikanaan, että olisi ihan mahdotonta lopettaa ravintoloissa tupakointi. Ja sitten vaan voitiin. Nyt se on ihan mahdoton ajatus, että ravintoloissa saisi tupakoida sisällä”, Oksala vertaa.
Imagen nuuskakyselyyn vastanneista kansanedustajista yllättävän moni, 42 prosenttia katsoi, että nuuskan myynti tulisi laillistaa Suomessa. Kannatusta tuli yli puoluerajojen. Argumentit laillistamisen puolesta ovat tutut: verotulot valtiolle, tupakointia vähemmän haitallinen tuote ja pimeän kaupan kitkentä.
Nuuskakiellon kannattajat puolestaan korostivat nuuskan terveyshaittoja ja nikotiiniriippuvuutta. Osa tiesi myös mainita tupakka- ja nikotiinipoliittisen ohjelman.
Koska nuuskakielto säädettiin aikanaan Euroopan unionissa, on sen tulevaisuus myös kiinni EU:n linjauksista. Edes Swedish Matchin edustaja ei pitänyt todennäköisenä, että nuuska tulisi lailliseksi.
Päätettiin Suomessa tai EU:ssa nuuskan suhteen mitä tahansa, on yksi taho varmasti hereillä: tupakkateollisuus. Useat tupakkayhtiöt ovat laajentaneet liiketoimintaansa myös nuuskabisnekseen.
Tullin valvontajohtaja Hannu Sinkkonen ei halua ottaa suoraan kantaa nuuskakieltoon mutta nostaa esiin nuuskan ympärillä käytävän jälkiviisastelun.
”Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, silloin ei katsottu tätä asiaa niin merkittäväksi. Eikä katsonut Tanska. Mutta Ruotsi katsoi.”
Nyt Suomen suunta on toinen. Mikäli tupakka- ja nikotiinipolitiikkaa pohtineen työryhmän ehdotukset otetaan käyttöön, pienenee nuuskan tuontirajoitus 100 grammaan. Lisäksi nuuskaaminen kielletään uimarannoilla ja leikkipuistoissa.
Mutta kuka sitäkin valvoo?
