Tuhoisan kuivuuden uhka kasvaa tulevina vuosina myös Suomessa, varoittaa tutkija – Näillä alueilla riski on suurin

Mitä ihmettä! Kävikö tässä niin, että juhannukseksi ehti hetken kaivata sadetta?

Kalseaa kevättä seurannut alkukesä oli nimittäin kuuma ja erityisesti kuiva. Kokotkin oli tiukasti kielletty: vielä viikkoa ennen aattoa koko maassa oli metsäpalovaroitus ja avotulentekokielto. Osassa Suomea ehdittiin suositella pidättäytymistä nurmikonkasteluista, autojenpesuista ja muista ei-välttämättömistä lotraamisista.

Kuivuus on ollut viime vuodet, tai -kymmenet, yhä isompi ja toistuvampi ulkomaanuutisten aihe. Siellä, missä on kuivaa tapaa nykyään olla vielä kuivempaa. Milloin vedenpuutteesta kärsitään Kaliforniassa, milloin Australiassa. Milloin metsäpalojen kourissa ollaan Siperiassa tai Amazonilla, milloin Kanadassa, kuten tänä keväänä.

Ja aika ajoin kuivaa on myös Suomessa. 2000-luvun kesät ovat olleet kuumia, vaikkeivat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta erityisen kuivia. Lämpö kuitenkin lisääntyy. Pitääkö kuivuuteen alkaa tosissaan varautua myös tuhansien järvien maassa?

– Eihän se tule ensimmäisenä mieleen, että Suomessa kuivuutta kärsittäisiin. Kuitenkin rajujakin kuivuuskausia on täälläkin aina ollut, sanoo erikoissuunnittelija Roy Snellman Suomen ympäristökeskus Sykestä.

Kesät 2002 ja 2018 olivat erityisen kuivia

Roy Snellman johtaa Sykellä tutkimushanketta, jossa pyritään ottamaan selvää, missä päin Suomea on suurin kuivuusriski. Ensin pitää selvittää se, missä ja milloin kuivuuksista on kärsitty.

Viime vuosisadan kuivuuksista on hyvät tiedot. 1900-luvun tuhoisin kuivuus koettiin sotavuosina 1939-1942, mutta 2000-luvun kesiinkin on mahtunut pitkiäkin kuivuusjaksoja. Erityisen kuivia olivat kesät 2002 ja 2018.

Historiallisten säähavaintojen mukaan kuivuusvaarassa ovat erityisesti eteläinen ja lounainen Suomi, Etelä-Pohjanmaan ja Satakunnan välinen vedenjakaja ja läntinen peräpohjola.

– Kuivuudelle haavoittuvia alueita ovat ne seudut, joilla on paljon maataloutta, isoja asutuskeskuksia tai muuten suuri vedenkulutus suhteessa vesivaroihin. Kuivuusvaarasta ja haavoittuvuudesta voidaan laskea sitten kuivuusriski, Snellman selittää.

Korkein kuivuusriski Snellmanin mukaan on Etelä- ja Varsinais-Suomessa ja joissakin Pohjanmaan osissa. Ilmaston lämpeneminen voi tehostaa kuivuuksia ja aiheuttaa veden niukkuutta erityisesti Etelä-Suomessa.

– Erityisesti näillä alueilla olisi hyvä laatia kuivuudenhallintasuunnitelmia, ja varauduttaisiin sopeutumaan äkillisiin kuivuuksiin, Snellman sanoo.

Kuivuusriskiin varautuminen on kunnille täysin vapaaehtoista, toisin kuin esimerkiksi tulvariskisuunnitelmat. Tällä hetkellä kuivuudenhallintasuunnitelmaa pilotoidaan Lounais-Suomessa Laitilan ja Uudenkaupungin alueella.

Mitä kuivuudesta seuraa?

Kun kuivuus iskee, iskee jano. Eläimet voivat liikkua veden perässä, mutta jos maankosteus on alhainen, kasvit ovat vaarassa kuihtua. Kuivuuskausien aikaan maataloudessa tarvitaan keinokastelua, eikä sekään riitä. Suomessa esimerkiksi vuosien 2002 ja 2018 kuivuudet aiheuttivat satojen miljoonien tappiot maataloudelle.

– Kuivuudenhallinnassa maatalous on tärkeässä osassa. Maataloudessa kuivuuteen voidaan sopeutua esimerkiksi monimuotoistamalla viljelykasveja, maan kasvukunnon parantamisella ja säätösalaojituksilla, Roy Snellman sanoo.

Kuivuus voi vaikuttaa myös vesistöihin. Korkeat lämpötilat ja vähäinen sadanta voivat lisätä happikatoa ja sinileväkukintoja. Kuivuuden tiedetään vaikuttaneen haitallisesti myös pohjaveden laatuun.

Isot pohjavesivarannot eivät Suomessa onneksi hevin hupene. Monella vesilaitoksella on hyviä varautumissuunnitelmia. Rengaskaivot ja pienet pohjavesiesiintymät ovat kylläkin vaarassa kuivua nopeastikin, kun kuivuus iskee.

Metsille kuivuus on iso riskitekijä. Kuivina aikoina ja ilmaston lämmetessä metsäpalot käyvät tuntuvasti todennäköisemmiksi. Samoin metsätuholaiset, kuten kuusikoita yhä enemmän piinaava kirjanpainaja, ovat erityisen tappavia kuivuudesta ennalta kärsineille puille.

Ilmasto muuttuu, Golfvirta hidastuu

Ilmastoystävällinen siirtymä on startannut rivakasti, mutta lämpeneminen ei ole vielä ohi.

Voi olla, että seuraavat vuodet ilmakehä kuumenee taas rivakasti, kun Tyynellämerellä alkaa El Niñoksi kutsuttu suursäätila. El Niño -vuodet ovat tavallista lämpimämpiä ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta riippumattakin. El Niño vuorottelee La Niñaksi kutsuttujen viileämpien vaiheiden kanssa – se ei sinänsä kiihdytä ilmastonmuutosta, mutta se saattaa tehdä lämpenemisen aiheuttamista äärisääilmiöistä todennäköisempiä ja voimakkaampia.

El Niño alkaa nyt tilanteessa, jossa ilmasto muuttaa jo maailmaa.

Tänä keväänä Etelämantereen jäämassa on ollut pienimmillään koko mittaushistorian aikana. Pohjois-Atlantin kierto, johon lämpöä Pohjois-Eurooppaan tuova Golfvirtakin kuuluu, on heikentynyt entisestään. Golfvirran hidastuminen liittyy siihen, että kun Grönlannin jäätiköiltä sulaa valtamereen suolatonta vettä, se hidastaa veden vajoamista pohjoisessa ja hidastaa suurta kiertoa.

Erään tuoreen tutkimuksen mukaan Pohjoinen jäämeri on kesällä kokonaan jäätön jo ensi vuosikymmenen taitteessa – eli muutaman vuoden kuluttua. Se on hiukan aiemmin kuin on ennen arvioitu. Tällä on valtaisia vaikutuksia sekä alueen eliöstölle että ilmastonmuutoksen etenemiselle – jäätön meri imee lämpöä itseensä, kun taas jääpeite heijastaa sitä takaisin avaruuteen. Golfvirta ja Jäämeri vaikuttavat myös siihen, minkälaista säätä Suomeen saadaan.

Tulevaisuuden kesät

Golfvirran tilanteesta tai ilmastotutkimuksista ei voi kuitenkaan tehdä tulevaisuuden sääennusteita. Ilmaston lämmetessäkään vuodet eivät ole veljiä keskenään. Toiset kesät ovat viileämpiä, toiset helteisempiä, toiset kuivempia ja toiset sateisempia.

Keskimäärin suunta on kohti lämpimämpää ja vaihtelevampaa ilmastoa, ja siinä samalla kohoavat Suomen kesienkin lämmöt. Ilmaston lämpeneminen uhkaa myös lisätä äärimmäisten sääilmiöiden, kuten helteiden, myrskyjen ja kuivuuksien riskiä.

Lämpötilojen noustessa ei ole ihan yksiselitteistä, mitä käy sadannalle ja kuivuuksille. Ilmastoennusteiden mukaan erityisesti sademäärät voivat nousta, ja erityisesti talvisin voi sataa enemmän. Joissakin mallinnuksissa arvioidaan kesienkin sademäärien kasvavan.

Toisaalta pitkät kuivat jaksot ja sulkukorkeapaineet käynevät myös todennäköisemmiksi, ja lämpötilojen noustessa myös vettä haihtuu enemmän. Arkijärjelle ristiriitaisesti voi käydä niinkin, että sademäärä lisääntyisi, ja silti olisi entistä kuivempaa.

Kuivuus ei ole myöskään mikään yksittäisten kuivien kesien asia. Kuivat kaudet verottavat jo nyt maatalouden satoja haavoittuvilla alueilla Lounais- ja Varsinais-Suomessa käytännössä joka vuosi. Tämä riski kasvanee mitä todennäköisimmin ilmaston lämmetessä, vaikka varsinaisia äärikuivuuksia ei otettaisikaan huomioon.

Lämpeneminen etenee vielä, vaikka maailman yhteiskunnat tarttuisivat ilmastokriisiin tiukastikin.

Aika hillitä ja sopeutua

Viimeisin tutkimustieto arvioi, että planeetan kuumeneminen lakkaa suurin piirtein siihen, kun kasvihuonekaasujen päästöt ja niitä ilmakehästä imuroivat hiilinielut, kuten metsät ja meret ovat tasapainossa. Kun planeetta on ”hiilineutraali”, siis.

Ilmakehäfysiikkaa suuremmat epätodennäköisyydet piilevät kuitenkin ihmiskunnan käytöksessä. Kuinka pian fossiilipolton ja maankäytön päästöt saadaan alas?

Lähes jokainen maailman valtio on sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen, eli rajoittamaan lämpenemisen 1,5 ja 2 asteen väliin. Politiikka on ailahtelevaista, ja siksi on hyvä arvioida, missä kulloinkin mennään.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmiskunnan kaikki valtioiden jo toimeenpanemat, uskottavat ilmastotoimet voisivat rajoittaa globaalin lämpenemisen keskimäärin 2,6 asteeseen. Jos mukaan otetaan kaikki, vasta suunnittelun ja visioinnin asteella olevat ilmastolupaukset, lämpeneminen voisi seisahtua jo 1,7 asteeseen.

Ero on hurja, niin siinä miten suomaiset joutuisivat kohtaamaan äärisäitä kuin siinä, miten lämpenemisen vaikutukset muualla maailmassa heijastuisivat meille.

Lähivuosikymmenien kuivuuksien kannalta on paljon väliä, kuinka tiukasti ja nopeasti maailman valtiot, Suomi mukaan lukien, sitoutuvat kiristämään ilmastopolitiikkaansa. Kuumemmissa säissä Suomi saa kärsiä kovemmista kuivuuksista, mutta kuivuuksilla ja satotappioilla on myös sitä suurempi painoarvo, mitä enemmän planeetta on ylikuumennut.

Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n viimeisimmän arviointiraportin käyttämissä ilmastomallinnuksissa Välimeren alue kuivuu tuntuvasti maltillisillakin lämpenemisennusteilla. Varoitusmerkkejä on ilmassa. Tänä keväänä esimerkiksi Espanja on taistellut toistuvaa kuivuutta vastaan. Kataloniassa siirrettiin keväällä kaloja kuivuvasta joesta turvaan, riisisato on vaarassa ja sikäläinen hallitus myönsi kahden miljardin euron tuen kuivuustuhoja kompensoidakseen.

Maanviljelys Välimerellä uhkaa käydä vuosi vuodelta epävarmemmaksi ja vaikeammaksi. Mitä kuumempaa, sitä tärkeämpiä ovat suomalaisten viljelijöiden sadot. Mitä kuumempi planeetta, sitä enemmän on väliä silläkin, onko Suomessa kuiva kesäkuu.