”Hiljaisuus on suurempi kuin koskaan aikaisemmin", sanoi Tuulikki Pietilä, kun Tove Jansson kuoli – Pari ei voinut pitkään aikaan näyttää rakkauttaan, muttei sitä peittänytkään
Lähes puolen vuosisadan ajan taiteilijat saivat toisiltaan tukea niin työ- kuin arkielämässäänkin.
Rakkauden löytäminen on vaikeaa. 1950-luvun puolivälissä se oli huomattavasti hankalampaa seksuaalisten vähemmistöjen edustajille. Sen oikean, samalla tavalla ajattelevan ja ymmärtävän ihmisen kohtaaminen vaati kohtalonomaista sattumaa.
Tove Janssonilla oli nuoruudessaan ollut tulisia romansseja muun muassa taiteilijakollegoidensa Sam Vannin ja Tapio Tapiovaaran kanssa sekä lähes avioliittoon johtanut suhde vasemmistopoliitikko Atos Wirtaseen.
Vuonna 1947 kolmekymppinen Tove oli myös omaksi yllätyksekseen rakastunut naiseen: teatteriohjaaja Vivica Bandleriin. Suhde roihusi vain hetken ja muuttui ystävyydeksi, mutta samalla Tove oli löytänyt seksuaalisen identiteettinsä.
Loppuvuodesta 1955 alakuloinen ja väsynyt taiteilija kaipasi elämänkumppania rinnalleen, mutta tehtävä tuntui mahdottomalta. Suomen taiteilijaseuran pikkujouluissa hän lopulta huomasi taidegraafikko Tuulikki Pietilän, ja kävi pyytämässä häntä tanssimaan.
