Sama metodi kuin elokuvahirviö Alienilla – Jopa luontokuvaaja pelästyi, kun joutui silmätysten tämän olennon kanssa
Loispistiäisten maailma on monipuolinen ja kiehtova, mutta samalla puistattava. Jotkut loispistiäisistä pullistelevat isäntäeliönsä sisällä kuin avaruuden elokuvahirviö Alien. Niiden liikkeet voi nähdä ihon läpi.
On alkukesän lämmin iltapäivä. Menen hakemaan polttopuita saunan lämmittämistä varten mökkini takapihalta. Mätän klapeja innokkaasti kantovälineeseen, kun yhtäkkiä säpsähdän. Pöllin päässä pötköttää musta hyönteinen, jolla on peräpäässään valtava piikki.
Otus on niin hurjan näköinen, että minulla kestää hetken muistella: nämä hyönteiset eivät ole ihmiselle vaaraksi. Katson hurjimusta silmiin ja toistan mielessäni: ei ole ihmiselle vaaraksi!
Kyseinen laji on aitoporapistiäinen. Useiden senttien mittainen ja munanasettimensa kanssa jopa kymmenen sentin pituiseksi venähtävä porapistiäinen on Suomen suurin loispistiäislaji.
Puolustuskyvyn murtamiseksi loispistiäiset ruiskuttavat isäntätoukkaansa jopa viruksia.
Sukupuolet ovat erikokoisia. Naaraat ovat koiraita suurempia. Naaraalla on monen sentin mittainen munanasetin.
Kuvauspaikallani lämmin ilma on saanut porapistiäiset suorastaan parveilemaan ja työntämään muniaan puunkoloihin. Porapistiäisellä on tarkat tuntosarvet, joiden avulla se pystyy havaitsemaan puun sisältä toukat. Sitten se laskee munansa ulkoloiseksi poraamalla munanasettimellaan puuhun reiän.
Lajin naaraat munivat alkukesällä puupistiäisten ja sarvijäärien toukkiin.
Aitoporapistiäinen on metsätaloudelle hyötyeläin, sillä se säätelee puutavaraa vahingoittavien toukkien määrää. Aitoporapistiäinen tarvitsee elääkseen metsiä, joissa on pystyyn kuolleita puita ja niissä eläviä toukkia.
Pistiäiset ovat erittäin runsaslajinen hyönteislahko. Niitä tunnetaan maailmassa jopa satatuhatta lajia, Suomestakin useita tuhansia.
Syö isäntätoukkansa elävältä
Loispistiäiset eivät ole sinänsä kovin yhtenäinen hyönteisryhmä, mutta lajeja yhdistää tapa munia toisten hyönteisten toukkiin. Kuoriuduttuaan loispistiäisen toukka syö isäntätoukkansa elävältä. Loispistiäisiä käytetäänkin apuna tuholaistorjunnassa, luomu-sellaisessa.
Loisitut toukat ovat usein flegmaattisia, ja ne kehittyvät hitaasti. Ihmekös tuo, kun toinen elää sen sisällä ja imee siitä energiaa. Loisen liikkeet saattavat pullistella isäntäolion nahassa samaan tapaan kuin vauvan kädet ja jalat äidin vatsassa.
Hyi olkoon, loisista tulee mieleen elokuvahistorian yksi kauhistuttavimmista hirviöistä, tieteisfilmien Alien. Sehän loisii ihmisen mahassa kuin hyönteismaailman esikuvansa konsanaan.
Vainokaisilla on osuva nimi
Varsinaiset loispistiäiset antavat isäntänsä elää koteloitumisvaiheeseen asti. Loispistiäisiin kuuluvat vainokaiset – puistattavan osuva nimi muuten – tunkeutuvat ulos yhä elävästä isäntätoukastaan. Joissakin isännissä voi olla jopa satoja toukkia. Puolustuskyvyn murtamiseksi loispistiäiset ruiskuttavat isäntätoukkaansa jopa viruksia.
Kesäisessä luonnossamme pörrääviä pistiäislajeja ovat muun muassa vainokaiset, muurukaiset, kavaltajat ja kiilukaiset.
Loispistiäiset on Suomen suurin pistiäisheimo, ja siihen kuuluu parituhatta lajia. Eri lajien määritys tuottaa vaikeuksia asiantuntijoillekin.
Toinen merkittävä pistiäisten ryhmä Suomessa on puupistiäiset. Niiden tunnetuin laji jättipuupistiäinen muistuttaa erehdyttävästi herhiläistä, mutta hurjannäköisestä munanasettimestaan huolimatta sitäkään ei ihmisen tarvitse pelätä.
Myös esimerkiksi mäntypuupistiäinen ja sinipuupistiäinen ovat kookkaita, komeita hyönteisiä.
Kunnioitusta herättävästä ulkomuodostaan huolimatta puupistiäiset ovat hyönteismaailmassa altavastaajia, siis uhrin asemassa. Aitoporapistiäisen toukat nimittäin elävät puupistiäisten toukkien ulkoloisina. Puupistiäisten toukat myös vahingoittavat puutavaraa kovertamalla kolojaan.
Toukat puolustautuvat sätkimällä yhdessä
Jotta pistiäisten maailma ei olisi liian helposti hahmotettava, on olemassa myös alalahko nimeltä sahapistiäiset. Niitäkin elää Suomessa noin 700 lajia. Sahapistiäisnaaraiden munanasettimen puoliskot ovat alaosastaan sahalaitaiset. Näiden sahalevyjen edestakaisella liikkeellä naaras leikkaa kasvin varteen tai lehteen pienen viillon munien asettamista varten.
Sahaaminen kuulostaa hurjalta, mutta itse asiassa useimmat sahapistiäiset eivät ole niin näyttävän näköisiä kuin porapistiäiset ja puupistiäiset ovat.
Pistiäisten toukat muistuttavat perhosten toukkia, etenkin kun ne kulkevat puiden päällä. Pistiäistoukilla on kuitenkin selvästi enemmän jalkapareja kuin perhosen toukilla.
Monilla sahapistiäislajeilla toukat elävät yhdessä. Toukat puolustautuvat nostamalla yhtä aikaa takapäänsä ylös ja sätkyttelemällä sitä hurjan näköisesti. Tällä liikkeellä ne pyrkivät pelottamaan saalistajia ja onnistuvat kyllä pelottamaan heikkohermoisemman luontokuvaajankin.
Sahapistiäisiin kuuluvissa lehtipistiäisissä on paljon puutarhatuholaisia. Monien lajien toukat syövät lehdistä pintakerroksen, minkä jälkeen loput lehdestä kuivuu ruskeaksi käppyräksi.
Osa pistiäisistä on hyötyeläimiä, tunnetuimpana esimerkkinä mehiläiset. Osa taas on hurjia petoja, kuten paahteisilla hiekkamailla levottomasti pörräävä hietapistiäinen. Tämän lajin erikoisuutena on, että se peittää pesäaukkonsa pienellä kivellä saalistusmatkalle lähtiessään.
Läheskään kaikille maamme pistiäislajeille ei edes löydy suomenkielistä nimeä. Sen sijaan ne, joille joku on sellaisen runoillut, kuulostavat vähintään yhtä mielikuvituksillisilta kuin miltä ne näyttävät. Kesäisessä luonnossamme pörrääviä pistiäislajeja ovat muun muassa vainokaiset, muurukaiset, kavaltajat ja kiilukaiset.
