Toronto Maple Leafsin leirillä käynyt Jussi Ahokas kertoo nyt, miten NHL:ssä suhtaudutaan eurooppalaisiin valmentajiin: ”Kukaan ei tule kotiovelta hakemaan”

Jussi Ahokas myöntää, että hän ei osannut odottaa lainkaan Toronto Maple Leafsin apulais-GM Hayley Wickenheiserin soittoa. Kyseessä on sama naisten jääkiekkohistorian suurimpiin hahmoihin lukeutuva Wickenheiser, joka nousi suuriin otsikoihin Suomessa pelaamalla Kirkkonummen Salamoiden miesten joukkueessa.

Wickenheiser esitti Ahokkaalle kutsun saapua vierailevaksi valmentajaksi Toronton NHL-varausten nuorten pelaajien leirille. Ahokas oli jo aiemmin ollut Chicago Blackhawksin vastaavalla leirillä.

Ahokas suostui.

Suuri syy oli se, että näkemällä uutta myös oppii uutta. Toinen vähintään yhtä suuri syy oli, että hän näki sen suurena mahdollisuutena myös oman uransa kannalta.

– Tarjottiin mahdollisuutta tulla käymään ja tutustumaan heidän toimintaansa ja ottamaan osaa valmennukseen. Totta kai se tuntui hyvältä, ei tällaista monesti tarjota. Kun pääsee seuraamaan miten NHL:n arvokkain seura toimii, siihen vastataan kyllä, Ahokas sanoo.

– Oli silmiä avaavaa nähdä, miten on kokkitiimit tekemässä aamupalat ja lounaat, miten samassa kompleksissa on neljä kaukaloa ja analytiikkatiimitkin.

On perusteltua ihmetellä, että kun NHL:n valmentajamarkkinat ovat olleet pääasiassa pohjoisamerikkalaisten hallussa ja eurooppalaiset ovat olleet todella harvassa vuosien varrella.

Voi kysyä myös, että valmentaako maailman kovimpana kiekkoliigana arvostetussa sarjassa kuitenkaan maailman absoluuttisesti parhaat valmentajat?

Ahokas sanoo kuitenkin ymmärtäneensä, ettei ihmettely auta. On mentävä sinne, missä päämäärät ovat, jos päämäärän haluaa saavuttaa.

– Pakko on mennä, ei kukaan tule kotiovelta hakemaan. Esimerkiksi yksi entinen NHL-päävalmentaja, jonka kanssa keskustelin, sanoi että ei muuta vaihtoehtoa ole. Vaikka Euroopassa on loistavia valmentajia ja pelataan hyvää jääkiekkoa, niin Eurooppa on silti NHL-ihmisten silmissä vain Eurooppa, Ahokas avaa.

– Esimerkiksi ei minun kohdallani vaikkapa TPS:n kanssa pääsy Liigan finaaleihin painanut ollenkaan, mutta esimerkiksi alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruus olikin jo kova juttu, Ahokas pohtii.

Ahokas muistuttaa, että vaikka Pohjois-Amerikan markkina onkin sisäänpäin kääntynyt, on Yhdysvalloissa ja Kanadassa valtava määrä potentiaalista valmentajamassaa vaikkapa jo yliopistosarjoissa ja eri juniorisarjoissa.

– On paljon mistä valita. Selvää kuitenkin on, että harva – jos kukaan – GM palkkaa, jos ei tunne valmentajaa entuudestaan millään lailla. Mitään sydänystäviä ei tarvitse olla, mutta varmasti on eduksi ja jopa ratkaisevaa, että jokin muistijälki on.

Ahokas toimii OHL-sarjassa Kitchener Rangersin päävalmentajana. Avauskausi sujui hyvin ja joukkue selviytyi konferenssisemifinaaleihin pudotuspeleissä. Aiempaa kontaktia seuraan ei Ahokkaalla ollut, joten kiinnostus kyseiseen pestiin tuli yllätyksenä.

2+2-vuotisen sopimuksen seuran kanssa solminut Ahokas kokee, että eurooppalaisena valmentajana on onnistuttava olemaan keskimääräistä parempi, että saa pitää paikkansa.

– On ihan selvää, että on oltava parempi. Miksi he muuten ottaisivat eurooppalaisen valmentajan, jos omasta takaa löytää? Ahokas kysyy – ja vastaa samalla.

– Sama se on pelaajien osalta. Jos kaksi ulkomaalaispaikkaa voi täyttää, niin miksi he toisivat keskiverron pelaajan niitä paikkoja täyttämään?

Ahokkaalle, 43, itselleen ensimmäinen kausi OHL-sarjassa oli antoisa kokemus.

– Halusin nähdä vähän erilaista valmennusmallia. Valmennusvuosia on aika paljon jäljellä. Eikä NHL ole pakkomielle, mutta sitä polkua on aikaa rakentaa. Ei haittaa, vaikka siinä menisi kymmenen vuotta – ja voi mennäkin. Eikä se riitä, että pääsee – vaan on myös voitettava ja pärjättävä. Sitä täällä arvostetaan.

Ahokkaan vakuutti Kitchenerissa jo rekrytointiprosessi. Hän ymmärtää täysin sen perusteellisuuden tarpeen. Kun GM valitsee päävalmentajan, GM:n pää on nopeasti vadilla. Kitchenerin GM:nä toimii Mike McKenzie.

– Asioita käytiin todella tarkasti läpi. Oli Zoom-tapaamisia ja minut lennätettiin sinne haastatteluun tutustumaan. Taktiikkataulullekin piirrettiin. Tärkeintä olivat kuitenkin ajatukset siitä miten johdan. Kun minut valittiin vasta sitten alettiin miettimään apuvalmentajia ja sain haastatella heitä itse GM:n kanssa. Olisin ehkä voinut päästä ECHL-sarjaan, mutta minua kiinnosti polku juniorisarjojen kautta.

Eikä lähtö aivan helppo perheelliselle Ahokkaalle itselleenkään ollut.

– Ymmärrän tietysti, että Pohjois-Amerikan kortin varaan laskeminen voi olla monen silmissä riski eikä kaikkea ole helppoa sovittaa yhteen siviilielämän suhteen.

Jääkiekkomaailma Pohjois-Amerikasta katsottuna Eurooppaa kohti on ylipäätään ollut Ahokkaalle erilainen kuin Euroopasta Pohjois-Amerikkaan katsominen.

– Esimerkiksi NHL-pudotuspelien ollessa päällä, eihän miesten MM-kisoja noteerata juuri lainkaan. Peliajatuskin voi olla täällä erilainen. Urheilu on bisnestä ja paljon päätöksiä tehdään se näkökulma edellä. Puolustusvoittoisempi tai tiiviimpi jääkiekko, jossa muokkaudutaan ottelusarjan sisällä kissa ja hiiri -leikin tavoin nostaa päätään enemmän pudotuspeleissä. Pelitavat ovat täälläkin silti tarkkoja, ajatus on vain erilainen. Samalla joukkuekoheesioon liittyvät asiat ovat tärkeitä.

Koripallon puolella Tuomas Iisalosta leivottiin tuoreeltaan Memphis Grizzliesin apuvalmentaja NBA:ssa. Tuomo Ruutu puolestaan oli tuoreeltaan Florida Panthersin apuvalmentajana Stanley Cupin finaaleissa juhlimassa himotuimman jääkiekkopokaalin voittoa.

– On aivan mahtavaa, että Iisalo pääsi NBA:han. Voi olla ylpeä, kun Suomesta tulee tuollainen tyyppi. Hänkin oli kesäliigaa valmentamassa ja varmasti on osoittanut siellä osaltaan, että homma on toiminut ja sana on lähtenyt kiirimään, Ahokas arvioi.

– Samalla täytyy muistaa, että Floridassa päävalmentaja Paul Maurice valmensi Ruutua aikoinaan Carolinassa ja GM Bill Zito tuntee agenttivuosiltaan Ruudun. Moni asia vaikuttaa siihen kenet palkataan.

Siksi Ahokaskin näkee, että vierailu Toronton – ja aikoinaan Chicagon leirillä – ovat pieniä, mutta välttämättömiä askeleita vaikka ne eivät heti johdakaan vielä päämäärään.

Omalla urallaan hän on iloinen siitä, että hänellä on kielitaito. Hän sai kuitenkin huomata valmentaessaan, että jääkiekko- ja small talk -kieli ovat eri asioita kuin kirjasta opittu kieli.

– Joskus joutui vähän nauramaan itselleenkin, kun haki jotain sanaa, mikä ei heti noussut kielen päälle. Ei sitä tarvitse alkaa häpeilemään ja se on varmaan persoonakysymyskin. Se on kuitenkin selvää, että rallienglannilla olisi aika vaikeaa toimia täällä. Ottelun aikana ohjeet on annettava nopeasti ja oikealla sävyllä. Se on valmennusammattitaitoa, mutta myös kielitaitokysymys.

Alpo Suhonen oli aikoinaan eurooppalaisten valmentajien pioneeri nousemalla ensimmäiseksi eurooppalaiseksi päävalmentajaksi Chicago Blackhawksissa. Ennen pestiään Suhonen teki pitkän uran Pohjois-Amerikassa NHL:ssä apuvalmentajana ja valmensi myös AHL:ssä sekä IHL:ssä.

Nyt Ahokas on omalla tavallaan auraamassa tietä suomalaisille valmentajille Pohjois-Amerikassa. Jotta tiestä tulisi sileämpi, se vaatii onnistumisia. Sen tietää parhaiten Ahokas itse.

– Aina kun suomalainen valmentaja pääsee hyviin asemiin, täytyy toivoa, että siellä pärjätään. Se auttaisi kaikkia. Toivon esimerkiksi suunnattoman paljon, että Jussi Tapola pärjää Sveitsissä. Samalla harmitti todella paljon, että Matti Tiilikainen sai potkut Saksan DEL-sarjasta, Ahokas pohtii.

– Tällaisilla asioilla on iso vaikutus ja sen voi nähdä suomalaisillekin lähempänä Liigassa. Jokereissa valmentanut Glen Hanlon oli pitkään viimeisin ulkomainen päävalmentaja Liigassa, kunnes Rikard Grönborg tuli. Ensi kaudella onkin jo kaksi ruotsalaista päävalmentajaa. Näin se vain menee.