Keskiyön aurinkoa Aavasaksalla, siian lippoamista Kukkolankoskella – Tornionjoen kansallismaisema on myös vaaroja täynnä
Tornionjokilaaksossa on yksi Suomen kansallismaisemista, ja Tornionjoki on Euroopan viimeisiä vapaana virtaavia suurjokia. Laakso muodostaa myös oman kulttuuriperinteen ja yhtenäisen murrealueen rajan molemmin puolin.
Tuohan on kuin jostakin Keski-Euroopasta! Näin reagoi parikymppinen poikani, kun näytin hänelle kuvan Tornionjokilaakson kansallismaisemasta.
Toden totta. Moni etelämpääkin tuleva suomalainen lienee matkallaan Kilpisjärvelle tai Länsi-Lapin hiihtokeskuksiin Pallakselle, Ylläkselle tai Leville, vähintäänkin luonut silmäyksen näihin komeisiin jokimaisemiin. Niiden molemmin puolin kohoavat satojen metrien korkuiset metsäiset vaarat.
Kenties matkailija on verrytellyt puutunutta takamustaan poikkeamalla 242 metriä korkealle Aavasaksalle, joka on vanhastaan ollut kuuluisa kesäyön auringon ihailupaikka.
Jos tarkkoja ollaan, Aavasaksa ei aivan sijaitse yöttömän yön alueella, sillä vaara kohoaa parikymmentä kilometriä Napapiirin eteläpuolella. Korkeutensa ja maapallon ilmakehän valoa taittavan vaikutuksen vuoksi keskiyön aurinko kuitenkin on Aavasaksalta ihailtavissa.
Aavasaksan huipulla sijaitsee vuonna 1882 rakennettu Keisarinmaja, joka on avoinna kesäisin. Keisarinmajan vieressä on jugendtyylinen paviljonki.
Vaaran laella voi kiivetä näkötorniin ja ihastella kansallismaisemaa niin pitkälle kuin silmä kantaa. Aavasaksalla on myös useita näköalatasanteita.
Maisemat avautuvat upeasti esimerkiksi kolmen kilometrin pituiselta Kruununkierroksen luontopolulta.
Aavasaksa kuuluu myös Unescon maailmanperintökohteisiin, sillä vaaran laella on yksi Struven ketjun pisteistä.
Struven ketju on Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä sijaitseva kolmiomittausketju, jonka avulla selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla. Ketjun 34 suojeltavasta pisteestä kuusi sijaitsee Suomessa.
Struven retkikunta ei valinnut Aavasaksaa mittauspisteeksi luonnonkauneuden vuoksi, vaan koska vaaran laelta oli hyvät näköyhteydet seuraaville pisteille.
Suomen ja Ruotsin rajana toimiva Tornionjoki kuuluu Euroopan merkittävimpiin siika- ja lohijokiin. Se saa alkunsa syvältä Ruotsin Lapista, Torneträsk-nimisestä järvestä.
Torneträsk eli Torniojärvi on samankaltainen tunturijärvi kuin Kilpisjärvi, mutta selvästi isompi ja jylhempi. Järvi on yli 70 kilometrin pituinen ja 168 metrin syvyinen, ja se laskee kaakkoon Tornionjokea pitkin.
Joen monista koskista tunnetuin on Kukkolankoski. Kolmen ja puolen kilometrin pituisena se on Suomen pisin vapaana virtaava koski. Kukkolankosken pudotuskorkeus on 14 metriä, joten kuohut ovat komeat.
Kukkolankoski tunnetaan lippoamisesta. Se on Kukkolassa kehitetty kalastustapa, jossa pyyntivälineenä toimii pitkän varren päässä oleva, ohuesta verkosta kudottu haavi eli lippo. Sitä kuljetetaan myötävirtaan joen pohjan tuntumassa.
Kun siika ui virtaa ylös, se päätyy lippoon. Lippoamistekniikalla pyydetään myös nahkiaisia ja kuoreita.
Kesällä Kukkolankoskesta pyydetään siikaa, syksyllä nahkiaisia ja talvella mateita.
Aavasaksa on kuuluisa kesäyön auringon ihailupaikka.
Tornionjokilaakso on yksi ympäristöministeriön määrittelemistä 27 virallisesta kansallismaisemasta.
Kansallismaisemia ei ole rajattu tarkasti, eikä niillä ole laillisesti sitovaa merkitystä esimerkiksi maankäytön kannalta kuten luonnonsuojelualueilla. Kansallismaisemat ovat kuitenkin Suomen kansallista identiteettiä kuvastavia maisemia, joihin tiivistyy maamme erityispiirteitä.
Siksi kansallismaisema on ainakin symbolisesti vahva status, ja kynnys näiden maisemien merkittävään muokkaamiseen on korkealla.
Tornionjokilaakson kuuluisimmista kohteista Aavasaksa sijaitsee Ylitorniolla – ei siis Ylitorniossa. Sen sijaan Kukkolankoski on Torniossa. Suomen kielessä paikannimien sijamuodot eivät useinkaan ole pääteltävissä nimestä itsestään eikä niissä ole pitäviä muistisääntöjä, vaan riippuu paikallisista perinteistä, miten nimet taivutetaan.
Kieliasiat ovat muutenkin kielen päällä, kun näillä tienoin liikutaan.
Suomen ja ruotsin kielialueet ulottuvat molempien valtioiden alueelle, mutta niiden esiintymisalueet vaihtelevat.
Länsirannikolla ruotsin kieli on Suomen puolella vahvasti edustettuna, mutta suomi taas ei ole meren takana kovin yleinen kieli. Pohjoisessa tilanne on toinen: suomen kielen alue ulottuu kauas länteen, aina Kiirunan kaupunkiin saakka.
Tai oikeastaan Ruotsin Lapin länsiosissa puhutaan meänkieltä. Se on itämerensuomalainen kieli, tai näkökulmasta riippuen yksi suomen kielen peräpohjalaismurteista.
Tornionjoki on meänkielellä Väylä.
Vapaana virtaa Väylä, sillä Tornionjoki on Euroopan suurin patoamaton lohijoki. Paikoin jopa kilometrin levyisenä ja 522 kilometrin pituisena joki hallitsee maisemaa kaikkialla, missä se kulkee.
Lopulta korkealta Ruotsin Lapista lähtöisin oleva joki laskee Itämereen Tornion ja Haaparannan rajalla.
