Television toukokuu näyttää Euroopan kahdet kasvot. Sekä Euroviisut että jääkiekon MM-kilpailut saattavat saada suomalaiset suihkulähteisiin uimaan ja toreille juhlimaan, mutta mitään muuta yhteistä tapahtumilla ei olekaan. Tapahtumat on aina järjestetty samassa kuussa, mutta tällä kertaa pitopaikat tarjoavat erityistä symboliikkaa. Seksuaalivähemmistöjen suosimat viisut pidetään Kööpenhaminassa, joka on sitä osaa Euroopasta, jossa ihmisoikeudet ovat kunnossa. Täysin heteronormatiivisen jääkiekon maailmanmestaruuskilpailut taas pidetään Valko-Venäjällä, diktatuurissa.
Euroopan päivä ja yö samasta ruudusta.
Niinhän sitä luulisi. Todellisuudessa euroviisut ja jääkiekko eivät ehkä sittenkään ole niin kaukana toisistaan.
Helmikuun alussa uimari Ari-Pekka Liukkonen kertoi homoudestaan YLEn haastattelussa. Kun Liukkonen oli tullut kaapista, tuli taas ilmi, kuinka hankala pari urheilu ja homous edelleen Suomessa ovat. YLE näytti mallia (myöhemmin poistetulla) keskustelunavauksellaan Äänestä ja keskustele: voiko urheilija olla avoimesti homo. Radio Novan haastattelussa kokoomuksen kansanedustaja ja entinen jääkiekkomaalivahti Sinuhe Wallinheimo arveli, että jääkiekkojoukkueessa olisi vaikea olla julkisesti homo. Se olisi uhka ryhmän tiiviydelle.
Sateenkaarenväristen viisujen kohdalla on helppo unohtaa, että ihan kaikille viisumaillekaan homous ei ole aivan ongelmatonta. Kuuluvathan osallistujamaihin esimerkiksi Venäjä ja Valko-Venäjä. Euroviisuissa ne maat, jotka suhtautuvat nuivemmin homouteen, joutuvat olemaan asiasta hiljempaa, onhan homouden hyväksyntä viisuissa normatiivista.
Kun Venäjä asetti voimaan tunnetun homopropagandalakinsa, viisujen järjestäjät alkoivat harkita Venäjän boikotointia, mikäli Venäjä jatkossa voittaisi kisat ja viisut olisi määrä pitää siellä. Esimerkiksi Ruotsi ilmoitti boikotoivansa varmasti kisoja Venäjällä. Järjestäjät kertoivat pelkäävänsä, että Venäjän laki haittaa taiteellista vapautta.
Viime aikoina kuultu jääkiekkoretoriikka muistuttaakin monen Itä-Euroopan tämän hetkistä tilannetta. Yksilö saa vaieta yhteisön edessä. Monissa entisen Neuvostoliiton maissa tilanne on se, että saat ehkä olla homo, mutta et saa tuoda sitä esille etkä levittää aiheeseen liittyvää propagandaa. Samalla tavalla gay-aktivistit kertovat seksuaalivähemmistöjen tilanteesta Venäjällä: Yksityiselämän valintana homoutta suvaitaan – etenkin kaupungeissa. Sitä vastoin sen julkiset ilmaukset – kuten homojen mielenosoitukset – torjutaan jyrkästi ja nitistetään tarvittaessa poliisivoimin. Moskovan vuoden 2009 euroviisujen aikana miliisi hajoitti kovin ottein seksuaalivähemmistöjen mielenosoituksen, aivan niin kuin se on murskannut muitakin ilman lupaa järjestettyjä mielenilmauksia.
Euroviisut eivät myöskään ole mikään varsinainen sananvapauden onnela. Viisukappaleissa ei saa esiintyä poliittisia lyriikoita, myös poliittiset eleet tai puheet kielletään säännöissä. Viisi vuotta sitten Moskovassa Georgian kappale kiellettiin juuri tämän säännön nojalla. Sanoituksissa nimittäin oli havaittavissa ilman kovinkaan kummoisia diskurssianalyysitaitoja Putiniin kohdistuvaa ivaa, olihan diskokappaleen nimi We don’t wanna Put In.
Kun näkyvä poliittisuus on kielletty, osallistujamaiden väliset jännitteet ja sympatiat ovat perinteisesti käyneet ilmi pisteitä jaettaessa. Tänä keväänä paraatiesimerkki tästä on tietenkin Ukraina, jolle on helppo povata jättimenestystä.
Yksi yhtäläisyys vielä. jääkiekko on sääntöihin perustuvaa reilua peliä, jossa pelaajat tekevät yhteistyötä saavuttaakseen yhteisen päämäärän. Samalla tavoin ovat entiset neuvostomaat täynnä ihmisiä, jotka yhdistävät voimansa ja tuovat esille kriittisiäkin kantojaan ilmapiiristä huolimatta. Euroviisut tekevät monesta kansakunnasta joukkueen, ja kiekkovoiton hetkellä kansakunta omii joukkueen.
Jos Suomi sattuisi jommassakummassa kilpailussa voittamaan, toreille juoksisivat samat ihmiset. ■
