Toni Kohonen: ylivertainen pesäpalloilija vertaistensa pesäpalloilijoiden joukossa
Oodi kaikkien aikojen parhaalle pesäpalloilijalle – ja ristikuulustelu potkut saaneelle pelinjohtajalle.
Sopiessani pesäpallolegenda Toni Kohosen vierailusta Sihvonen 1vs1 -podcastiini minua kiinnosti ennen muuta selvitellä ja tutustua siihen, miten jostakin urheilijasta tulee lajinsa paras kautta aikojen; Kohostahan voi tituleerata jopa läpi aikojen maailman parhaaksi pelaajaksi omassa lajissaan.
En ollut unohtanut sitäkään, kun joskus 2000-luvun alkupuolella Urheilulehden maineikas päätoimittaja Jukka Rönkä sanoi, että niin halutessaan Kohosesta, toisella päälajivalinnallaan, olisi voinut tulla maailman parhaita murtomaahiihtäjiä.
On valtava ammatillinen etuoikeus ja kuulijan juhla päästä tutkimaan Kohosta urheilijana ja pesäpalloilijana. Miksi hän oli niin hyvä kuin oli? Itse asiasta kuultuna Kohonen sanoittaa pelaajuutensa taitavin sanankääntein. Hän tuntee pelin ja itsensä.
”Tässä asiassa syöttötuomarin osa lankeaa kuulijalle.”
Kohonen, joka tapauksessa kaikkien aikojen menestyneimpiin lukeutuva pesäpalloilija ja maailman parhaana lukkarina pidetty urheilija, pohtii uransa ja lajinsa ydinkysymyksiä rauhallisesti, mutta terävästi. Haastattelussa kuljetaan hänen huippu-urheilijan identiteetistään pelinjohtajuuteen, vastuuseen ja lopulta kysymykseen: mitä seuraavaksi?
Kohonen painottaa kerta toisensa jälkeen, että pesäpallo on pohjimmiltaan pelaajien peli. Vaikka pelinjohtaja antaa merkit ja rakentaa taktiikan, todellinen vastuu lepää lopulta pelaajan harteilla. Tämä asetelma synnyttää jännitteen: kun peli epäonnistuu, katseet kohdistuvat helposti pelinjohtajaan, vaikka kentällä pelaajien toteutus jäisi vajaaksi.
Kohonen muistuttaa, ettei pelinjohtajan viuhka tee suoritusta – pelaaja lyö tai ei lyö onnistuneesti, ei pelinjohtaja.
Jakson läpäisevä makupala on kuunnella tarkasti, milloin puhuu ikään kuin entinen pelaaja Kohonen, milloin nykyinen pelinjohtaja Kohonen. Kumman ääni ottaa vallan? Kumman ääni on enemmän yhtä pelin olemuksen ja hengityksen kanssa? Tässä asiassa syöttötuomarin osa lankeaa kuulijalle.
”Kohonen kokee, että pelinjohtaminen vaatii uudenlaista ajattelua, empatiaa ja kykyä nähdä peli muiden silmin.”
Huippupelaajasta pelinjohtajaksi – helppoa vai mahdotonta?
Moni odottaa, että pelaajalegenda siirtyy saumattomasti kentän laidalle johtamaan peliä. Kohonen kuitenkin tunnustaa, että se ei ole niin yksinkertaista.
– Jos olet itse onnistunut kaikessa, voi olla vaikea ymmärtää, miksei joku pelaaja onnistu, hän sanoo.
Kohonen kokee, että pelinjohtaminen vaatii häneltä uudenlaista ajattelua, empatiaa ja kykyä nähdä peli muiden silmin.
Keskeinen teema, joka läpäisee koko keskustelun, on rohkeus: Pelata tai johtaa omaa peliä, tehdä ratkaisuja, elää niiden seurausten kanssa. Kohonen korostaa, että menestyvässä joukkueessa on oltava tilaa epäonnistumiselle, muuten kukaan ei uskalla yrittää. Rohkeutta yrittää – ja sietää epäonnistumista – vaaditaan.
– Jos pelkää epäonnistumista, ei voi olla huippupelaaja, Kohonen linjaa. Tämä filosofia on ohjannut häntä kentällä ja nyt myös lajia opiskelevana pelinjohtajana.
”Hän myöntää, että osa pelaajista saattoi jännittää häntä eikä oma ulosanti aina helpottanut tilannetta.”
Haastattelussa korostuu jännite myös harjoittelun ja kilpailun välillä. Kohonen ihmettelee, miten usein huippuharjoitukset eivät siirry kentälle.
– Treeneissä lyödään hienosti, mutta pelissä ei tapahdu mitään.
Kohonen pitää psyykkistä valmistautumista olennaisena osana kilpaurheilua – pelkän lyöntitekniikan hiominen ei riitä. Pelinjohtajan tehtävänä on rakentaa ympäristö, jossa pelaaja uskaltaa suorittaa.
Pelinjohtajan pelaajamaine – onko se rasite vai resurssi?
Kohosen pelillinen maine on kiistaton. Mutta pelinjohtajana hän on saanut kokea, kuinka oma “legendastatus” voi kääntyä myös taakaksi. Hän myöntää, että osa pelaajista saattoi jännittää häntä eikä oma ulosanti aina helpottanut tilannetta.
– Jos joku olisi pyytänyt, että näytä miten se tehdään, olisin näyttänyt.
Kaikkien aikojen joukkue – kunnianosoitus lajin parhaimmille.
Haastattelun kevyempi, mutta paljonpuhuva lajikulttuurinen osuus on Kohosen valinnat “unelmien joukkueeksi”.
Lukkari on hän itse, mutta muiden pelipaikkojen kohdalla valinnat ovat tarkkaan mietittyjä. Olli Hartikainen saa paikan lähes itsestäänselvyytenä.
Kohonen-All-Starsiin mukaan nousevat muun muassa Jarmo Heikkinen, Sami Haapakoski ja Roope Korhonen. Nämä eivät ole vain nimiä – ne ovat esimerkkejä rohkeudesta, monipuolisuudesta ja ajattelun taidosta kentällä. Kohonen miettii tarkasti niin ulkopelin kuin sisäpelin vaateet, jopa lyöntijärjestyksen, kun hän sanelee yhdeksikkönsä plus jokeripelaajat. – Tuo joukkue kyllä pärjäisi, Kohonen hymyilee.
”Legendan on löydettävä uusi tapansa vaikuttaa peliin – ja pesäpallo tarvitsee yhä häntä ja kaltaisiaan.”
Entä tulevaisuus?
Vaikka Kohosen pelinjohtajan toimi on Haminasta tulleiden potkujen myötä tällä hetkellä tauolla, hän ei ole valmis vetäytymään.
– Minulla on vielä nälkää.
Hän on tehnyt analyysin menneestä ja valmis ottamaan uuden suunnan, vaikka se veisi alemmille sarjatasoille. –Se ei olisi häpeä. Kasvu valmentajaksi ei tapahdu hetkessä.
Toni Kohosen puheesta paistaa läpi pesäpallon syvällinen ymmärrys – mutta myös sen vaatimukset, ristiriidat ja paineet. Hän ei tarjoa iskulauseita, vaan paljastaa aidon ajattelijan ja (itsensä) johtajan, jonka matka ei ole vielä ohi.
Legendan on löydettävä uusi tapansa vaikuttaa peliin. Pesäpalloilu tarvitsee yhä häntä ja kaltaisiaan.
Podcastin kooste on kirjoitettu tekoälyä hyödyntäen. Toimittaja on editoinut ja tarkastanut sisällön.
