Tommi Kerttula sivaltaa: Näin ei voi jatkua kilpailullisessa SM-liigassa - "Avoimen sarjan aikana epäreilu ohjelma pitää laittaa kontekstiin"
SM-liigan strategia ja etenkään peliohjelma eivät kestä lähempää tarkastelua. Käsillä olevaan kevään kiimaan on saatettu päätyä ainoastaan sattuman turvin.
SM-liiga julkaisi vuonna 2021 strategiansa kauteen 2024–2025 asti teemalla ”Suomen vaikuttavin urheiluelämys”. Vaikka itse urheilu oli strategiassa sivuroolissa, voidaan nyt sanoa, että 50-vuotta juhlivan SM-liigan runkosarja on menestys. Siltä osin strategia huipentuu tuikkivien tähtien alla.
Jännitettävää on riittänyt sarjan viimeisille kierroksille asti. Kansa on palannut lehtereille merkityksellisten pelien ansiosta. Sarjataulukon molemmissa päissä käydään taistelua viimeisille kierroksille asti.
Runkosarjan voitosta taistelevat Ilves ja Lukko, ja panokset ovat muutenkin korkealla. Suorasta puolivälieräpaikasta mittelevät KalPa, HIFK ja SaiPa. Jopa KooKoolla on orastava mahdollisuus neljän sakkiin. Pudotuspelien ensimmäisen kierroksen kotiedusta mitellään, samoin ylipäätään pudotuspeleihin pääsystä. Lisäksi jännitys tiivistyy taistelussa liigakarsintojen välttämiseksi Jukureita vastaan.
”Avoimessa sarjassa, jossa panoksena voi olla sarjasta tippuminen, ei voi olla minkäänlaista epäsuhtaa eri joukkueiden ohjelmien välillä.”
Kaikesta huolimatta 16:n joukkueen sarjaohjelmaan on suhtauduttava pragmaattisesti. Kilpailuasetelma saattaa olla sattumaa. Suurempia johtopäätöksiä ei kannata tehdä nykymallin toimivuudesta.
Sarja on ollut tasainen. Isojen organisaatioiden kompuroinnilla on siihen vaikutuksensa. Yhtä lailla käsillä voisi olla tilanne, jossa useampi seura pelaisi panoksettomia otteluita. Viimeisen viiden kauden aikana 3–4 joukkuetta on tippunut kelkasta hyvissä ajoin ennen runkosarjan loppua.
Urheilullisesti runkosarjan ohjelma on kehno. Yhtäältä on otteluruuhkia ja toisaalta pitkiä pelitaukoja. Itse urheilija valitsisi todennäköisesti otteluiden säännöllisen rytmityksen.
Tampereen Ilves aloitti runkosarjan kahdeksan päivää muiden jälkeen. Siinä kohtaa SaiPa oli pelannut jo neljä ottelua. Startin jälkeen Tupsukorvat pelasivat 13 ottelua 25:n päivän aikana ja matkustivat lisäksi Ranskaan CHL-otteluun.
Tällä ajalla Ilves tuskin teki yhtään peliä tai pelaajia kehittävää harjoitetta. Runkosarja kestää kuusi kuukautta ja jo yhdenkin kuukauden ”pois antaminen” tarkoittaa kehittymisen sijaan taistelua taantumaa vastaan.
Samassa ajassa Ruotsin SHL-joukkue Färjestads BK pelasi seitsemän peliä ja yhden CHL-ottelun. Ilves pelasi peräti neljä kertaa peräkkäisinä päivinä, Färjestads BK ei kertaakaan. SHL:ssa on kahdeksan runkosarjaottelua vähemmän eli kahdeksan kolmen pelin viikkoa vähemmän.
”On kuitenkin niin, että seurojen toimitusjohtajat ovat aikojen saatossa hivuttaneet ja optimoineet ohjelmaa perjantai-lauantai pelipäivien mukaisesti.”
SM-liigan strategia otti urheiluun tämän verran kantaa: Olemme huippusarja niin pelin kuin pelaajienkin näkökulmasta. Liiga on kehittyvän pelaajan ykkösvaihtoehto ja paras portti NHL:ään sekä houkutteleva vaihtoehto parhaille pelaajille. Olemme arvostettu edelläkävijä jääkiekossa myös kansainvälisin mittarein.
Jokainen arvioikoon strategisen tavoitteen toteutumista.
Otteluohjelman rakennuksesta on usein syytetty SM-liigan toimistoa, ja etenkin kilpailutoimenjohtaja Arto I. Järvelää. On kuitenkin niin, että seurojen toimitusjohtajat ovat aikojen saatossa hivuttaneet ja optimoineet ohjelmaa perjantai-lauantai pelipäivien mukaisesti. Tähän on tietysti taloudelliset perusteet.
Avoimessa sarjassa, jossa panoksena voi olla sarjasta tippuminen, ei voi olla minkäänlaista epäsuhtaa eri joukkueiden ohjelmien välillä. Jotta tähän päästäisiin, pitäisi ottelupäivät vakioida. SHL:ssa pelataan kierrokset torstaina ja lauantaina. Kolmen pelin viikko pelataan rytmillä tiistai-torstai-lauantai.
Liigassa on viikoittain ottelupareja, jossa toisella joukkueella on lepoetu. Tämä ei mene edes pitkässä juoksussa tasan. Sattuman ja tuurin merkitys kasvaa liian suureksi esimerkiksi tilanteessa, jossa huono pelillinen vaihe osuu jaksoon, jolloin vastaan tulee otteluohjelmasta etua saavia joukkueita.
Esimerkiksi Ässien ohjelma on ollut tällä kaudella hyvä. Porilaisten ohjelmassa on peräti kymmenen ottelua, joissa heillä on lepoetua suhteessa vastustajaan. Vastaavasti vastustajilla on ollut lepoetua neljässä ottelussa, joista Ässät on voittanut yhden. Ässät on pelannut 14 kertaa peräkkäisinä päivinä, joista jälkimmäisinä päivänä voittoja on tullut kuusi.
Otteluohjelma ei ole kuitenkaan Ässien hienolta runkosarjalta mitään pois, vaan antaa perspektiiviä asioille. Tapparan ohjelma on miltei päinvastainen. Tappara on lähtenyt kahteen otteluun lepoedulla ja peräti kymmenen kertaa vastustajalla on lepoetua. Tappara on pelannut 19 kertaa peräkkäisinä päivinä.
”Ensimmäinen ja varmasti suurimman konsensuksen saava toimenpide on luopua CHL:ään osallistumisesta.”
Avoimen sarjan aikana epäreilu ohjelma pitää laittaa kontekstiin, jossa yksi piste tai peräti maali, saattaa ratkaista satojen tuhansien, jopa miljoonien eurojen kohtalosta. Tässä asiassa Liigan pitää jatkossa ottaa johtajuutta, ja taata kaikille osallistujille yhtäläiset olosuhteet onnistua suhteessa yksittäiseen otteluun.
Ensimmäinen ja varmasti suurimman konsensuksen saava toimenpide on luopua CHL:ään osallistumisesta. Tämä on tosin vain pieni helpotus alkukauteen.
Otteluohjelman tekeminen helpottuu vasta kun sarjassa on vähemmän ja kahdella jaollinen määrä joukkueita. Tämä tuskin saa konsensusta, mutta palvelisi parhaiten suomalaista sarjajääkiekkoa sekä strategiaan kirjoitettuja tavoitteita.
