Apu

Tolkutonta, ministeri Hautala

Tolkutonta, ministeri Hautala

Yrjö Rautio: Vihreillä on tapana vedota korkeisiin päämääriinsä, kun kaikki muut argumentit pettävät. Niin tässäkin tapauksessa. Korkeat päämäärät eivät kuitenkaan oikeuta pelaamista aivan omilla, matalilla säännöillä, päinvastoin.
Teksti Yrjö Rautio
Kuvat Timo Pyykkö
Mainos

Kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.) erosi, mutta jatkoi loppuun asti erittäin arveluttavalla linjalla. Hän tunnusti ainoaksi viakseen, että oli "antanut epätarkkaa tietoa" siitä, missä järjestyksessä asiat olivat tapahtuneet. Itse tapahtumissa hän ei nähnyt mitään kaduttavaa.

Hautala ja hänen lähipiirinsä antoi aluksi julkisuuteen väärää tietoa, ettei ministeri olisi harrastanut omistajaohjausta, kun Arctia Shipping veti takaisin rikosilmoituksensa Greenpeacen sen jäänmurtajiin tekemästä iskusta maaliskuussa 2012.

Kun Iltalehti paljasti ohjauksen keskiviikkona, valtion omistajaohjausyksikön entinen päällikkö Pekka Timonen tuli melkein saman tien julkisuuteen ja otti syyn kokonaan itselleen. Miksi hän näin teki, ei selvinnyt Hautalan perjantaisessa tiedotustilaisuudessa. Oliko kyse hänen oma-aloitteisesta uhrautumisestaan, jotta ministeri olisi pelastunut, vai oliko asiasta sovittu Hautalan tai hänen esikuntansa kanssa? Se selvinnee pian.

Perjantaina tuli dokumentoidusti julki, miten asiat olivat edenneet. Dokumenteista ja Hautalan omasta kertomuksesta käy yksiselitteisesti ilmi, että ministeri harjoitti omistajaohjausta - viimeisen jälkeen. Hän ja hänen avustajansa toimivat asiassa myös ennen kuin Timonen, jonka nimissä esitettiin kyllä Arctia Shippingin toimistusjohtajalle Tero Vaurasteelle kaikkein kovin painostus: "Tarvittaessa käytämme osakkeenomistajan oikeutta ottaa asia käsiteltäväkseen ja yhtiökokous päättää, että rikosilmoitusta ei tehdä".

Samassa viestissä kerrotaan myös painostuksen motiivi: "Ministeri yrittäisi sada suhteet näihin järjestöihin (Greenpeaceen - YR) kuntoon".

Arctia Shipping uhkasi saattaa itse julkisuuteen asioiden todellisen kulun, ellei Hautala olisi pysynyt totuudessa tiedotustilaisuudessa. Itse kukanenkin voi arvailla, olisiko totuus kuultu ainakaan Hautalan suusta ilman tätä uhkausta. Tosin aivan kaikkea Hautala ei kertonut senkään jälkeen, ei esimerkiksi sitä, että Timonen uhkasi Arctia Shippingiä toimitusjohtajan vaihdoksella, ellei rikosilmoitusta peruta.

Asiaan vaikutti ratkaisevasti myös se, että pääministeri Jyrki Kataisella (kok) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisella (sd) oli viimeistään jo torstaina tieto todellisesta asioiden kulusta.

Hautalalle ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin "muistaa paremmin". Muuta mahdollisuutta hänelle ei myöskään jäänyt, kuin erota tehtävistään. Hän sanoi tiedotustilaisuudessa olevansa iloinen, että sai itse tehdä johtopäätökset. Hän tiesi hyvin, että Katainen olisi tehnyt johtopäätökset hänen puolestaan noin puolen tunnin sisällä, ellei olisi itse niitä tehnyt.

Hautalan ja Kataisen käsitykset eivät nimittäin menneet ristiin vain tapahtumien kulusta, vaan niitäkin olennaisemmasta asiasta, siitä, voiko ministeri harjoittaa poliittista ohjausta valtion omistamassa yrityksessä asioissa, jotka kuuluvat toimivalle johdolle.

Katainen sanoi torstaina eduskunnassa, ettei tällainen ohjaus ole missään tapauksessa hyväksyttävää. Hautala ja hänen tukenaan tiedotustilaisuuteen osallistunut vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö eivät sen sijaan nähneet tällaisessa ohjauksessa mitään ongelmaa, päinvastoin. Heidän mielestään asiassa oli toimittu aivan oikein.

Niinistö ja Katainen joutuvat kaikkein ensimmäiseksi käymään tiukan keskustelun siitä, millaisia sääntöjä valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa noudatetaan. Kaksilla säännöillä ei jatkossa voida pelata.

Hautala ja Niinistö vetosivat muun muassa yritysvastuuseen ja siihen, että mahdollinen oikeudenkäynti olisi vahingoittanut Arctia Shippingin mainetta. Heidän logiikkansa on täysin tolkuton. Esimerkiksi irtisanomiset, lomautukset, yritysjärjestelyt ja muut sellaiset ovat valtionyhtiön yhteiskuntavastuun ja maineen kannalta monin verron isompia asioita kuin vähäpätöinen rikosilmoitus ja sen todennäköisesti mitättömät seuraamukset. Niihin ei kuitenkaan ole soveliasta omistajan puuttua.

Pekka Timonen sanoi keskiviikkona, että valtion täysin omistamien yhtiöiden tulee suhtautua kansalaistoimintaan suvaitsevammin kuin muiden yhtiöiden. Hautala ja hänen lähipiirinsä on sen jälkeen toistellut tätä. Tämäkin on tolkuton perustelu. Miksi ihmeessä näin olisi? Ainakin osa oikeusoppineista on sitä mieltä, että asia on täysin päinvastoin: juuri yhtiöissä, joissa valtiolla on ehdoton valta, pitää olla erityisen tarkka tämän vallan käyttämisessä ohi ja yli toimivan johdon.

Jos omistaja rupeaa puuttumaan niin pieniin asioihin kuin yhteen häirintää ja haitantekoa koskevaan rikosilmoitukseen, mihin muuhun se voisikaan puuttua? Nämä yritykset saadaan kyllä hetkessä täysin sekaisin ja toimintakyvyttömiksi, ellei omistajan ja toimivan johdon työnjako ole selvä.

Hautala vakuutti tiedotustilaisuudessaan, että suhtautuu muihin kansalaisjärjestöihin samalla tavalla kuin Greenpeaceen. Uskoo ken tahtoo, mutta jos suhtautuukin, miten näille yrityksille kävisi, jos iso joukko muitakin järjestöjä kuin Greenpeace ottaisi itselleen oikeuden häiritä niitä kuka minkäkin päämääränsä ajamiseen. Edessä olisi täysi kaaos ja anarkia.

Vihreillä on tapana vedota korkeisiin päämääriinsä, kun kaikki muut argumentit pettävät. Niin tässäkin tapauksessa. Korkeat päämäärät eivät kuitenkaan oikeuta pelaamista aivan omilla, matalilla säännöillä, päinvastoin.

Hautala ei ole ensimmäistä kertaa myrskyn silmässä. Maaliskuussa hän joutui kiinni mm. pimeän työvoiman käytöstä. Hänestä on tullut suuri rasite puolueelleen. Rasitteena hän pysyy kauan senkin jälkeen, kun joutui eroamaan. Tätä voimistaa se, että vihreiden johto ei suostu näkemään tapahtuneessa muuta virhettä kuin pienen väärin muistamisen.

Vihreiden eduskuntaryhmä ja puoluevaltuuskunta valitsevat ensi keskiviikko Hautalan seuraajan. Kolme on ylitse muiden, jos kokemusta haetaan: Tuija Brax, Osmo Soininvaara ja Pekka Haavisto. Kokemusta vihreät nyt tarvitsevat, jotta selviytyisivät ilman uusia kompurointeja vuoden 2015 vaaleihin asti.

Teksti Yrjö Rautio

Kuva Timo Pyykkö

Julkaistu: 11.10.2013