Toimittaja-juontaja Ella Kanninen: ”Hermoni menevät, kun teini-ikäiset lapset haastavat minua”

Teini-iässä ihailin erityisesti eläinaktivisteja ja edelleen ihailen kaikkia, jotka nousevat barrikadeille oman asiansa puolesta. Minulla ei ole samanlaista rohkeutta, mutta yritän auttaa muunlaisin keinoin.

Suomen olisi jo aika luopua turkistarhauksesta.

Juuri nyt ottaa päähän se, miten nopeasti ilmastonmuutos vaikuttaa meidän elämäämme. Se tulee vauhdikkaasti.

Maahanmuuttajille haluan sanoa, että sitkeyttä tarvitaan ja tsemppiä. Luovuttaa ei saa. Kannattaa opetella suomi, se auttaa kaikessa. Pääsee ihan toisella tavalla kiinni yhteiskunnan asioihin, kun osaa paikallista kieltä.

Aion vielä opetella arabian kielen.

Jos lääkärini ehdottaisi minulle homeopatiaa, kuuntelisin kiinnostuneena.

Ennen oli paremmin ainakin kännykätön maailma, ihan sataprosenttisesti. Se koukuttavuus ja jatkuva saatavilla olo vaikuttaa niin paljon keskittymiskykyymme.

Hermoni menevät, kun teini-ikäiset lapset haastavat minua. Välillä tuntuu, ettei teini-ikäisten kanssa voi neuvotella.

Viimeksi nauroin makeasti lapseni heittämälle havainnolle itsestäni. Hän sanoi: ”Äiti, sinä olet tosi stressaantuneen oloinen. Ehkä sinun pitäisi mennä pitkäksesi.” Itse en tuntenut olevani ollenkaan stressaantunut. Nuorempi poikani on tosi tarkkasilmäinen ja suorasanainen.

Odotin turhaan, että lapseni innostuisivat ratsastuksesta, edelleen ainoasta suuresta intohimoharrastuksestani. Olen ratsastanut kahdeksanvuotiaasta asti.

Lapsuuteni sitkein haave oli tulla eläinlääkäriksi, kunnes realismi iski. Tajusin, että matemaattisilla ja luonnontieteellisillä lahjoillani en pääse lähellekään pääsykokeita, vaikka olinkin nuorena tosi paljon sukulaisten maatiloilla hoitamassa isoja lehmiä ja muita eläimiä. Sain myös nähdä, kun kissa poiki, mutta tajusin, ettei pelkällä eläinrakkaudella pääse eläinlääketieteelliseen.

Ystäväni ihmettelevät vauhtiani. Olen tällainen multitaskaaja. Teen sekä yrittäjänä että ihmisenä samaan aikaan paljon asioita. Vaihdan nopeasti maata ja tehtävääkin, ja moni kyselee, miten ehdin ja jaksan. Tämä on osa minua. Kyllästyn helposti, ja elämässä pitää olla vauhtia.

Sukurasitteeni on äidin puolelta, jatkuva tarve olla liikkeessä.

Liikutun yleensä kyyneliin, kun ajattelen vanhempieni ja sukulaisteni vanhenemista. Olen joutunut luopumaan hyvin vähästä määrästä ihmisiä, mutta nyt rakkaat ihmiset vanhenevat. Elämä on myös vanhenemista, ja se täytyy hyväksyä.

Viimeksi kiljuin riemusta, tosin hiljaisesti, juuri tänä aamuna. Minulla oli eilen viimeinen juontokeikka vähään aikaan. Tauko on kesän mittainen.

Jos saisin lahjaksi miljoona euroa, perustaisin pitkään haaveena olleen Bed & Breakfastin Toscanaan.

Ensiksi poistaisin maailmasta ananaksen pizzasta.