Tofi-kissa oli Jari Tornikosken tukena eron jälkeen – ”Yksin asuvana se on ollut minulle korvaamaton seuralainen”
Kun Jari Tornikoskella on huono fiilis, Tofi-kissa lohduttaa. Pentueen vilkkaimmasta kissatytöstä tuli ensin omia teitään kulkeva lohivaras, mutta nykyään se on tyynyllä nukkuva sisäkissa, joka osaa myös mököttää. Elämäni eläin -sarja esittelee lukijoidemme unohtumattomia eläimiä.
Artikkelin kuunneltava versio on tehty tekoälyn avulla. Anna palautetta audiosta sähköpostilla apu360@a-lehdet.fi tai tekstin lopussa olevalla lomakkeella.
”Tofi-kissa on minulle enemmän kuin lemmikki. Eron jälkeen ja yksin asuvana se on ollut minulle korvaamaton seuralainen. On mukava tietää, että joku odottaa, kun saavun taas kotiin. Vaikka kuinka hiljaa yritän rappukäytävässä liikkua, Tofi on aina oven takana vastassa.
Tofi nukkuu yöt tyynyyn painautuneena ja se murehtii kovasti, kun lähden työreissuun. Jos otan illalla matkalaukun esiin, se makaa illan laukun päällä. Ja aina kun olen lähdössä, se ”mököttää” ja menee jonnekin sängyn alle piiloon. Näkee, että sitä harmittaa, kun jää yksin.
Tofille nykyinen kumppanini, joka toisinaan myös yöpyy luonani, on tosi tärkeä. Kun Mirka tulee kylään, ei Tofi minua huomaakaan. Kiehnää hänen sylissään ja seuraa joka paikkaan.
”Kerran se varasti naapurin pihalta grillattavaksi tarkoitetut lohet.”
Olen aina ollut kissaihmisiä. Lapsena maatalossa oli kissoja ja tykkäsin niistä. Tofi on ollut minulla jo 11 vuotta. Se on ollut tärkeä koko sen ajan, mutta erityisesti, kun muutin eroni jälkeen Limingan Tupokselta Oulun keskustaan kuusi vuotta sitten. Ensin oli huoli, että miten maalaistalon ulkokissa pärjää kerrostalossa, mutta hyvin se on pärjännyt.
Tofi syntyi vuonna 2014 Haukiputaalla maatalon karjaladossa. Kävin sitä siellä katsomassa ja tykästyin tähän pentueen vilkkaimpaan kissatyttöön. Tupoksella vielä asuessamme Tofi oli toisinaan päiviä reissussa, mutta aina se palasi lopulta kotiin nukkumaan ja syömään. Kerran se varasti naapurin pihalta grillattavaksi tarkoitetut lohet. Rottiakin se toi välillä kotiin. Kerrostalokissana Tofi vahtii lasitetulta parvekkeelta naapureita ja nukkuu pitkiä päiväunia.
”Kyllä se tietää, jos minulla on huono fiilis.”
Vaikea edes sanoa kuinka merkityksellinen Tofi minulle on. Joskus aina mietin, että mitä sitten kun aika siitä jättää? Murhe tulee olemaan tosi iso. Minulla on puhelimessa varmaan toistasataa kuvaa Tofista ja hiljattain teetin niistä kaikista paperikuvat. Kumppanini piti minua vähän hassuna.
Olemme vuosien varrella märehtineet Tofin kanssa iloja ja suruja yhdessä. Kyllä se tietää, jos minulla on huono fiilis. Aina se tulee syliin ja kiehnää. Ihan kuin se ymmärtäisi. Ehkä Tofi ymmärtääkin.”
Elämäni eläin -sarja kertoo lukijoidemme lemmikeistä tai muista eläimistä, jotka ovat jättäneet lähtemättömän jäljen. Ehkä ne ovat tai olivat tukena vaikeassa elämäntilanteessa, ehkä muuten vain poikkeuksellisia persoonia. Eläin voi olla myös jo edesmennyt, kunhan siitä löytyy julkaisukelpoinen kuva. Voit osallistua sarjaan oheisella lomakkeella.
