Siperiassa on kylmä ja siellä on siperianhuskyja. Niin on myös siellä Siperiassa, joka sijaitsee parikymmentä kilometriä Inarista länteen.

Lumen alta ei näy Vaskojokea, mutta vastarannalta alkaa Muotkatunturit. Lähimpään naapuriin on kaksi kilometriä, toisessa suunnassa aukeaa asumaton erämaa.

27-vuotias Tinja Myllykangas asuu punaisessa rantamökissä. Pihapiiriin rakennetaan vieraita varten hirsimökkiä ja liki joenrantaa on toinen mökki, jossa aikanaan asui nainen kolmen lapsensa kanssa. Niistä nuorin palasi takaisin lapsuudenmaisemiinsa ja sytyttää nyt kynttilöitä pöydälle. Sähköjä ei tarvita, sillä kynttilät tuovat tarvittavan valon ja juoksevaa vettäkin löytyy, sillä se virtaa läheisessä joessa. Tinjan elämä on yksinkertaista ja luonnonmukaista.

- Sitä paitsi vietän kaikki kaikki päivät pihalla. Peruselämäni ei vaadi mukavuuksia. Yksi syy, miksi vain täällä olen onnellinen... Kun astuu ovesta ulos, näkyy pelkkää luontoa.

KOLME NORJANVUONOHEVOSTA rouskuttaa heinää omassa aitauksessaan, pihapiiri on täynnä koiria. Suurin osa on niistä tarhoissa, muutama saa juoksennella vapaana. Tinjan koirat ovat rodultaan huskeja, samojedin risteytyksiä sekä koirasusia.

- Koska Suomessa on susia tosi vähän ja mielestäni erämaan pitäisi olla susien aluetta, nämä koirasudet ovat minun kantani siihen, että sudet kuuluvat tänne. Näiden ulvonta kuuluu kuulemma kymmenen kilometrin päähän, mutta eihän nuo ulvo kuin kerran päivässä. Kun aikanaan muutimme tänne, vastarannalla oli susiakin. Nyt sudet ovat kadonneet, mutta ulvonta on jäänyt.

TINJA ON KOTOISIN etelästä, mutta muutti äidin ja isoveljien kanssa 90-luvun alussa Lappiin. Myöhemmin hän yritti opiskella Jyväskylässä, mutta kaupungin kiviseinät ja toimettomuus ahdistivat. Lopulta hän palasi lapsuuden maisemiin ja opiskeli eräoppaaksi Rovaniemellä.

Kolmisen vuotta sitten Tinja perusti valjakkoyritys Siperia Lapponican, joka vie matkailijat ”Huviretkelle hukkateille”. Koirat ovat Tinjalle sekä lemmikeitä että työeläimiä, niitä on tällä hetkellä kolmisenkymmentä.

- Koirilla on automaattinen ymmärrys siitä, että on oltava johtaja ja ne myös automaattisesti olettavat, että minä olen se johtaja. Hirveän määrätietoinen näiden kanssa saa silti olla.

KUN ODOTTAA pelottavia ja luimivia koirasusia, ne yllättävätkin lempeydellään ja ystävällisyydellään.

- Susi käyttää koko hereillä oloaikansa metsästykseen. Koira on energinen, mutta koirasusi vieläkin energisempi. Sillä on oltava järkevää tekemistä ja koirasuden arkuus on myös otettava heti pois, muuten seuraa ongelmia.

Ja ongelmia on seurannut. Tinja on joutunut ottamaan muutaman koirasuden vain sen takia, ettei omistaja ole osannut käsitellä eläintä oikein. Mutta nyt tarhan koirasudet viihtyvät loistavasti, tekevät töitä ja saavat purettua energiaa.

- Rekikoirana koirasusi säästää voimiaan ihan eri tavalla kuin husky, joka vetää ja pomppii ihan villinä. Koirasudet ovat rauhallisempia ja järkevämpiä. Koirasusi ei tee mitään turhaa, kaikki sen jutut on ennakoituja ja sillä on aina syy, miksi se tekee jonkun asian.

- Olen aina ollut kiinnostunut koirista, mutta koira on ihmisen jalostama. Koirasuden kautta pääsee tutustumaan eläimeen, joka ei ole ihmisen tekemä, mutta joka silti haluaa olla ihmisen kaveri, Tinja kertoo.