Hanna ja Tero tapasivat Tinderissä – Pian he jo pyörittivät majataloa Kreikassa
Kun Hanna Paasio ja Tero Onnela muuttivat yhteen, heidän ensimmäinen yhteinen kotinsa oli majatalo, jota he pyörittävät Kreikassa. Halu hypätä oravanpyörästä ajoi elämänmuutokseen.
Kalimera! Kreikankielinen hyvänpäiväntoivotus kajahtaa laiturin päästä. Kapteeni Pavlo ojentaa kätensä ja avittaa harvalukuiset matkustajat sinivalkoisen kalastajapaatin kyytiin. Kymmenen minuutin lauttamatka Kalymnokselta naapurisaarelle, Kosin saaren luoteispuolella sijaitsevalle Telendokselle on selvästikin turvattu: ohjaamon seinältä merta valvoo kapteenien pyhimys. Ehkä se valvoo myös vedenalaisen kaupungin raunioita, joiden kerrotaan jääneen meren pohjaan vuoden 554 maanjäristyksessä – järistyksessä, joka irrotti Telendoksen Kalymnoksesta.
Lautta irtoaa laiturista. Matkustajat kiskovat huppuja päähänsä. Lokakuinen merituuli enteilee talven alkua. Vaikka sesonki on jo lopuillaan, mahtavat kalkkikivikalliot houkuttelevat vielä kauden viimeisiä kiipeilijöitä.
Lautalla paikalliset onkin helppo erottaa turisteista: saarelaiset kantavat kauppakasseja, turistit kiipeilyreppuja köysineen ja kypärineen. Telendoksella on vain yksi, niukasti varusteltu kauppa, joka sekin uhkaa sulkea ovensa talvikaudeksi. Isommat ostokset ja muut juoksevat asiat hoidetaan Kalymnoksella.
– Talvella turistit vaihtuvat kärpäsiin, Pavlo toteaa ja huitoo surisijoita parrastaan.
– Kumpi on parempi? kysyn.
– Kärpäset, hän kuittaa.
Kuulijan pääteltäväksi jää, onko hän ihan tosissaan.
Tervetuloa! Määränpäässä kreikan kieli vaihtuu lennossa suomen kieleen. Laiturin päässä, kullankeltaisessa kesämekossaan odottaa Suites Dream Telendos -majapaikan pitäjä, Pälkäneeltä kotoisin oleva Hanna Paasio, 47. Neljä huoneistoa kattava hotelli kurkistelee rantaravintoloiden takaa. Olen varannut huoneiston kahdeksi kuukaudeksi.
– Ravintolat ovat auki vielä muutaman viikon. Mutta ei näistä tiedä. Kauppiaskin sanoi, että hän saattaa pitää kaupan auki koko talven, kun ei ole muutakaan tekemistä, Hanna kertoo.
Kun saavumme vehreään pihapiiriin, pihan perältä kuuluu Hannan avopuolison, Tero Onnelan, 42, yksinpuhelua. Kissoja rakastava kissa-allergikko tekee kissa-aiheista päivitystä kaksikon somekanavalle, joka on reilussa puolessa vuodessa kerännyt yli 6 000 seuraajaa. Viikunapuun alta pujahtaa esiin oranssinkirjava tyttökissa, joka on ristitty Riiviöksi. Jossain oliivi- ja olianteripuiden katveissa lymyilevät myös Kakkapylly ja Töppöjalka – sekä Haisuli, kissanpentu, jonka Hanna ja Tero pelastivat kaatopaikalta. Tunkio osoittautui aarreaitaksi: sieltä löytyi paitsi nälkiintynyt, haiseva Haisuli, myös paljon käyttökelpoista kodin tarpeistoa.
– Täällä ei juuri kierrätetä, eivätkä ihmiset luovu helposti omastaan. Mekin olemme yrittäneet löytää venettä, mutta kukaan ei suostu myymään – ei vaikka rannat ovat hylättyjä veneitä täynnä, Tero ihmettelee.
Toistaiseksi pariskunnan ainoa kulkupeli on Jasuniksi ristitty Mazda vuosimallia 2000. Sama auto kuljetti kaksikon turvallisesti noin 4 000 kilometrin matkan Suomesta Euroopan halki Kreikkaan huhtikuussa 2024. Matka kesti viikon. Tuhannet suomalaiset ovat seuranneet parin elämänmuutosta @unelmakreikasta-somekanavan kautta.
Läheltä piti, ettei yhteistä Kreikka-unelmaa olisi koskaan syntynytkään. Tammikuussa 2021 Tero meinasi sivuuttaa Hannan profiilin deittisovellus Tinderissä, koska tämä kirjoitti pitävänsä matkustamisesta. Matkustelu ei herättänyt Terossa intohimoja, eikä hän ollut aiemmin tehnyt kuin pari lomamatkaa. Elämä keskittyi Hämeenlinnan ympäristöön, jossa oli työ Puolustusvoimissa sekä kolme lasta.
– Eikä ulkomailla asuminen ollut koskaan käynyt mielessä, hän tähdentää.
Eriävät matkustushalut eivät kuitenkaan latistaneet orastavaa kiinnostusta – ja ensitreffit sovittiin Teron luokse Turenkiin. Toisilla treffeillä oli sitten jo toisenlaista säpinää. Tero matkusti Hannan ja tämän kahden teini-ikäisen lapsen luo Pälkäneelle, ja pääsi rakentamaan sääsuojaa 15 islanninhevoselle talvimyrskyssä.
– Tykkään nikkaroida, ei siinä mitään. Mutta oli se siinä kelissä aika rankka homma, Tero naurahtaa.
Hannan ”heppahomma” oli saanut alkunsa elämänmurroksen ja korona-ajan keskellä. Loppukesästä 2020 hänen lisämunuaisensa oli leikattu, ja syyskuussa hän oli myynyt yli 20 vuotta toimineen Liekki-ravintolansa Luopioisissa. Fyysinen kunto oli heikko, mutta käsissä oli ylimääräistä aikaa ja rahaa. Ajatuksena oli, että hevoset toisivat terveyttä ja yhteistä tekemistä tyttären kanssa – sekä lisätuloja, kun hän myisi ne eteenpäin.
– Se oli huono idea. Hevosia oli liikaa ja kulut kasvoivat liian isoiksi. Nykyään, jos joku kehuu minua yrittäjäksi, jolta onnistuu kaikki, katsomme Teron kanssa toisiamme ja kuiskaamme: paitsi ne issikat, Hanna naurahtaa.
”Tinder-profiilin maininta matkustushaluista ei tarkoittanut lomamatkoja, vaan Hanna halusi muuttaa Kreikkaan.”
Helmikuussa 2021 hän perusti vielä ravintolan Valkeakoskelle, mutta vain pari vuotta myöhemmin fyysinen kuormitus pakotti laittamaan pillit pussiin. Se oli merkki siitä, että nyt jos koskaan oli oikea aika muuttaa suuntaa. Ja suun- ta oli selvä. Kuten Terollekin heti kättelyssä valkeni, Tinder-profiilin maininta matkustushaluista ei tarkoittanut lomamatkoja, vaan Hanna halusi muuttaa Kreikkaan, maahan, johon hän oli kiintynyt jo 1990-luvun lopulla tehdessään ravintola-alan töitä Kosilla ja Rodoksella.
– Lapsenikin tiesivät, että heti, kun he pystyisivät muuttamaan omilleen, äiti muuttaisi Kreikkaan. Ja sitten, kun minä kuolen, tuhkani täytyy ripotella Välimereen, Hanna sanoo.
Teroa ei tarvinnut taivutella mukaan. Hän oli jo pitkään ollut väsynyt työhönsä, eikä vuorotteluvapaakaan tuonut helpotusta. Viimeisen sysäyksen antoi kesän 2022 lomamatka Kreikan saaristoon. Sen jälkeen töihin paluu tuntui entistä vaikeammalta. Kreikka-unelmasta tuli yhteinen unelma.
– Jo alussa sanoin Terolle, että minä en sitten jää viettämään eläkepäiviä Suomeen, Hanna kertoo.
– Vastasin, että ookoo, Tero kuittaa.
Kukkokiekuu! Naapurin kukot kiekuvat talon takana. Toiset yhtyvät kakofoniaan kauempaa. Kello on puoli viisi aamuyöllä. Onko tämä nyt se kuuluisa kukonlaulunaika?
– Parempi tämä on kuin liikenteen äänet, toteaa naapurihuoneistossa asuva oululainen Vuokko Salmela.
Hannan ja Teron matkaa alusta asti seuranneen Salmelan näkemys osuu naulankantaan. Telendos on autoton saari, jossa paitsi liikenteen melu, myös valosaaste ja massaturismi loistavat poissaolollaan. Yhteisö on tiivis: asukkaita on kesäisin noin 90 ja talvella vain parikymmentä, kun majatalojen ja ravintoloiden pitäjät palaavat Kalymnokselle. Kesäkaudella saaren elämänmeno on vilkkaimmillaan. Silloin kalkkikivikalliot täyttyvät kiipeilijöistä. Iso osa Suites Dream Telendosinkin asiakkaista on kiipeilymatkailijoita.
– Paljon on kuitenkin myös niitä, jotka hakevat täältä vain rauhaa ja hiljaisuutta. Viime kesänä meillä kävi myös paljon suomalaisia, joista monet ovat seuranneet matkaamme alusta asti, Hanna ja Tero kertovat.
Elämänmuutokset harvoin tapahtuvat täysin ilman vastoinkäymisiä. Yksi sellainen osui pariskunnan kohdalle elokuussa 2023: Syroksen saarelta löytyi kaikki kriteerit täyttävä hotelli, mutta se myytiin yllättäen toiselle ostajalle.
– Se oli valtava pettymys. En meinannut millään päästä siitä yli. Tein itkuisia päiväkirjavideoita, joissa ihmettelin, miten elämän suurimman unelman toteuttaminen voi tuntua niin kamalalta, Hanna kertaa.
Uusi yritys koitti kuitenkin jo maaliskuussa 2024. Silloin kaksikko lähti Telendokselle katsomaan vasta remontoitua huoneistohotellia, joka vaikutti kaikin puolin täydelliseltä. Budjetin kannalta ratkaisevaa oli, että vaikka hotelli oli myytävänä, omistaja suostui vuokraamaan sen suomalaisparille. Kaksikko laskeskeli, että kävipä majoitusbisneksen kanssa mitä tahansa, säästöt riittäisivät kahdeksi vuodeksi eteenpäin.
– Kun omistaja kysyi, milloin voisimme aloittaa, vastasimme, että vaikka heti.
Huhtikuussa 2024 vanha Mazda pakattiin kattoa myöten täyteen, ja matka kohti Telendosta saattoi alkaa. Kolme vuotta etäsuhteessa elänyt pari oli valmis muuttamaan ensi kertaa yhteen – ei missä tahansa, vaan Kreikassa, eikä ihan miten tahansa, vaan ryhtymällä yhdessä majatalonpitäjiksi.
Molemmat olivat tahoillaan luopuneet omaisuudestaan. Hanna oli myynyt sekä talonsa että ravintolansa ja antanut valtaosan kodin irtaimistosta lapsilleen, jotka muuttivat ensi kertaa omilleen. Teron Suomeen jäänyt omaisuus mahtui veljen varastoon.
Pari pyyhälsi Euroopan halki täyttä häkää. Jälkeenpäin he ovat miettineet, että matkan olisi voinut taittaa hitaamminkin maisemista nauttien. Mutta kiire oli kova.
– Kuvittelimme, että siellä on jo asiakkaita jonoksi asti. Mutta tosiasiassa sesonki alkoi vasta kesällä.
Kalispera! Kreikankielinen hyvänillantoivotus kajahtaa rannassa oleva talon terassilta. Vanha herra viittoo meitä luokseen – ja ojentaa pussillisen granaattiomenoita. Tämä on kuulemma jo perinne. Yhteistä kieltä ei ole, mutta omenat puhuvat puolestaan. Ne mahtuvat nippa nappa täpötäysien ostoskassien päälle. Ilta on jo pitkällä. Takana on pitkä päivä Kalymnoksella hoitamassa ruokaostoksia ja juoksevia asioita.
– Yleensä, kun lähdemme hoitamaan asioita, mikään ei hoidu. Saamme vain lisää tietoa siitä, miten asiat pitäisi hoitaa, Tero valaisee.
– Meillä ei esimerkiksi vieläkään ole kreikkalaista pankkitiliä. Asia ei vain edisty, Hanna lisää.
Talvikausi on kuitenkin otollista aikaa yrittää edistää juoksevia asioita. Sen kaksikko huomasi, kun kesän kiireet alkoivat syyskuussa hellittää. Kesäkuusta syyskuulle Suites Dream Telendos ei nähnyt päivää etteikö joku tullut tai lähtenyt. Aamupäivät menivät pihapiiriä ja huoneita siivotessa sekä majoittujia hyvästellessä ja vastaanottaessa. Omaa aikaa tarjoutui vasta iltaisin. Silloin kaksikko lähti yleensä snorklaamaan.
– Mutta emme me erottele työ- ja vapaa-aikaa – siitä tulisi vain oravanpyörä mieleen. Aina, kun meillä on asiakkaita, olemme 24/7 heitä varten. Mutta samalla elämme omaa elämäämme, Tero kuvailee.
Koska rikastumaan ei neljän huoneiston alivuokraamisella pääse, pari on hankkinut pieniä sivutuloja myös siivoamalla naapurihotellin huoneita. Syksyllä ilmaantui myös satunnaisia lisätöitä katukissojen suojeluun ja kissakantojen tasapainottamiseen keskittyvän Kalymnos Cat Project -hankkeen tiimoilta. Hanna ja Tero ovat antaneet panoksensa tarjoamalla kodin muutamille hylätyille kissanpennuille. Mutta se koti ei ole ikuinen.
Mitä sitten, kun kaksivuotinen vuokrasopimus päättyy keväällä 2026?
– Olemme miettineet kaikenlaista. Tuntuu, että oma pää tuottaa hirveästi ideoita. Ehkä jatkamme tätä vuokrasopimusta tai löydämme uuden hotellin. Tai sitten keksimme jotain muuta, Hanna pohtii.
Yksi on kuitenkin varma: Suomeen paluu ei ole vaihtoehto. Vaikka molemmat kaipaavat lapsiaan – ja Hanna myös rantasaunaa ja grillimakkaraa, Tero moottoripyörää – jotain olennaista kertoo se, että paluu pitkän retkipäivän jälkeen Telendokselle tuntuu kotiinpaluulta. Sen ymmärtävät paikallisetkin.
– Aina, kun kerromme Kalymnoksella ihmiselle, että asumme Telendoksella, he huokaavat kateellisina. Moni sanoo unelmoivansa siitä, että saisi asua täällä. Tämä on heidänkin mielestään paratiisi.
