Raaseporissa, Tenholan läpi mutkittelevaa Kuninkaantietä on kuljettu satoja vuosia vehreissä maisemissa. Rakennukset on sijoitettu lähelle tietä, sillä Pietariin johtavan reitin varrella piti olla kievareita ja majataloja kulkijoita kestitsemässä.

Punainen puutalo valkoisine ikkunanpuitteineen voisi kuulua aiemmille vuosisadoille, vain maastoauto pihassa kertoo, ettei näillä teillä enää kuljeta hevoskyydillä. Pitkä historia liittyy myös talon asukkaan, yrittäjä ja korusuunnittelija Tina Tillanderin, kultaseppäsukuun.

Tenholaan Tina päätyi kuitenkin vasta kymmenisen vuotta sitten, kun hän palasi perheineen Suomeen kolmen Ruotsissa vietetyn vuoden jälkeen.

Naapurimaassa Tinalle ja hänen kahdelle tyttärelleen, Danielalle ja Jennylle, oli ”kertynyt” seitsemän hevosta. Aiemmin perhe oli asunut Espoossa, mutta näin isolle kokoonpanolle pääkaupunkiseutu tuntui turhan kalliilta.

”Tavoitteenamme oli korkeintaan tunnin ajomatka Helsingistä. Kun tulin äitini Paulan kanssa katsomaan tätä paikkaa, tiesin heti autosta noustessa, että haluan asua täällä”, Tina muistelee.

Talo oli ostohetkellä huonossa kunnossa, ja Tinan aviomies vastusti aluksi koko hanketta. Vuonna 1890 valmistunut päärakennus vaati täydellisen remontin. Tasakatto muutettiin harjakattoiseksi ja yläkerta rakennettiin uudestaan. Kaikki pinnat uusittiin ikkunoita myöten.

“Olen alkanut arvostaa kotia enemmän”

Suuri tontti oli pitkälti puiden peitossa, ikkunoista näkyi vain tiheää metsää. Hevostalli puolestaan oli hyvässä kunnossa, sitä ei tarvinnut korjata lainkaan. Hevoset pääsivät heti katon alle, mutta ihmiset asuivat hevoskuljetusbussissa ensimmäiset kolme kuukautta.

Talossa on neliöitä 250, tonttia on 3,5 hehtaaria. Naapurin pelto on tonttiin kuuluvan rannan välissä. Tina tekee vanhalle laiturille Hessu-koiransa kanssa usein kävelylenkkejä. Ranta on siinä kunnossa, kuin se ostohetkellä oli, eli luonnontilassa. Siihen suunnitellaan sitten joskus jotain, vielä ei ole ollut sen aika.

Pihalla oleva pittoreski aitta sai remontissa uuden punamultamaalin. Rakennus kätkee sisälleen puuvaraston ja yläkertaan rakennetun pienen kuntosalin. Kuntosalia käyttävät perheenjäsenten lisäksi myös aikuisten tyttärien poikaystävät.

”Teemme mieheni kanssa molemmat paljon töitä. Lähden aamuisin puoli seitsemän aikoihin ajamaan kohti Helsingin keskustassa olevaa työpaikkaani. Kotiin palaan illalla puoli kahdeksan aikoihin”, kertoo Tina.

Vaikka työmatka on pitkä, Tina kiittelee kotipiirin rauhaa. Maalla oleminen tuo vastapainoa työhön ja kaupungin hektisyyteen. Kesäaamuisin Tina heräilee linnunlauluun, sillä parvekkeen ovi on öisin aina auki.

”Talvisin laitan tulen takkaan, istun olohuoneen sohvalla ja lueskelen. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän osaan arvostaa asioita, joita ei olisi parikymmentä vuotta sitten voinut kuvitellakaan”, sanoo Tina nauraen.

Äidin sekamelskatyyli

Kesäisin lähes kaikki vapaa-aika menee hevosten kanssa touhutessa tai pihatöissä. Pelkästään taloa ympäröivien nurmikoiden leikkaaminen kestää kuusi tuntia.

Tällä hetkellä Tinalla ei ole omaa hevosta, työpäivät ovat siihen liian pitkiä. Tallissa asuu silti toisinaan tyttärien hevosia.

Tina kertoo tyttärien nimenneen äitinsä sisustustyylin sekamelska-tyyliksi. Hän myöntää tyylin omakseen: kauneus on tärkein kriteeri, kun hän hankkii kotiin jotain uutta.

Tina pitää sekä moderneista että vanhoista tavaroista, matkoillaan hän kiertää kirpputoreja ja antiikkikauppoja. Juuri nyt ostoslistalla on uusi sohva, mutta Tina ei ole löytänyt mieleistään kohtuuhinnalla. Olohuoneessa palvelee yhä vanha, jo kertaalleen verhoiltu sohva. Portugalin-matkalta hankittuine kirjavine tyynyineen se sopii saumatta huoneen aistikkaaseen sisustukseen.

Värimaailma on kodissa vaalea. Rauhallinen harmaa on yksi pääväreistä, siihen Tina yhdistelee mielellään pieniä väripilkkuja.

”Tärkeintä on, ettei kodin yleisilme ole tylsä.”

Elämä jalokivien ympärillä

Olohuoneessa on paljon ihastuttavia yksityiskohtia. Hauskat lintuhäkkikattolamput on ostettu Ruotsista, posliiniset elefantit ovat lahja venäläiseltä asiakkaalta. Sohvapöydällä on selailtavana Jewels from Imperial St. Petersburg -kirja, jonka on kirjoittanut Fabergé-asiantuntija Ulla Tillander-Godenhielm, Tinan isän serkku.

”Sisustaessa koen, etten oikein osaa nähdä laajempia kokonaisuuksia. Hankin mieluiten esineitä ja huonekaluja yksi kerrallaan. Työssäni teen pieniä pintoja, se tuntuu sopivan minulle”, kertoo isänsä perustamaa Atelier Torbjörn Tillanderia pyörittävä Tina.

Tinan ollessa teini-ikäinen ei opiskelu ollut ykkösenä hänen toiveissaan. Isä lähetti tyttärensä kuitenkin Saksaan opiskelemaan jalokiviä. Seuraavaksi oli vuorossa Japani, jossa tulivat tutuksi helmet. Sen jälkeen Tina opiskeli isänsä johdolla kultasepäksi. Hän huomasi kuitenkin korusuunnittelun ja asiakaspalvelun olevan hänelle luontaisin tapa tehdä töitä.

Perheen tyttäristä nuorempi, Jenny, on kiinnostunut korualasta ja työskentelee myös perheyrityksessä.

”Jos tämä ala tuntuu hyvältä lapsista, niin tietenkin se ilahduttaa, mutta työstä pitää myös nauttia”, sanoo Tina seuraavasta sukupolvesta.

Itse hän kertoo elävänsä juuri nyt haaveittensa elämää.

”Siihen kuuluu työntekoa sekä sen vastapainona kotona ja pihalla puuhastelua”, Tina Tillander sanoo.

Teksti: Nina Nygård

Kuvat: Toni Härkönen

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 6/2016.