Paras työpaikka, jossa olen ollut, Timo Soini sanoo poseeratessaan valokuvaajalle Merikasarmin päärakennuksen 70 metriä pitkällä käytävällä Helsingin Katajanokalla. Ulkoministerinä on vierähtänyt jo yli kaksi ja puoli vuotta.
Soini riisuu puvuntakkinsa ja istuutuu hyvin silitetyssä laatupaidassaan ja henkseleissään työhuoneensa neuvotteluryhmän antiikkituolille, maistaa kahvia Suomen leijonalla koristetusta kupista ja haukkaa palan korvapuustista. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä.
– Tämä työ on vaativaa, joskus vähän vaikeaa, mutta hyvin etuoikeutettua. Saan edustaa Suomea ja olla päivittäin tekemisissä sellaisten asioiden kanssa, joilla on todellista merkitystä, Soini sanoo.
Hän huomauttaa, että jos kokonaisnäkemys ulko- ja turvallisuuspolitiikasta on pielessä, sen jälkeen yhteiskunnassa on aika moni muukin asia pielessä.
– Tässä työssä tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ympäri maailmaa. Trumpia olen vain kätellyt, mutta Lavrovin tapasin Wienissä jo kahdeksatta kertaa. Sattui hirveän hyvä tuuri, sillä istuin illallisella hänen vieressään. Siinähän saattoi sitten kahden kesken jutella mitä vaan.
Soini kuvaa välejä venäläisiin hyvin asiallisiksi.
– Tietysti Ukrainan ja maailman tilanteet vaikuttavat. Suomi ja Venäjä eivät ole kaksistaan irti maailmasta, mutta kun on kysymys naapureista, onhan se erityistä.
Ulkoministerille 12 tunnin työpäivä on normipäivä.
– Aamulla tiedän, koska kyyti hakee, mutta täsmälleen ei pysty sanomaan, koska tulen takaisin.+
Jos tapahtuu terrori-isku tai muuta yllättävää, työn kulku määräytyy sen mukaan. Avustajat päivystävät ja ulkoministerillä on oltava virkapuhelin päällä yölläkin.
Turkin sotilasvallankaappausyritys tuli keskellä ministerin kesälomaa 15.-16.7.2016 välisenä yönä, Brexit tuli samana juhannuksena.
Soinin ulkoministerikaudella on tapahtunut järkyttäviä tapauksia, kuten Turun puukotusisku sekä Nizzan ja Pariisin terrori-iskut.
– On paljon myönteistäkin. Paras päivä tähän mennessä oli 14. syyskuuta, kun Afganistanissa panttivankina ollut nainen saatiin vapautettua. En unohda sitä ikinä.
Soinin kiireet ovat helpottaneet hieman viimeisen puolen vuoden aikana. Hän ei ole enää varapääministeri, eurooppaministeri eikä myöskään puolueen puheenjohtaja.
– Kun olen kotimaassa, myös eduskunta rytmittää tekemistä. Ja sitten on media. Olen oppinut, että itseä koskeviin kysymyksiin kannattaa vastata, koska juttu tehdään kuitenkin. Pakoileminen ei kannata.
Onko Soini jakanut oppejaan mediasuhteista muille poliitikoille?
– Olen koettanut, mutta ihmisten täytyy näköjään tehdä omat virheensä ihan täysillä.
Timo Soinin tuore lempilapsi on koulukiertue. Hän käy puhumassa nuorille radikalisoitumisen vaaroista.
– Ääriajattelu ei ole välttämättä ääri-islamismia. Se voi olla natsismia, kouluampumista tai mitä vaan. Tuo on se ikä, johon värvääjät iskevät.
Soini tietää, että netti on muuttanut koko maailman.
– Heimottumiset käyvät nopeasti. Niin erikoista ajatus- tai arvomaailmakyhäelmää et pysty kehittämään, ettetkö sinä sille muutamaa kymmentä kaveria löydä. Yksi kuoli äskettäin Raggassa, tämä somalitaustainen kaveri. Värvääminen voi tapahtua nopeasti, jos nuori on vaikeassa elämäntilanteessa, ja sitten joku tulee sanomaan, että tästä mennään. Jokainen haluaa olla hyväksytty.
Soini nauttii kohtaamisistaan koululaisten kanssa, sillä vastaanotto ja keskustelu on ennakkoluulotonta.
– Usein meillä, jotka ollaan tätä maata paarustettu pitempään, tuppaa olemaan mielipiteet valmiina.
Soini pitää rohkeina niitä, jotka uskaltavat 300 ihmisen edessä kysyä asioista.
– Minunkin olisi kouluaikana tehnyt mieli kysyä, mutta en kehdannut.
Vaikea ehkä uskoa, mutta Timo Soini oli nuorena ujo. Niin ujo, että sai ensimmäisen pusunsakin vasta penkkariauton lavalla 17-vuotiaana ”kun sieltä ei päässyt pakoon”.
Miten ujosta espoolaisnuorukaisesta sitten kasvoi politiikan isäntämies, jolla on kivitalon kokoinen itsetunto?
Tarina alkaa Suomen Uutiset -lehdestä, jota Timo luki enonsa luona.
– Rappio kukkii ja vaino yltyy, Soini siteeraa lehdessä käytettyä värikästä kieltä.
Se on viehättänyt häntä aina. Kielen vuoksi hän kiinnostui 14-vuotiaana myös tv:ssä näkemästään Veikko Vennamosta.
– Vennamohan oli livepuhujana aivan lyömätön. Se tilannetaju ja älykkyys!
Soini sanoo ihailleensa myös sitä, miten oppi-isä haastoi oman aikansa herroja.
– Veikko kävi aina isompien kimppuun. Minäkin olen arvostellut Euroopan unionia, suurta rahaa ja vanhoja puolueita. On ihan vieras ajatus, että kävisin jonkun kärsivän, maahanmuuttajan tai pakolaisen kimppuun.
Työhuoneen seinältä oppipoikaansa katseleva Veikko Vennamo oli Soinille profeetta. 16-vuotiaana Soini meni kuuntelemaan presidenttiehdokkaana ollutta Vennamoa Laulumiesten salille livenä.
– Sieltä tuli kuin kura rännistä. Veikko ampui kuin lumitykillä joka suuntaan. Ajattelin, että tämähän on kelpo veli, mitä ne sitä haukkuu ja pitää pellenä.
Timo Soinin maailmankuva muovautui monella tavalla 14–16-vuotiaana. Myös uskonnollisesti.
– Yksi 13–14-vuotias tyttö meidän koulusta tuli raskaaksi. Hän päätti pitää sen lapsen. Se teki minuun suuren vaikutuksen. Ajattelin, että niin pitääkin tehdä. Kuiskittiin, että tyttö pilaa elämänsä, mutta ei se pilannut mitään. Sieltä nousi minun kantani aborttiin.
16-vuotiaana Timo Soini liittyi Suomen Maaseudun Puolueeseen.
– Espoossa ei tainnut olla alle 45-vuotiaita SMP:n jäseniä muita kuin minä, Soini nauraa ja sanoo pysyneensä vennamolaisena näihin päiviin asti.
Soinin vennamolaisuuteen kuuluvat pienomistus, itsemääräämisoikeus, halu päättää omista asioista, oikeudenmukaisuus ja tietty itsepäisyys.
– Pienviljelijän sielunmaisema on aina miellyttänyt minua. Tyyppi, jolla on muutama lehmä ja pikkuinen tila. Hänen piti osata kaikkea; vähän maanviljelyä, vähän metsätöitä ja vähän korjata. Hän saattoi olla hyvinkin salaviisas ja sydämen sivistynyt, ei tällainen lukuviisas.
Soinin vennamolaisuuteen kuuluu myös riippumattomuus pankeista.
– Jos et ota liikaa velkaa, niin kukaan ei pääse kurkuttamaan sinua.
Kommunismin Soini liittää mielessään ateismiin, vihaisuuteen, katkeruuteen ja luokkasotaan.
– En ole myöskään pitänyt isoista porvareista, jotka luulevat olevansa Luojan säätämyksestä toisia viisaampia ja varakkaampia, vaikka he ovat ehkä sattuneet perimään jotain tai elävät toisten työn tuloksilla.
Soini sanoo vennamolaisuus olevan sitä se, mitä hän edusti ja mitä perussuomalaiset edusti viime puoluekokoukseen asti.
Niin, se puoluekokous. Jussi Halla-aho voitti Sampo Terhon. Perussuomalaisten koko puoluejohto vaihtui jyrkemmän linjan edustajiin. Eduskuntaryhmä jakaantui kahteen osaan, ja syntyi uusi puolue Sininen tulevaisuus. Soini vertaa lähtöään perussuomalaisista lähtöönsä luterilaisesta kirkosta vuonna 1988.
– Kun luterilainen kirkko ei enää edustanut sitä mitä minä itse, niin minähän lähdin. Se oli kova päätös. Se että jouduin lähtemään toisen kerran, oli pysäyttävä kokemus. Puoluekokouksen päätöksillä ja valinnoilla osoitettiin, että puolue ei enää edusta sitä, minkä minä ja Raimo Vistbacka perustimme Urpo Leppäsen kanssa.
Soinilla oli kaksi vaihtoehtoa, joko sopeutua tai lähteä.
– En ole koskaan sopeutunut. Jos en pysty olemaan mukana koko sydämellä, en ole puolella jalalla missään.
Soini sanoo, ettei ole katkera.
– Ei elämässä kannata olla katkera. Surullinen olen jossain määrin. En itseni puolesta, vaan niiden ihmisten.
Soini filosofoi, että meillä kaikilla on elämässä muutama isompi tilaisuus kasvaa.
– Se tapahtuu yleensä saumakohdissa. On helppo rallatella eteenpäin hyvinä päivinä, mutta pahojakin päiviä tulee kaikille. Siinä sitten haet suuntaasi eteenpäin, jos pystyt.
Soini osaa jo suhteuttaa puoluekokoustapahtumat ”oman elämänsä roadshow’hun”.
– Tällaiselle 55-vuotiaalle lähiöintiaanille päivän tilanne on vain sivujuonne isossa tarinassa. Vaikka tänään kuolisin, tarina olisi aika hauska.
Elämänkaaressa tosin tuli ”yksi lauantai, joka meni toisin kuin olisin halunnut, mutta se oli vain yksi lauantai”.
– Pääasia, että pitkäperjantai meni oikein.
Soini uskoo ihmisten ymmärtävän, että jos lähtee perustamastaan puolueesta, siihen täytyy olla ihan muita syitä kuin opportunistinen syy, jota on tarjoiltu. Tällä Soini viitannee väitteisiin, joiden mukaan hän lähti säilyttääkseen ministerinpestinsä.
Nykyisistä perussuomalaisista Soini ei juuri halua puhua, mutta yhden sitaatin hän sanoo, ”että varmasti menee perille”:
– Ne vikisevät koko ajan kuin näätä jalkaraudassa. Ei voi olla niin, että kaikki on vikinää ja vastustamista.
Soinin mukaan pitää ”olla näky paremmasta yhteiskunnasta, ja sitä perussuomalaisilla ei ole”.
Perussuomalaisten hajoamisen jälkeen Soinissa nähtiin luovuttamisen merkkejä. Ennakoitiin, että hän hoitaa ulkoministerin pestinsä loppuun ja häipyy sitten hyväpalkkaiseen virkaan ulkomaille.
Sinisen tulevaisuuden puoluekokouksessa esiintyi kuitenkin aivan toisenlainen Soini. Innostunut. Kuin uudesti syntynyt.
Alkaako hän vielä kerran kansanliikkeen veturiksi? Tekemään Sinisestä tulevaisuudesta suurta?
– En ole luvannut alkaa ehdokkaaksi, mutta olen luvannut harkita.
Soini kertoo saaneensa ”aika mykistyttävää” kansalaispalautetta.
– Kun sieltä ottaa pakolliset hommafoorumin konsultit ja muut haukkujat pois, osa ihmisistä kaipaa, että olisin vielä mukana. Se täytyy nyt sitten miettiä.
Johtajaksi hän ei enää halua.
– Vanha isäntä ei voi kävellä reinot jalassa nuoren isännän tupaan kertomaan ohjeita. Voisin olla mentori tai ankkuri.
Ankkurina Soini vakuuttaisi ihmisille, että siniset ovat Soinin, vennamolaisuuden ja SMP:n linjalla.
– Jos Sinisellä tulevaisuudella on tulevaisuus, on pidettävä mielessä vennamolaisuus. Jos ei ole juuria, ei ole puutakaan. Ilman juuria ei mikään kasvi kasva.
Hän muistuttaa, että kaikki ne kansanedustajat, joilla oli SMP-taustaa, lähtivät perussuomalaisesta puolueesta.
– Nuoremmilla täytyy olla oma polku ja oma idea. Kyllä minä autan, mutta minun varaani sitä ei enää voi laskea.
Soini sanoo tajuavansa sosiaalisen median voiman. Hän povaa, että lyhytjännitteisyys vain lisääntyy. Ja totuuden sotkeminen.
– Ei ole mitään totuutta. On vain erilaisia tarinoita. Ja paras tarina voittaa. Trump ei ole menneisyyttä, vaan tulevaisuutta.
Soinin mielestä maailma on markkinapaikka, jossa myydään koko ajan kaikkea.
– Ihmiset kertovat vapaaehtoisesti ja vielä ilmaiseksi kaikki tietonsa. Mikä tahansa manipulaattori tai isoveljen kaukovarjostin olisi ylpeä tästä kaikesta. Uusi upea totalitarismi tulee!
Hän toivoo, että Sininen tulevaisuus lähtee hakemaan vastavoimaa tämäntyyppisille ilmiöille.
– Pitäisi olla moraalisia auktoriteetteja.
Soini asettaa Sinisen tulevaisuuden keskelle puoluekarttaa.
– Suomalainen karttaa ääriajattelua, mikä on ihan viisasta.
Soini näkee, että edelleen on olemassa perinteinen oikeisto, joka katsoo, että jokainen on oman onnensa seppä ja että markkinat toimivat.
– Vaikka ne eivät toimi.
Vasemmisto puolestaan näkee, että kollektiivi on suurempi kuin yksilö.
– Vennamo oli oikeassa tässäkin. On ihan sama, kuka sun niskassa istuu, onko se raaka kapitalisti tai kurisosialisti, niin sinä siinä välissä kiikut. Sinisillä pitää olla keskustaideologia, enkä nyt tarkoita Suomen keskustaa, vaan keskellä olevaa kunnon ihmisten puoluetta. Sellaisten, joilla on itsellisyys ja moraali kunnossa ja jotka eivät koko ajan vingu ja valita.
Miten Sininen tulevaisuus eroaa Suomen keskustasta?
– Suomen keskusta on vanha puolue, jolla on aika rankat rasitteet sulle-mulle-mulle-pelistä. Vanha puolue on vanha puolue.
Soini suunnitteli luopuvansa puheenjohtajuudesta jo vuonna 2015.
– Sitten totesin, että hallitukseen pitää ehdottomasti mennä. Ei vaaleja voi käydä vain sen takia, että juttelee mukavia ja pänkättää kuin lautapäähärkä, miten asiat on. Mukaan pitää mennä ja tehdä se, minkä pystyy.
Soini uskoo, että Sipilän hallitus istuu vaalikauden loppuun.
– Onhan tässä tapahtunut aika erikoisia asioita, mutta jos ajattelee ihan karun perustuslaillisesti, että hallituksen pitää nauttia eduskunnan luottamusta, niin sitähän se nauttii. Kansanedustajat on valittu kansan, ei puolueen, edustajina.
Valtakirjat on saatu äänestäjiltä, Soini huomauttaa.
– Ne äänet, jotka ovat mahdollistaneet vaalivoiton tai ministeriyden, on annettu neljäksi vuodeksi ja niitä sitten käytetään niin hyvin kuin kukin taitaa. Seuraava valitusosoite on seuraavat vaalit. Siitähän ei mitään tule, että lähdet jatkuvasti torilta tai tuulikaapista kyselemään.
Sotekaan tuskin enää kaataa hallitusta.
– Kokoomus sai aika kovaa opetusta nyt, kun sen suosio putosi gallupissa 2,5 pinnaa. Siellä oli joku nulikkaporukka voinut ajatella, että nyt hyödynnettäisiin tätä tilannetta. Suomalainen ihminen ei tykkää sellaisesta pelipolitiikasta, että sille tehdään vahinkoa puoluepoliittisilla eduilla.
Soini muistuttaa, että kokoomuksen ei pidä langeta ylpeyden syntiin.
– Se on aika lähellä nyt. Kokoomuslaisuus on pitkään ollut politiikan menestysideologia. Sieltä voi tulla pää edellä alas aika nopeasti. Puheet hallituksen hajoittamisesta taktisesti soten takia olivat vauhtisokeutta. Jos yhdessä gallupissa voi tulla alas 2,5 pinnaa, niin vaaleissa voi tulla viisi.
– Soinin mukaan ”olisi aika typerää hajottaa hallitus nyt, kun on maksettu poliittiset ja muut hinnat”.
Talous kasvaa, vienti vetää, työllisyys paranee ja tavarantuotanto kasvaa. Kymmeneen vuoteen ei ole tapahtunut tällaista työllisyysasteen nousua. Kyllä koko kausi pitää mittauttaa.
Soini kysyy, mikä on vaihtoehto, jos hallitus kaatuu. Mitä tulee tilalle?
– Tilalle tulee punavihreä sekasotku. Sdp on luvannut perua kaiken: aktiivimallit, koulutusleikkaukset ja kaiken. Voin sanoa, että korvat heiluu.
Soinin mukaan kovaa kritiikkiä saanutta aktiivimallia pitää seurata, ja jos epäkohtia on, niin sitten korjataan.
– Sitten hallitus tekee uuden esityksen. Ei oppositio tässä maassa päätöksiä tee. Ei tätä yhteiskuntaa pystytä huutoäänestyksillä hoitamaan.
Soinin mukaan tarvitsemme aika paljon niitä ihmisiä, jotka pystyvät tekemään töitä ja kustantamaan sen kaiken, jotta pystymme maksamaan lasten koulutuksen ja vanhempien terveydenhuollon ja muu.
– Sen takia tarvitsisimme töihin jokaisen, joka työhön kykenee. On tietysti selvää, että työvoimapalveluja ja -neuvontaa pitää sitten olla saatavilla. Tuolla jossain keskellä makaa keskivertokansalainen, joka ajattelee, että saattaa tuossa jotain vikaa olla, mutta tavoite ja pyrkimys on hyvä.
Paljon matkustava ulkoministeri on juuri palannut Kanarian-lomalta. Siellä on tarttunut väriä pintaan. Siellä hän ehti myös lukea Luke Hardingin agentti Litvinenkon murhasta kertovan kirjan Vaiennettu. Paluumatkalla lentokoneessa hän ahmi Taavi Soininvaaran Inferno.fin.
Soinin jaksamista ja terveydentilaa on seurattu tarkasti, välillä huolestuen ihan syystäkin.
– Nyt on hyvä vointi ja kirkas mieli, vaikka välillä olen vetänyt ihan räkä poskella.
Viimeinen vaalitaistelu vuonna 2015 oli kaikista kovin koetus.
– Jytkyssä tiesin, että me voitetaan. Se oli kuin ampumahiihtoviesti. Olin ankkuriosuudella ja tiesin, että taulut putoo. Ne piti vaan käydä ampumassa. Tässä toisessa ei voinut tietää.
30. joulukuuta 2014 julkaistiin gallup, kauden alhaisin perussuomalaisille. Kannatuslukema oli 13,3 prosenttia.
– Omat hermostuivat ihan hirveästi ja oli kauhea huuto. Viimeiset kolme ja puoli viikkoa vedin joka päivä 6–7 tilaisuutta. Johdin esimerkin voimalla. Vedin niin, että en oikein tiennyt, onko päivä vai yö vai mikä oli.
Soini vertaa itseään Katri Helenaan keikalla.
– Katrin täytyy laulaa Katson autiota hiekkarantaa, muuten ei ole kunnon keikka. Jos minä lähden puhumaan, pitää olla kunnon keikka. Muuten pettymys on sama kuin jos Status Quo ei soittaisi Carolinea tai Black Sabbath Paranoidia.
Vaalivoiton jälkeen alkoivat hallitusneuvottelut, ja sitten Soini löysikin itsensä Merikasarmin työhuoneesta ulko- ja eurooppaministerinä sekä varapääministerinä.
– Kroppa vinkui ja valitti, mutta pelukoppa pysyi kasassa, ja se on tavallaan tärkeintä. Eihän tässä hommassa mikään riitä.
– Mutta nyt kun en ole enää puheenjohtaja, vähempikin riittää.
Jos veikata pitää, Soini lähtee eduskunta- tai eurovaaleissa Sinisen tulevaisuuden ehdokkaaksi.
Tai mistä sitä tietää. Saattaahan olla, että suomen kieltä intohimoisesti rakastava mies alkaakin kirjailijaksi.
Idea ensimmäiseen veijariromaaniin on jo olemassa.
– Olen ajatellut, että kun me tuolla iankaikkisuudessa lillutaan ja siellä on aikaa, niin otetaan joka päivä – tai olisiko kuuden tunnin välein – jonkun elämästä faili ja katsotaan se. Siellä meitä on 600 miljardia tyyppiä, jotka katsovat Marjan tarinan sellaisena kuin se oli, ei sellaisena kuin me sen näimme tai sinusta itsestäsi tuntui.
Soinin visiossa ”kaikki kerrotaan kuin rippikopissa, mutta iankaikkisuudessa et joudukaan enää tilille, sillä tilit on jo tehty, tuomio tullut ja kiirastulessa oltu”.
– Sitten kaikki ajattelisivat, että ai tommonen. Siitä syntyisi sitä sympatiaa. Näytettäisiin, että pirulauta, olitpa aika tympeä tyyppi, mutta armo on näköjään ylenpalttinen, kun sinäkin täällä näitä filmejä katselet.Noin minä tekisin, jos pääsisin puikkoihin kiinni.
Teksti Marja Aarnipuro
Lue myös:
