Läntinen maailma ei uskalla vastustaa Donald Trumpia julkisesti – USA on sotilaallisesti niin ylivoimainen, että vastarannankiiskellä tulee yksinäinen olo
Venäjä on Espanjasta kaukana ja se näkyy. Italian tavoin Espanjalla on pitkään ollut lukkarinrakkautta Venäjään, liekö Neuvostoliiton peruja? kirjoittaa Timo Soini.
Pääministeri Pedro Sanchez on rohkea, opportunistinen ja realistinen mies. Hän on ainoa, joka Nato-maiden johtajista uskalsi sanoa ääneen, ettei Espanja voi sitoutua viiden prosentin tasoon BKT:stä puolustusmenoihin. Ei vaikka siihen laskettaisiin mukaan laajasti ja löyhästi kaikki asiaan liittyvä infrastruktuuri. Rahat eivät riitä.
Läntinen maailma on mennyt sellaiseen asentoon, ettei Donald Trumpia julkisesti haluta saati uskalleta vastustaa ja haastaa, vaikka moni haluaisi ja joidenkin pitäisi. Yhdysvallat on tällä hetkellä sotilaallisesti niin ylivoimainen, että vastarannankiiskellä tulee yksinäinen olo.
”On aivan varmaa, että puoletkaan Nato-maista ei viittä prosenttia täytä vuonna 2035.”
Miksi sosialisti Sanchez sanoi kantansa julkisesti? Olisihan hän voinut vetää nimen paperiin muiden lailla ja esittää tietämätöntä. Kas, kun on aivan varmaa, että puoletkaan Nato-maista eivät tuota viittä prosenttia täytä vuonna 2035. Trump on silloin jo muilla laitumilla, mutta hänen hengenheimolaisensa voivat olla vallassa.
Sanchez aikoo voittaa Espanjassa seuraavatkin vaalit. Hän on toiminut pääministerinä vuodesta 2018. Pääministeri-asemasta vaalit yleensä hävitään, meillä Suomessa Paavo Lipponen ja Matti Vanhanen ovat elossa olevista poliitikoista ainoat, jotka ovat voittaneet vaalit pääministerinä.
Jatkokauden esteeksi voi muodostua sosialistipuoluetta ravisteleva korruptioskandaali. Lonkerot tulevat pääministeriä lähelle. Omat koirat purevat usein pahiten.
Sanchez on menestyksellä lypsänyt EU:lta milloin koheesiorahaa, koronatukia, infratukia, unohtamatta maataloutta. Edunvalvonta on ollut onnistunutta, siitä ei pääse mihinkään. Espanja on latinalaisessa maailmassa merkittävä tekijä ja Etelän vaikutusvalta on nousussa, eikä se porukka tottele Pohjoisen pallonpuoliskon pöyhkeitä johtajia. Espanja katsoo kahteen suuntaan ja hakee maksimaalista hyötyä. Meidän suomalaisten kannattaa vaalia suhteita Espanjaan, oli siellä vallassa kuka hyvänsä. Suomalaisia asuu Espanjassa muutama kymmenen tuhatta ja maassa vierailee vuosittain valtava määrä maanmiehiämme. Hyvät välit ovat oma etumme.
Venäjä on Espanjasta kaukana ja se näkyy. Italian tavoin Espanjalla on pitkään ollut lukkarinrakkautta Venäjään, liekö Neuvostoliiton peruja? Ei ole ollenkaan samantekevää, jos 48-miljoonainen kansa heittäytyisi Unkarin ja Slovakian tavoin poikkiteloin EU:n sanktiopolitiikkaa vastaan, jota toteutetaan Venäjän julman hyökkäyssodan takia. Espanja on ollut ruodussa, muttei etulinjassa.
Rajaturvallisuus on Espanjalle tärkeä asia. Laiton siirtolaisuus ja ihmiskauppa sekä salakuljetus etenkin Marokosta ja Algeriasta on valtava ongelma. Rajavalvonnassa Suomen ja Espanjan edut ovat yhteneväiset. Siihen kannattaa satsata ja kuunnella toisen huolia.
”Siperia opettaa, mutta niin opettaa myös Etelän lämpö.”
Kävin Espanjan Madridissa pitämässä yliopistoluennon Euroopasta ja Euroopan Unionista heinäkuun alkupäivinä. Pohjoisen miestä kuunneltiin uteliaana.
Minut oli googlattu ja kysymysosiossa reippaasta retoriikastani ”vetelään etelään” muistutettiin hienovaraisesti sanomalla, ettei teillä Suomessa kovin hyvin mene. Olin jo sanomassa, että meillä on huono hallitus, edellinen oli vielä huonompi, mutta sitä ennen oli vähän parempi, kunnes ajattelin, että ripaus nöyryyttä on paikallaan. Totesin: Kylmässä Pohjolassa on kuitenkin lämmin sydän.
Siperia opettaa, mutta niin opettaa myös Etelän lämpö.
