Tilastoista paljastui yllätys: Tämä aliarvostettu tähti oli kaikessa hiljaisuudessa Leijonien kovin suorittaja – "Enempää ei olisi voinut odottaa"
Leijonien kitkerästä tappiosta huolimatta Esa Lindell loisti Leijonille Kanada-ottelussa. Puolustaja pelasi 27 minuuttia, loi eniten maaliodottamaa koko joukkueesta ja palkittiin kavennusmaalilla. Samalla Roope Hintz ja Sebastian Aho jäivät pahasti odotuksista. Aition Lassi Alanen kuuntelee, mitä numerot kertovat.
Kuten hyvin tiedetään, Leijonien taival 4 Nations Face-Off -turnauksessa päättyi 3–5-tappioon Kanadaa vastaan alkusarjan viimeisessä ottelussa. Panokset olivat tapissa molempien joukkueiden osalta, mutta vaikka tuloksellisesti finaalipaikka oli lopulta lähempänä kuin olisin alun perin arvellut, ei se missään vaiheessa lopulta tuntunut olevan käsinkosketeltavissa.
Kanada-ottelun startti oli Leijonille karu, sillä se ei aloittanut erityisen huonosti. Kanadan supertähdet eivät kuitenkaan tarvinneet Suomen rokottamiseen kuin muutaman pahan virheen. Lopulta Kanada pääsi jo neljän maalin johtoon heti toisen erän alussa, minkä jälkeen sillä oli varaa ottaa osittain jalka pois kaasulta.
Jälkimmäisen 35 minuutin aikana Suomi pystyikin kerryttämään vastustajaansa enemmän tekopaikkoja, ja loi Natural Stat Trickin mukaan lopulta 58,07 prosenttia kaikesta ottelun maaliodottamasta. Tätä lukemaa ei kuitenkaan voi tarkastella ottamatta huomioon pelitilanteeseen liittyvää kontekstia; lukemat tuskin olisivat olleet tällaiset, jos tilanne tulostaululla olisi säilynyt edes melko tasaisena loppuun saakka.
Viimeisen seitsemän minuutin aikana Leijonat onnistui maalinteossa kolmesti, Ruotsi-ottelun sankarin Mikael Granlundin – joka voitti joukkueen sisäisen maali- ja pistepörssin – noustessa jälleen avainasemaan kahdella tehdyllä täysosumallaan Suomen hakiessa kavennusta ilman maalivahtia. Suomi siis pääsi kuin varkain hiipimään melko lähelle sensaatiomaista comebackia, mutta viimeinen naula jäi naulaamatta.
Pureudutaan seuraavaksi syvemmin Leijonien suoritukseen numeroiden valossa. Artikkelissa käytetty data on kirjoittajan itsensä keräämää ja käsittelee pelaamista tasaviisikoin, ellei toisin mainita.
Mikä Game Score?
Game Score on tilasto, joka pyrkii mittaamaan pelaajan kokonaisvaltaista suorittamista tasaviisikoin. Se pyrkii huomioimaan pelaajan kontribuutiot niin hyökkäyspelaamiseen (mm. luodut tekopaikat), transitiotilanteisiin (mm. hyökkäys- ja puolustussiniviivojen ylitykset) ja puolustuspelaamiseen (mm. kiekonriistot puolustusalueella) liittyen.
Mitä korkeampi lukema, sitä paremmin pelaaja on suoriutunut.
Suomen ykkösketju paransi – muttei tarpeeksi
Leijonien ykkösketju oli turnauksen kahdessa ensimmäisessä ottelussa lähes pelkästään Aleksander Barkovin ja hänen oivallustensa varassa. Sitä se oli osittain myös Kanadaa vastaan, mutta on myös todettava, että Mikko Rantanen ja Artturi Lehkonen nostivat viimeisellä mahdollisella hetkellä hieman tasoaan. Esimerkiksi Game Scorella mitattuna Kanada-ottelu oli heiltä molemmilta turnauksen selvästi paras otatus.
Tasaviisikoin Rantanen loi ottelussa eniten ykköspisteodottamaa kaikista suomalaishyökkääjistä, Lehkonen toiseksi eniten. Lehkonen myös paransi kiekollista varmuuttaan transitioissa kahdesta aiemmasta ottelusta, onnistuen keskimäärin kahdessa jokaisesta kolmesta siniviivan ylitysyrityksestään.
Samaan aikaan olen sitä mieltä, että myös Kanadaa vastaan Barkov oli ketjun selkeä moottori ja eniten etua luova pelaaja, mitä myös keräämäni tilastot tukevat. Etuja luovia tekoja Barkov kirjautti tasaviisikoin ottelussa yhteensä 12 kappaletta, kun seuraavaksi korkein suomalaispelaajan lukema oli kuusi kappaletta. Syy siihen, ettei hänen Game Scorensa ole korkeampi, löytyy siitä, ettei hän lopulta päässyt juuri itse tekopaikoille.
Yhteensä Leijonien ykkösketju loi Kanadaa vastaan tasaviisikoin yli 42 prosenttia kaikesta suomalaishyökkääjien luomasta ykköspisteodottamasta. Olen silti sitä mieltä, ettei vaikkapa Rantanen onnistunut tässäkään ottelussa ulosmittaamaan itsestään täyttä potentiaalia.
Jättiminuutit pelanneet kärkipuolustajat onnistuivat jälleen
Suomen ykkösparin koko turnauksen muodostaneet Esa Lindell ja Niko Mikkola luutivat jälleen Kanadaa vastaan valtavat minuutit. Lindell pelasi pelkästään tasaviisikoin lähemmäs 27 minuuttia, Mikkola noin neljä minuuttia vähemmän.
Hirveästi enempää näiltä kahdelta ei olisi voinut odottaa. Lindell loi Kanadaa vastaan eniten ykköspisteodottamaa tasaviisikoin kaikista suomalaispelaajista – siis puolustajana – ja hänet palkittiin lopulta kavennusmaalin muodossa kolmannen erän lopulla. Avauspelaamisessa hänellä kiistatta oli paikoin isojakin vaikeuksia, mutta samalla hän myös esti peräti seitsemän Kanadan hyökkäyssinisen ylitystä.
Myös Mikkola oli jälleen hyvin mukana Leijonien hyökkäyspelaamisessa ja loi tasaviisikoin neljänneksi eniten ykköspisteodottamaa kaikista suomalaispelaajista. Lindellin tavoin hän oli paikoin pulassa Kanadan prässin alla, mutta onnistui myös luomaan eniten puolustusalueen katkoja kaikista suomalaispelaajista.
Nostaisin tässä esiin myös Olli Määtän, jonka minuutit olivat lähempänä joukkueen muita puolustajia kuin Lindelliä ja Mikkolaa, mutta silti osoitti kuuluvansa pelaajana samalle tasolle. Määtän onnistumisprosentti – ja tätä myöten kiekollinen varmuus – transitiotilanteissa oli Kanadaa vastaan suomalaispuolustajien paras.
Kahdessa ensimmäisessä ottelussa varsin mukiinmenevästi pelannut Nikolas Matinpalo oli puolestaan tässä ottelussa isoissa vaikeuksissa niin kiekollisena kuin kiekottomana; kontrasti hänen ja puolustajapari Urho Vaakanaisen operointiin kiekon kanssa oli iso.
Kakkosketjun tähdet olivat iso pettymys
Jos ykkösketju suoritti Kanada-ottelussa pienen ryhtiliikkeen, Sebastian Ahon johtama kakkosketju oli läpi turnauksen vaisu, paikoin hyvin vaisu. Keskimääräisellä ottelukohtaisella Game Scorella mitattuna Aho oli lopulta tasaviisikoin turnauksen toiseksi paras Leijonat-hyökkääjä Barkovin jälkeen, muttei hän todellisuudessa ollut missään vaiheessa lähelläkään sitä tasoa, jota häneltä saattaisi odottaa.
Ahoakin isompi pettymys oli Roope Hintz, jonka panos Kanada-ottelussa jäi jälleen hyvin pieneksi. Hän ei kirjauttanut tasaviisikoin yhtään laukaisuyritystä, alusti yhden ainoan viivakudin ja kirjautti vain kaksi etua luovaa pelitekoa. Keskimääräisessä ottelukohtaisessa Game Scoressa Hintz sijoittui koko turnauksen mitassa suomalaishyökkääjistä vasta yhdeksänneksi, mikä on hänen pelaajaprofiilinsa ja roolinsa huomioiden karmea suoritus. Toisaalta turnaus oli osittain loogista jatkoa hänen muutenkin vaisulle NHL-kaudelleen, joten ehkä alkuperäiset odotukset olivat liian suuret.
Granlund oli läpi turnauksen mies paikallaan, nousi esiin ratkaisuhetkillä myös tässä ottelussa ja on siten ruusunsa ansainnut. Samalla pitää todeta, että hänenkin osaltaan Kanada-ottelu oli tasaviisikoin vaikea selvästi laadukkaamman Ruotsi-ottelun jälkeen. Syyttävä sormi osoittaa kuitenkin ennen muuta Ahon ja Hintzin suuntaan, sillä heidän olisi pitänyt olla ketjun kaksi veturia.
