Apu360:n tiktokkaaja Miina Maasola: ”Löysin rohkeuden puhua kameralle ja se levisi myös muihin asioihin”

Olet Avun uuden sovelluksen Apu360:n tiktokkaaja @apu_360 ja sinut on palkattu tekemään Avun aiheista videoita pari kertaa viikossa. Kerro itsestäsi!

Olen 21-vuotias Miina Jyväskylästä ja opiskelen kulttuurituotantoa. Aloin kaksi vuotta sitten tehdä videoita omalle Tiktok-kanavalleni ihan omaksi ilokseni. En pyrkinyt vaikuttajaksi, vaan halusin päästä esiintymään. Esiintyminen kiinnostaa minua, esimerkiksi viime kesän olin töissä Kreikassa Kosin saarella eräässä hotellissa viihdyttäjänä. Tykkään naurattaa ihmisiä. Avun sovelluksessa luki, että se rikkoo kuplia ja tarjoaa uusia näkökulmia ajankohtaisiin aiheisiin. Mielestäni on hirveän mielenkiintoista kyseenalaistaa omaa näkemystään erilaisista asioista.

Oletko löytänyt Avun digitaalisista sisällöistä oikeasti aitoja suosikkeja?

Olen ehdottomasti, sovelluksen kaikki jutut ovat todella taitavasti kirjoitettu. Sisältöä löytyy monipuolisesti erilaisiin hetkiin. Rakastan kuunnella podcasteja samalla, kun olen kävelyllä. Aamupalalla saatan lukea mielenkiintoisia artikkeleita. Juuri nyt on hirveä matkakuume. Ei kannattaisi lukea niitä matkailujuttuja. Monipuolisuus on ehkä se, mikä sovelluksessa eniten kiinnostaa.

Sinulla on Tiktokissa hieman ismoleikolamainen tyyli, että puhut paljon muka vakavana, vaikka kyse on kuitenkin huumorista. Onko sinulla komiikan saralla esikuvia?

Ainakin Niina Lahtisella ja Antti Holmalla on täysin oma tyyli. Huumori on myös aina ollut iso osa perhettämme sekä minua ihmisenä. Isäni opetti minulle vitsejä ja julkkisten imitointia jo ihan pienenä ja äiti on nauranut niille. Ihailen myös mummoani. Hän saa jo läsnäolollaan muut nauramaan ja löytää asioista aina jotain hauskaa. Saan inspiraatiota omasta perheestäni.

Miten löysit tiktokkaajana tyylisi?

Rakastin vitsittelyä jo lapsena, olin koulussa pelle ja voitin hymytyttöpatsaan. Tykkäsin hirveästi saada muille hyvää mieltä. Yläasteella olin kuitenkin kaveriporukassa, jossa kaikki sellainen oli noloa. Meillä oli ikään kuin yksi, yhteinen mieli. Esimerkiksi iltaisin viestiryhmässä sovittiin, että millaiset vaatteet ja meikit saa seuraavaa päivänä laittaa.

Hukkasin siinä hieman itseäni, kunnes lukiossa aloin miettiä, mistä minä itse oikeasti pidän.

Aloin kertoa videoilla hauskoista sattumuksista ja löytää uudestaan pikku-Miinaa, joka tykkää naurattaa. Jännitin tietysti, että aletaanko minusta puhua, että onko tuo nyt mennyt ihan sekaisin. Löysin rohkeuden puhua kameralle ja se levisi myös muihin asioihin.

Videoissasi näkyvät myös äitisi ja mummosi. Millaisia videoita olette mummosi kanssa tehneet?

Kun aloitin, en edes hirveästi uskaltanut tehdä videoita, joissa puhun ja tuon persoonaani esille. Aloin kerran mummolla käydessäni miettiä, että häntä pitäisi näyttää muille, mummo on lapsenmielinen ja hauska tyyppi. Aloin kuvata ja julkaisin joitakin videoita, tietenkin hänen luvallaan. Niistä tuli ensimmäiset, joille tuli tosi paljon katsojia. Mummo oli oma itsensä ja ihmiset rakastuivat häneen. Sitten uskalsin itsekin tehdä saman.

Äitisi on kiinnostunut horoskoopeista ja teki sinullekin astrologisen luennan. Löysitkö yllättävää?

Kun äiti yritti puhua teini-ikäiselle minulle aiheesta, pidin sitä nolona, enkä jaksanut oikein kuunnella. Täysi-ikäistyttyäni olen alkanut kiinnostua siitä, kuka olen. Ei horoskooppien kuulukaan olla täysin totta, mutta kartalta voi löytää jotain, mikä resonoi jossakin hetkessä. Hauska löydös oli, että minulla on astrologisesti paljon yhteneväisyyksiä Beyoncén kanssa.

Suvussanne juhlitaan suuresti isoäitisi Jerry-koiran synttäreitä. Millaiset ne juhlat yleensä ovat?

Ne ovat vuoden kohokohta. Jerry on 13-vuotias cotton de tuléar. Mummo laittaa viestiryhmään kutsun tapahtumaan ja siihen valmistaudutaan huolella. Kaikilla pitää olla Jerrylle lahja, eikä se voi olla mikään tavallinen luu, vaan nätisti paketoitu, lihaisa herkku. Kokoonnumme mummon ja papan kämpälle ja siellä on pöytä koreana. Juttelemme keskenämme ja vaihdamme kuulumisia, mutta Jerry on tapahtuman keskiössä. Se on semmoinen hyvän mielen juhla.

Hait lapsena Kid’s Sing -lauluohjelmaan. Miten se meni?

Olen käynyt musiikkiluokat, harrastanut tanssia ja soittanut kannelta konservatoriossa yhdeksän vuotta. Tein äidin koneella hakuvideon ja lauloin siinä englanniksi Nicki Minajia. Eihän se ihan nuotilleen mennyt, mutta luotto oli vahva. Ilmoitin heti koulussa kavereille, että pääsin jatkoon. Aikaa kului. Pian kuulin, että eräs koulukaverini oli jo viikkoja aiemmin päässyt ohjelmassa eteenpäin. Uskoin, että kutsukirjeeni oli vain hukkunut postissa. En ole sen jälkeen laulukilpailuihin hakenut.

Kerro jokin salaisuutesi.

Olen itsekriittinen videoitani kohtaan. En koskaan katso niitä sen jälkeen, kun olen painanut julkaisunappia.