Tiesitkö tämän? Lukki voi hämätä saalistajaa pudottamalla jalkansa

Lukki on helppo tunnistaa lukiksi. Hämähäkeistä sen erottaa valtavan pitkistä rimppakintuistaan ja muna- maisesta muodostaan. Hämä­häkeillä on keskellä kehoa näkyvissä kapea vyötärö, mutta lukkien etu- ja takaruumis ovat kiinni toisissaan koko leveydeltään. Hämähäkkien jalatkin ovat ­lyhyemmät ja paksummat. Lukit kuuluvat hämähäkkieläimiin, mutta eivät ole hämähäkkejä.

Lukit eivät kudo verkkoja, vaan saalistavat liikkumalla. Ne metsästävät itseään pienempiä selkärangattomia: etanoita, kotiloita, hämähäkkejä ja hyönteisiä.

Hitaampina ne joutuvat syömään hämähäkeistä poiketen myös kuolleita eläimiä, ja tilaisuuden tullen ne herkuttelevat myös mätänevillä hedelmillä.

Siihen lukin suu on kätevässä paikassa, ruumiin alapinnalla.

Lukeilla on vahvat, hampaiset leuat, joilla ne palastelevat saaliinsa ja nielevät sen. Lukki pystyy syömään kerralla runsaasti, sillä sen yksiosainen ruumis venyy reippaasti.

Lukit ilmaantuvat vasta loppukesällä, kun nymfit eli poikaset aikuistuvat täysikasvuisiksi. Nymfit kuoriutuvat keväällä ja kasvavat koko kesän. Aikuiset kuolevat ennen talvea ja niiden munimat munat jatkavat elämää talvehtimalla. Muutama laji talvehtii nymfinä.

Lukit parittelevat loppukesällä ja syksyllä, jolloin niitä näkee seinillä useita lähekkäin. Naaras munii syksyllä, ja munat talvehtivat kevääseen.

Lukit aikuistuvat vasta loppukesällä ja syksyllä, siksi aikuisia ei näe alku- ja sydän­kesällä.

Keväällä munista kuoriutuu pieniä, hyvä jos nuppineulanpään kokoisia lukkeja.

Seinälukki luo nahkansa kuudesta seitsemään kertaan kasvaessaan aikuiseksi.

Nahanluonnin lähestyessä lukki kiipeää johonkin roikkumaan, jolloin painovoima auttaa vanhaa nahkaa ratkeamaan selkäpuolelta. Eläin ravistelee itsensä ulos vanhasta nahasta ja odottelee hetken uuden nahan kovettumista. Sitten se vaappuu matkoihinsa.

Lukkien pitkät jalat eivät ole vain kävelemistä varten – ne ovat myös tärkeä osa niiden puolustusstrategiaa. Häirittynä lukilla on omintakeinen tapa hämätä saalistajaa.

Se irrottaa jalkansa, joka jää sätkimään autonomisen hermostonsa ohjaamana ja kiinnittämään saalistajan huomion. Lukki harppoo pakoon pitkin askelin, kuin kaikki jalat olisivat tallella. Jalan irrottamista kutsutaan autoamputaatioksi.

Irronneen raajan tilalle ei kasva uutta, mutta onhan lukilla muitakin jalkoja. Lukki tulee toimeen vähilläkin raajoilla, mutta jos toisen jalkaparin molemmat raajat tuntoelimineen irtoavat, elämästä tulee hankalampaa. Silti se pärjää.

Jalan irrottamisen lisäksi lukeilla on toinenkin puolustuskeino.

Ne erittävät pahanhajuista nestettä toisen jalkaparin tyven nesterauhasista saalistajien kiusaksi.