Apu

Kaija Saariaho ja Sofi Oksanen tekivät oopperan: ”Ranskassa joitakin harmittaa, että nainen, joka puhuu aksentilla heidän kieltään, saa näin paljon arvostusta”

Säveltäjä Kaija Saariaho ja kirjailija Sofi Oksanen ovat raivanneet tiensä kansainväliselle huipulle ilman kulttuuriperheen taustatukea. He ovat samalla nousseet esikuviksi suomalaisille ja naisille. Nyt he ovat tehneet yhdessä oopperan. Se vaati kolmen vuoden työpanoksen.
Kuvat Toni Härkönen

Kaija Saariaho, 67, ajatteli 11-vuotiaana näin:

– Musiikki on liian hieno juttu, että minä rupean sitä pilaamaan.

Hän oli kiinnostunut säveltämisestä, mutta luki sitten Wolfgang Amadeus Mozartin elämäkerran. Mozart oli säveltänyt jo 11-vuotiaana vaikka mitä!

Lähipiirissä Saariaholla ei ollut ketään, joka olisi antanut asioille ymmärrettävät mittasuhteet. Kyse oli sentään Mozartista – kaikkien aikojen ihmelapsesta, jota hänen isänsä opetti hallitsemaan instrumentteja ennen kuin poika osasi kävellä.

Saariaho ei ole kulttuuriperheen lapsi.

Musiikin hullaannuttamana hänen piti ensin voittaa oma ujoutensa rohkaistuakseen säveltämään. Esikuvat ja roolimallit olivat vähissä. Lapsi-Mozart oli aivan mahdoton vertailukohta. Omaa sukupuolta edustavia säveltäjiä ei ollut ihailtaviksi.

– Naissäveltäjiä oli olemassa, mutta ei niistä tiedetty, Saariaho muistelee.

Neuvosto-Viron mahdottomat olosuhteet

Sofi Oksasen, 43, intohimo kirjoittamiseen oli syttynyt Jyväskylässä. Kirjallisuus oli ollut perheelle tärkeä tapa säilyttää identiteetti jo Virossa, suvun juurilla.

Siis säilyttää identiteetti Neuvosto-Viron ”mahdottomissa olosuhteissa”, kuten Oksanen tarkentaa.

Ennen kuin Oksanen muutti Helsinkiin opiskelemaan, hän ei osannut kaivata perheestä tai suvusta mallia uravalinnalleen.

– Vasta Helsingissä ymmärsin, että monet taideammatit, varsinkin musiikissa ja teatterissa, kulkevat suvussa. Enkä minä ole taiteilijoiden lapsi.

Kaija Saariahon ja Sofi Oksasen Innocence -oopperan henkilöt käyttävät yhdeksää eri kieltä.

Kulttuurikodin työntövoima puuttui

Saariaho ja Oksanen toimivat toistensa vertaistukena. Kumpikin on onnistunut nousemaan esille hidasteista huolimatta.

Kummallakaan ei ollut kulttuurikodin luontaista työntövoimaa taideammattiin.

Myös kansainvälinen ura on pitänyt luoda lähes pioneerityönä.

– Sofia ja minua yhdistää asema kansainvälisenä suomalaisena naistaiteilijana ja sen tuoma näkemys maailmasta, Saariaho sanoo.

Teoksiaan maailmalla markkinoivan kirjailijan työssään Oksanen on huomannut, että kaikkien maailma ei ole monikielinen. Ei edes näennäisen suvaitsevaisessa kulttuurimaailmassa.

Oksanen muistelee osallistuneensa muutama vuosi sitten ”nimeltä mainitsemattomaan kirjallisuustapahtumaan Yhdysvalloissa”, jonka julistettiin olevan kansainvälinen. Siellä kirjoistaan olivat puhumassa kirjailijat 70 eri maasta. Silti vain Oksanen ja kaksi muuta kirjoittivat omalla äidinkielellään.

– Amerikkalaiset kuraattorit eivät olleet tulleet ajatelleeksikaan, että oikeasti maailmankirjallisuuden pitäisi olla monikielistä.

Tukiverkot on rakennettava itse

Samoin Ranskassa pidetyssä, yhtä lailla ”kansainväliseksi” julistetussa tapahtumassa Oksanen oli edustanut yksin Pohjoismaita, Baltian maita ja Itä-Eurooppaa.

– Suomalaisilla ja muilta pieniltä kielialueilta tulevilla ei ole tukiverkkoja, jotka auttaisivat kansainvälistymisessä. Verkot pitää rakentaa itse.

Saariaho nyökkää. Hän on kokenut saman. Sibelius-Akatemiassa 1980-luvulla opiskelleista ovat merkittävän kansainvälisen uran tehneet muun muassa Esa-Pekka Salonen ja Magnus Lindberg sekä Saariaho. Hän sanoo, että ”oli ihan selvää”, että naisena hänen oli ”rikottava lasikattoja” päästäkseen säveltäjänä esille.

– Ei minua estetty tekemästä mitään, mutta totta kai monessa asiassa oli näytettävä olevansa miespuolisia kollegoita vahvempi päästäkseen samalle linjalle. Suurin este aikanaan oli se, etten osannut kuvitella itseäni ammatissa, jossa juuri kukaan nainen ei näyttänyt pärjänneen. Onneksi asiat ovat muuttuneet paremmiksi.

Merkittävin elossa oleva säveltäjä

Saariaho ja Oksanen ovat tehneet yhdessä oopperan. Miten BBC:n hiljattain ”merkittävimmäksi elossa olevaksi säveltäjäksi” valitsema Saariaho ja 2000-luvun kansainvälisesti menestynein suomalainen nykykirjailija Oksanen löysivät toisensa?

Ensimmäisen kerran he tekivät yhteistyötä kahdeksan vuotta sitten Jyväskylässä sanaa ja musiikkia yhdistävässä tapahtumassa. Jo samana vuonna Saariaho pyysi Oksasta kirjoittamaan libreton suunnitteilla olevaan suurteokseen.

– Jo silloin oli tiedossa, että tästä tulee laajempi kansainvälinen teos. Minusta Sofi tuntui tähän sopivalta taitelijalta, Saariaho sanoo.

Saariahon mielestä Oksanen sopi maailmalle leviävän teoksen kirjoittajaksi, koska hän arvosti tämän tapaa luoda eläviä, koskettavia henkilöitä ja tarinoiden dramaattista kaarta.

Hänellä itsellään oli teokseen ”abstrakti lähtökohta”: pitäisi olla tarina, jossa on monta eri kieltä puhuvaa päähenkilöä. Hän toivoi, että löytyisi voimakas tapahtuma, joka yhdistäisi nämä erikieliset ihmiset.

Oksanen suostui Saariahon ehdotukseen. Alkoi työrupeama, jonka tulokset ovat kuultavissa ensimmäisen kerran 4. heinäkuuta Ranskan Aix-en-Provencessa.

Suomeen Innocence-ooppera saadaan vuoden kuluttua, ensiesitys on Kansallisoopperassa 29. tammikuuta 2021.

Sovittu on myös esityskaudet Amsterdamiin, Lontooseen ja San Franciscoon. Teos on viiden oopperatalon yhteistuotanto.

– Sofia ja minua yhdistää asema kansainvälisenä suomalaisena naistaiteilijana, Kaija Saariaho (vas.) sanoo.

Libretto käännetty yhdeksälle kielelle

Oksanen kirjoitti Innocenceen häissä sattuvan tapahtuman, jossa Helsingin kansainvälisessä koulussa tapahtunut tragedia nousee pintaan.

– Tämä ei ole ajankuva, vaan universaali tarina. Se tapahtuu tässä ja nyt, mutta se voi tapahtua myös muualla. Puhutaan ajattomista ja inhimillisistä teemoista, ei tämän hetken Helsingistä, Saariaho kuvailee.

– Se sijoittuu Helsinkiin, koska kirjailija asuu Helsingissä, Oksanen naurahtaa.

Oksanen kirjoitti teosta kolmen vuoden ajan. Aluksi hän pallotteli ideaa Saariahon kanssa, ja muun muassa henkilöiden käyttämät kielet rajoitettiin yhdeksään.

Siihen oli musiikillinen syy. Jokaiselle eri kielelle Saariaho on säveltänyt erilaista musiikkia – juuri se oli yksi teoksen lähtökohdista.

– Huomaan aina säveltäessäni, että puheen rytmi, puheen intonaatiot ja foneemit eri kielissä vaikuttavat säveltämiseen. Nyt halusin ottaa tämän suurennuslasin alle. Paitsi, että eri kielillä puhutaan eri tavalla, niin eri tavalla myös lauletaan, Saariaho selittää.

– Tämä on se monikielinen maailma, jossa elämme tällä hetkellä – tai ainakin minä elän, Oksanen sanoo.

Kolmen vuoden työtä uuden oopperan parissa Saariaho kuvailee uransa raskaimmaksi – ei vähiten eri kielten takia.

– Kolme vuotta on tosi pitkä aika säveltää niin intensiivisesti. Sähköpostikirjeenvaihto Sofin kanssa oli todella lohduttavaa. Apunani oli myös poikani Aleksi.

Saariahon poika Aleksi Barrière, 30, on osaksi itse kääntänyt, osaksi valvonut Oksasen suomeksi kirjoittaman libreton yhdeksän kielen käännökset. Ohjaajana ja dramaturgina työskentelevä Barrière hallitsee monia kieliä ja tuntee hyvin Saariahon musiikin suhteen tekstiin.

– Aleksin tekemät ja organisoimat käännökset ja nauhoitukset auttoivat pääsemään sisään rytmiin ja intonaatioon myös sellaisissa kielissä, joita en itse puhu, Saariaho sanoo.

Ranskalaisilla on ennakkoluuloja

Lähtökohta kirjoittamiselle tai säveltämiselle ei sen enempää Saariahon kuin Oksasenkaan mielestä ”tietenkään” voi olla kansainvälinen ura. Aluksi pitää olla intohimo itse tekemiseen. Jonkinlainen sanomisen pakko.

– Jos heti ajattelee kansainvälistä uraa, tulee tekemään taiteellisessa työssä jotakin todella väärin. Vaikka halusin aina kirjailijaksi, en ajatellut, että teoksiani käännettäisiin yhtään minnekään, millekään muille kielille, Oksanen sanoo.

Nyt on käännetty, ja Saariahon teokset ovat nykymusiikin merkkiteoksia kautta maailman.

Sofi Oksanen ja Kaija Saariaho ovat nyt itse sellaisia esikuvia, jollaisia heillä ei itsellään lapsena ja nuorina taiteilijoina ollut.

– Pelkästään se, että Kaija ei ole äidinkieleltään englanninkielinen, saattaa olla merkittävä kannustin jollekin tulevien sukupolvien tekijälle. Edelleen ajatellaan, että joltakin pieneltä kielialueelta tulevalla ei voisi olla mahdollisuutta työskennellä kansainvälisesti, Oksanen sanoo.

Suomalaisten ei tarvitse pelätä, että Ranskassa asuvaa Saariahoa oltaisiin omimassa ranskalaiseksi.

– Ennakkoluuloja on Ranskassa vieläkin. Kyllä joitakin siellä harmittaa, että joku tällainen nainen, joka puhuu aksentilla heidän pyhää kieltään, saa näin paljon huomiota ja arvostusta, Saariaho naurahtaa.

Oksanen on oppinut, että vastaanotto täytyy suhteuttaa eri maiden kulttuuriin.

– On paikkoja, joissa toimittajien kysymyksissä toistuu: ”Mitä mieltä miehesi on työstäsi?” Aluksi olin ärsyyntynyt, mutta sitten ymmärsin, että tässä maassa ihmisillä on vaikeuksia yhdistää työ ja perhe.

Saariaholla on vastaavia kokemuksia.

– Minultakin on usein kysytty, miten voin yhdistää työn ja perheen.

Kaija Saariaho

Syntyi: 14.10.1952 Helsingissä

Tärkeimpiä teoksia: oopperat Kaukainen rakkaus (2000), Adriana Mater (2006); BBC valitsi Saariahon 2019 ”tärkeimmäksi elossa olevaksi säveltäjäksi.

Perhe: puoliso, säveltäjä Jean-Babtiste Barrière ja kaksi aikuista lasta Aleksi ja Aliisa.

Tuorein sävellys: Viimeistelee Innocence-oopperaa, viidettä

oopperaansa.

Sofi Oksanen

Syntyi: 7.1.1977 Jyväskylässä

Tärkeimpiä teoksia: näytelmä ja romaani Puhdistus (2008), romaani Stalinin lehmät (2003) ja romaani Kun kyyhkyset katosivat (2012)

Perhe: puoliso, Juha Korhonen

Tuorein romaani: Koirapuisto (2019)

Julkaistu: 29.2.2020
1 kommentti