Taikaliemiä ja pyhiä kissoja – Tiedätkö, kuinka moni satujen taikavoima on saanut innoituksensa tosielämästä?
Obelix putosi pienenä taikajuomaan ja Tylypahkan kasvihuoneessa kukoistavat alruunat.
Kun sairastumme, tarjolla on yleensä toimivia lääkkeitä. Antiikin aikana tilanne oli toinen. Monenlaiset loitsut, kiroukset, rohdot, ennustukset ja parantajat olivat osa antiikin ihmisten arkea.
– Olen historiantutkijana erikoistunut antiikin Kreikkaan ja Roomaan. Se on kiehtova aikakausi, kaikin puolin erilainen kuin meidän maailmamme. Tutkimalla sieltä säilyneitä loitsuja ja kirjoitustauluja pääsin katsomaan, millaisia huolia tavallisilla ihmisillä 2000 vuotta sitten oli, kertoo Taikakirjan julkaissut Maijastina Kahlos.
Yleisimmät loitsut koskivat sairaudelta suojautumista.
– Antiikin ihmiset eivät tienneet mitään bakteereista ja viruksista. Niinpä esimerkiksi malariaa tai kulkutauteja vastaan suojauduttiin tekemällä loitsu tai rohto. Niiden tehosta voidaan nykyään olla monta mieltä.
”Taikaliemiä keittivät yleensä naiset, siis noidat, jotka tunsivat kasvit ja rohdot.”
Lasten kuolemat olivat yleisiä aina 1900-luvun alkupuolelle asti. Loitsuja ja taikakaluja lasten suojelemiseksi olikin valtavasti.
Jo antiikissa tunnettiin kasveja, joilla oli hyviä vaikutuksia terveyteen. Myös myrkkyjä osattiin valmistaa.
Vanhoissa kirjoituksissa liemiin käytettiin mitä ihmeellisimpiä ainesosia, kuten sisiliskoja ja sammakoita. Myös hyeena, aasi ja kontiainen olivat suosittuja raaka-aineita.
Harry Potterista tuttu alruunajuurikin oli käytössä jo antiikissa. Sitä pidettiin todella voimallisena yrttinä.
Myös eläinten taikavoimiin liittyi monenlaisia uskomuksia.
– Kissa oli muinaisille egyptiläisille pyhä. Koiraa pidettiin hankalana ja epäpuhtaana eläimenä, jota monet kreikkalaiset ja roomalaiset eivät arvostaneet.
Käärmeet olivat pelottavia, mutta niitä saatettiin pitää myös pyhinä. Ne pyydystivät tuhoeläimiä ja olivat siten hyödyllisiä.
”Isoista käärmeistä syntyivät tarinat lohikäärmeistä, dracoista. Ja tietysti on myyttinen feeniks-lintu, joka elää pitkään ja kuollessaan syntyy uudestaan omasta tuhkastaan. ”
Suomessakin kerättiin 1800-luvulla talteen kansanrunoutta ja -uskomuksia. Siksi meillä on paljon muistiin merkittyjä tekstejä, joissa on komeita loitsuja.
– Ne ovat hyvin samanlaisia kuin antiikissa ja käsittelevät sairauksia, metsästysonnea ja karjan ja peltojen suojelemista. Asioita, jotka ovat olleet yhteisön kannalta olennaisia.
Antiikin uskomukset näkyvät vielä tämänkin päivän elämässä. Esimerkiksi tähdistä ennustaminen kehittyi jo tuhansia vuosia sitten mutkikkaaksi järjestelmäksi.
Sieltä ovat peräisin astrologiset uskomukset, jotka ovat edelleenkin suosittuja.
