Näyttelijä Olivia Colman sai tylyn neuvon kuningatar Elisabetin rooliin The Crown -sarjassa: ”Voisitko kävellä vähemmän kuin maanviljelijä”

Valkokankaan ja tv-sarjojen konkari Olivia Colman jännittää haastatteluita. Ne ja kaikki muut näyttelemisen ohessa tulevat tapahtumat ovat hänelle epämukavaa pakkopullaa, mutta silti hän tekee ne asiallisen ystävällisesti.

Välillä hän naurahtaa mukavasti, toisinaan hän vetää tiukasti rajat siihen, mistä hän puhuu. Yleensä hänellä on seurana näyttelijäkavereita, ohjaaja tai tuottaja – kollega valokeilassa rentouttaa tilannetta, ainakin hieman.

Vaikka Colman on voittanut palkinnon toisensa jälkeen, hän on maltillinen ja vähättelee taitojaan aina, kun se on mahdollista. Asenne saattaa olla perua ajalta, jolloin hän epäili, onko ura näyttelijänä mahdollinen, kun vanhemmat eivät ole alalla. Mary-äiti, entinen ballerina, työskenteli sairaanhoitajana Norwichissa itä-Englannissa, ja Keith-isä oli maan- mittaaja.

Colmanilla on kaksi sisarusta. Lapsuuttaan hän kuvailee tylsän onnelliseksi.

– Osallistuin ensimmäiseen koulunäytelmääni 16-vuotiaana. Se muutti elämäni. Minusta tuntui, että osasin tehdä jotakin, mutta silloin esiintyminen jäi salaiseksi haaveeksi, Colman kertoi muutama vuosi sitten historiallisen draamakomedian The Favouriten lehdistötilaisuudessa.

Opettajan opinnot Cambridgessa eivät motivoineet, joten Colman jätti ne kesken. Omien sanojensa mukaan hänestä ei olisi tullut hyvä opettaja.

Cambridgessa hän löysi amatöörinäytelmäkerhon nimeltä Footlights. Samanhenkinen kaveriporukka valoi häneen uskoa ja uskallusta keskittyä näyttelemiseen. Samoihin aikoihin hän tapasi nykyisen aviomiehensä, kirjoittaja-tuottaja Ed Sinclairin. Hän hullaantui Sinclairiin ensi silmäyksellä ja seurasi tätä Bristol Old Vic -näytelmäkouluun.

Valmistuttuaan vuonna 1999 Colman ei löytänyt alansa töitä.

– Tein pätkätöitä sihteerinä ja siivoajana. Vanhempani kyselivät, aionko luovuttaa, jos en löydä vuoden jälkeen töitä. Sanoin, että annan alalle ainakin kymmenen vuotta. Tiesin, että en pärjäisi missään muussa ammatissa.

Hiljalleen työtilanne parani. Colmanin läpimurtorooli oli komediasarjassa Peep Show (2003). Sitä seurasivat komediat Vikatikki ja Panta kaulassa. Elokuvat Tyrannosaur ja Rautarouva todistivat vuonna 2011, että Colman on myös lahjakas draamanäyttelijä.

Sen jälkeen hän on tehnyt tasaisen tasokasta työtä sarjoissa kuten Broad- church, Yövahti, Fleabag, The Crown, Great Expectations sekä elokuvissa The Lobster, Idän pikajunan arvoitus, The Favourite ja Isä.

The Favouritessa hän esitti Annaa, 1700-luvulla elänyttä kuningatarta, jonka suosiosta kaksi hovinaista kilpaili. Hän voitti roolista Oscar-palkinnon vuonna 2019, vaikka sen veikattiin menevän veteraaninäyttelijä Glenn Closelle.

Colman sanoo luottavansa käsikirjoituksiin. Hän ei pahemmin improvisoi rooleissaan, mutta suhtautuu niihin tunteellisesti. Yksi haastavimmista työkeikoista oli antaa ääni, Mansikalle, Ruohometsän kansa -animaatiosarjan energiselle ja iloiselle maalaiskanille, joka suree kuolleita lajitovereitaan.

– Kun minua pyydettiin mukaan minisarjaan, huolestuin, pystynkö lukemaan niin surullista käsikirjoitusta. Pyysin tiimiä kertomaan minulle kohtaukset, joita minun oli syytä vältellä. Äänitystyö kesti kauan, koska itkin niin paljon. Tiedän, se kuulostaa säälittävältä, en ole siitä ylpeä. Muut varmaan ajattelivat, että olen kummallinen.

Colmanin vaativin rooli on ollut kuningatar Elisabet II The Crownissa. Aikaisemmin hänet oli nähty edesmenneen kuningattaren äidin roolissa Elizabeth Bowes-Lyonina elokuvassa Hyde Park on Hudson. Hän sovitti kuninkaalliset korkokengät jalkaansa Claire Foyn jälkeen tämän esitettyä nuorta kuningatarta sarjan kahdella ensimmäisellä kaudella.

Colman yllättyi, kun hänelle tarjottiin keski-ikäisen kuningattaren roolia. Hän ei tiennyt, että sarjaan palkattiin uusi näyttelijäkaarti. Colman aloitti savottansa esittämällä 38-vuotiasta kuningatarta. Sarjan lopussa roolihahmo oli 64-vuotias. Satojen kuvauspäivien aikana kuninkaalliset eleet ja maneerit tulivat tutuiksi.

– En ole harjoitellut mitään muuta roolia varten yhtä paljon. On haastavaa näytellä hahmoa, jonka kaikki tunnistavat. Treenasin puhetta, äänenpainoja, etikettejä, mutta vaikeinta minulle oli oppia kävelemään arvokkaan näköisesti korkokengillä. Eräs ohjaaja kehotti minua kävelemään enemmän kuin kuningatar ja vähemmän kuin maanviljelijä. Siitä oli itse asiassa apua, Colman kertoi sarjan kolmannen kauden kuvauksissa Lontoossa Lancaster House -kartanossa.

Colman tapasi kuningattaren sattumalta British Film -instituutin tapahtumassa Windsorissa. Hän luuli, että paikalla on vain elokuva-alan ihmisiä, mutta päätyi jonoon, joka johti kulman taakse kuningattaren ja prinssi Phillipin luo.

– Olin että oh shit. En tiennyt, mitä tehdä. Paikalla ollut upseeri sanoi, että pieni kumarrus riittää, sitä ei tarvitse yliampua. Tein sen väärin, en saanut korjattua tilannetta arvokkaasti.

Jos olisi ollut mahdollista, Colman olisi halunnut kysyä kuningattarelta kahta asiaa: mitä tämän käsilaukussa on ja miten hän pystyy käyttämään korkokenkiä koko päivän.

Colman sai Brittiläisen imperiumin ritarikunnan arvonimen prinsessa Annelta lokakuussa 2019.

Koronapandemian aikana Colman nähtiin tositapahtumiin perustuneessa rikossarjassa Landscapers ja psykologisessa draamassa The Lost Daughter. Ensin mainitussa hän esitti vanhempansa tappanutta tytärtä, jälkimmäisessä lomamatkalla olevaa naista, jolla on pakkomielle vieraaseen naiseen ja tämän lapseen.

Nyt Colman on saanut myös toteutettua yhden haaveistaan: hän on päässyt mukaan Marvel-maailmaan sarjassa Secret Invasion.

– Kysyin usein agentiltani, onko Marvelin tuotannoissa roolia minulle. Vihdoin sellainen löytyi, ja ajoitus osui kohdilleen, Colman kertoi sarjan virtuaalisena lehdistöpäivänä.

Hän jatkoi kertomalla, että nautti tiedustelupalvelussa työskentelevän Sonya Falsworthin roolista. Yhteistyö Nick Furya esittäneen Samuel L. Jacksonin kanssa toimi hienosti.

Monipuoliset työt pitävät Colmanin elämän mielenkiintoisena.

– Vapaalla en kaipaa mitään ylimääräistä. Silloin nautin ajasta kotona mieheni ja kolmen lapsemme kanssa. On luksusta, kun Ed kokkaa, sillä minulla on keittiössä peukalo keskellä kämmentä.

Pandemian karanteenin aikana Colman nautti hiljaiselosta. Kaverit vitsailivat, että hän on onnellinen kuin sika sonta- kasassa.

– Minusta oli valtavan mukavaa viettää aikaa mieheni ja lasteni kanssa. Onneksi meillä ei ole aggressiivinen koti eikä stressaava ympäristö. Katsoimme elokuvia, sarjoja, kävimme kävelyillä. Minä myös nukuin paljon. Toisinaan yritin leikkimielellä kilpailla mieheni kanssa keittiössä. Lapsille aika oli haastavampaa, koska heillä oli ikävä kavereitaan, kertoi Colman haastattelussa, joka liittyi Isä-draamaan. Hän näytteli siinä Anthony Hopkinsin kanssa ja sai suorituksestaan Oscar-ehdokkuuden.

Ystäviä Colmanilla on kourallinen, suurin osa heistä kouluajoilta. Hänellä kestää pitkään ystävystyä uuden ihmisen kanssa, mutta oman alansa väen kanssa hän tulee helposti juttuun.

– Näyttelijät tutustuvat keskenään, koska ymmärrämme toisiamme ja ammattimme haasteita, olemme rehellisiä ja pidämme huolta toisistamme. Se luo turvallisen ympäristön.