Moni luulee virheellisesti, että leski perii puolet jäämistöstä – Testamentti suojaa ikäviltä yllätyksiltä

Posliinikippo oli äidin kahvipöydässä loppuun saakka. Pieneen sokerikkoon tiivistyi kaikki se, mitä äiti oli – aivan kuin esine olisi tuonut hänet kahville kuoleman takaa. Riitahan siitä tuli. Testamentti olisi auttanut, sillä se on ainoa keino poiketa lainmukaisesta perimysjärjestyksestä ja määrätä ainakin osin itse, mitä omaisuudelle tapahtuu kuoleman jälkeen.

Normaalissa perimysjärjestyksessä ensimmäisinä perivät rintaperilliset eli lapset ja heidän kuolemansa jälkeen lapsenlapset. Jos lapsenlapsiakaan ei ole, perillisiä etsitään muusta lähipiiristä. Leskipuolisosta edetään edesmenneen vanhempiin ja sitten vainajan sisaruksiin tai heidän lapsiinsa. Lopulta päädytään isovanhempien kautta täteihin ja setiin. Serkut eivät peri.

Jos perillisiä tai testamenttia ei ole, omaisuus päätyy valtiolle. Testamentilla omaisuutensa voi kuitenkin lahjoittaa mieluisalle taholle ja tukea ystäviä tai vaikkapa urheiluseuran nuorisotyötä.

Yleisimmin testamentilla halutaan turvata puolison elämää ja keventää perintöverotusta. Sen avulla yritetään säilyttää sopu suvussa ja huomioida jälkipolvea tasapuolisesti. Lisäksi voidaan palkita perillisiä hyvästä työstä ja toteuttaa pieniäkin lupauksia, jotka koskevat yksittäisiä esineitä. Kun asiakirja kertoo suoraan, kuka saa mitäkin, tunteita herättävien sokerikkojen jaosta selvitään ehkä riidoitta.

Läheisiä rintaperillisiä ei voi kuitenkaan täysin ohittaa testamentilla. Heillä on oikeus lakiosaan, joka on puolet ilman testamenttia rintaperilliselle kuuluvasta perinnöstä. Esimerkiksi jos rintaperillisiä on kaksi, kummankin lakiosa on neljännes perinnöstä. Loput voi testamentata kelle haluaa.

Testamentin tekijä voi toki toivoa, ettei lakiosaa vaadita. Hän voi myös kirjata testamenttiin sanktion, jonka perusteella lakiosan vaatiminen estää rintaperilliseltä myöhemmän lisäperinnön lesken kuoleman jälkeen. Tämä tekee lakiosan vaatimisesta usein kannattamatonta.

Testamentti voi myös varmistaa, että omaisuus säilyy suvussa, vaikka avioliitto päättyisi eroon. Tällöin testamentilla suljetaan pois esimerkiksi lapsen tai lapsenlapsen puolison avio-oikeus tai määrätään toissijainen perijä, joka perii omaisuuden ensimmäisen perijän kuoltua. Jos jälkipolvella ei ole perillistä, testamentin tekijä voi myös haluta kieltää perinnön päätymisen lapsensa vanhemmalle eli entiselle puolisolleen.

– Suurin haaste lienee, ettei testamenttia hoksata tehdä ajoissa, sanoo perintäasioihin erikoistunut asianajaja Sanna Svahn.

Testamentin sisällön saa salata. Sanna Svahnin mielestä perillisten kanssa on kuitenkin hyvä keskustella, sillä ilman yhteistä harkintaa testamentti voi johtaa tilanteeseen, jota kukaan ei toivo. Jos esimerkiksi vanha kesämökki annetaan lapsenlapsille, näillä ei ehkä ole varaa maksaa perintöveroja tai huoltaa mökkiä – eikä ehkä edes kiinnostusta siihen.

Jos perijät ovat alaikäisiä, päätöksiin tarvitaan myös lupa Digi- ja väestötietovirastolta ja ehkä edunvalvojan sijainen. Tämä on hankalaa ja usein kallista.

Testamentin voi tehdä itse, mutta lakiasiantuntijoiden apua kannattaa käyttää mutkikkaissa tilanteissa. Tällaisia ovat etenkin isot kuolinpesät, joissa on yritystoimintaa tai vaikeasti realisoitavaa omaisuutta. Uusperheeseen taas voi kuulua sinun, minun ja meidän lapsia.

Iäkkäällä uusparilla on ehkä paljon täysin omaa omaisuutta, joka halutaan säilyttää omassa suvussa. Tällöin myös avioehto on tarpeen testamentin ohella. Iäkkään avioparin omistuksia ei aina ole helppo näyttää toteen, sillä omaisuutta merkittiin aiemmin usein miehen nimiin, vaikka vaimokin maksoi siitä.

Taloudellinen perintöverosuunnittelu vaatii yleensä asiantuntijoiden apua. Ongelmallista on myös ulkomaisen omaisuuden jako.

– Monelta vaikeudelta selvitään, kun testamenttiin kirjoitetaan, minkä maan lakia perimyksessä noudatetaan, Sanna Svahn sanoo.

Moni luulee, että leski perii puolet puolisonsa jäämistöstä. Ilman testamenttia kuolleen omaisuus jaetaan kuitenkin rintaperillisille eli lapsille tai heidän kuoltuaan lapsenlapsille. Siten leski perii avioparin omaisuutta vain, jos vainajalla ei ole lapsia ja silloinkin vain eliniäkseen. Kun leski kuolee, puolisolta saatu omaisuus periytyy takaisin puolison suvulle.

Leskipuolisoa turvaa kuitenkin avio-oikeus, jonka mukaan parin avio-oikeuden alainen omaisuus lasketaan ennen perinnönjakoa osituksessa yhteen. Avio-omaisuus puolittuu tasan niin, että vähemmän omistava puoliso saa toiselta verottomasti tasinkoa. Samoin toimitaan avioerossa, jollei pariskunnalla ole avioehtoa.

Lisäksi leski saa usein hallintaoikeuden parin yhteiseen kotiin sitä vaatiessaan, mutta hän ei saa aina kotinsa omistusta ilman testamentin määräystä. Jos puolisot ovat omistaneet asunnon yhdessä, leski pitää perinnönjaossa oman osuutensa ja saa vaatiessaan hallintaoikeuden myös toiseen puoleen. Ennen perinnönjakoa tehty ositus ja tasinko saattavat myös muuttaa kodin omistussuhteita.

Avio- ja avopuolisot pyrkivät usein lisäämään toistensa turvaa keskinäisellä testamentilla. Etenkin avoliitossa tämä on olennaista, sillä avoleski on perimysoikeuden kannalta kuin vieras ihminen. Tällöin avolesken jääminen entiseen yhteiseen kotiin ei ole itsestään selvää, vaan harkinnanvaraista.

Testamentin muotoseikat ovat tärkeitä. Muotovirheet tekevät asiakirjasta pätemättömän, jos testamentti kiistetään moitekanteella. Testamentin tekijän pitää yleensä olla täysi-ikäinen, joskin 15 vuotta täyttänyt saa testamentata ansaitsemiaan varoja.

Testamentin tekijä allekirjoittaa kirjallisen asiakirjan, kun kaksi esteetöntä todistajaa on yhtä aikaa läsnä. Todistajan pitää olla vähintään 15-vuotias ja tietää, että kyseessä on testamentti. Hän ei saa olla testamentin tekijän puoliso, lähi- tai puolisukulainen eikä hyödyn saaja tai tämän läheinen.

Testamentin tekijän todistetaan muun muassa kykenevän päätöksentekoon ja ymmärtävän tekonsa merkityksen. Muistisairaus ei varhaisvaiheessa estä testamenttausta, mutta muistisairaan on syytä hakea asiakirjan tekoaikaan lääkärintodistus oikeustoimikelpoisuudestaan. Näin on hyvä tehdä myös, jos sairastaa jotain psyykkistä sairautta, joka voi hankalassa vaiheessa vaikuttaa harkintaan.

– Lääkärintodistus kannattaa hankkia mahdollisimman lähellä testamentin tekoa, sillä joskus oikeudessa pohditaan kuukaudenkin vaikutusta oikeustoimikelpoisuuteen, Sanna Svahn neuvoo.

Suullinen testamentti hyväksytään vain hätätilassa, kun testamentin tekijää uhkaa nopea kuolema esimerkiksi sairauden vuoksi eikä muunlaista testamenttia ehditä tehdä. Jos tilanne kuitenkin paranee, testamentti pitää laatia kirjallisena.

Testamenttia voi myöhemmin täydentää tai muuttaa tai sen voi perua. Sitä on syytäkin päivittää ajoittain, sillä perhetilanteet, mieli, omaisuus tai lait voivat muuttua. Muutoksissa testamentti tehdään uudelleen. Edelliset testamentit perutaan ja mieluiten hävitetään.

Kun perittävä kuolee, tarvitaan alkuperäinen testamentti, jottei sitä tulkittaisi kumotuksi. Sanna Svahn suosittelee testamentin säilytykseen esimerkiksi pankin asiakirjasäilytystä, joka on edullisempi kuin tallelokero. Pankki saa Digi- ja väestötietovirastosta tiedon kuolemasta ja ilmoittaa asiakkuudesta perunkirjoitusta varten. Alkuperäinen testamentti pysyy pankissa, kunnes perunkirjoitus on ohi, mutta oikeaksi todistettu jäljennös toimitetaan tiedoksiantona perillisille.

Testamentilla järjestellään usein myös verotusta. Perintöveroja minimoidaan esimerkiksi antamalla puolisolle perintöveroton hallinta- tai käyttöoikeus omaisuuteen. Lapset saavat silloin yleensä omistusoikeuden, mutta heidän perintöveronsa pienenee, koska lesken hallintaoikeus rasittaa omaisuutta. Jos leski luopuu perinnönjaon jälkeen hallintaoikeudesta, se siirtyy omistusoikeuden saajalle, joka joutuu maksamaan luopumisen vuoksi lahjaveroa.

Perintöveroja säästetään joskus myös hyppäämällä yhden sukupolven yli, jolloin perintöä testamentataan suoraan lapsenlapsille. Omat lapset eivät tällöin maksa perintöveroa, mutta moni avustaa jälkikasvuaan verojen maksamisessa.

Sanna Svahn muistuttaa, että lesken hallintaoikeudesta voi seurata perillisille myös käytännön pulmia. Kuka käyttää kesämökkiä ja maksaa sen kustannukset?

– Ennen päätöksiä on syytä selvittää, mitä hallintaoikeus tarkoittaa. Omistusoikeuden saajien pitää maksaa perintövero, vaikkei pesässä olisi realisoitavaa. Miten verot maksetaan? Miten omaisuudesta pidetään huolta? Halutaanko sitä?

Svahn neuvoo hyödyntämään verorajoja, kun perintöveroja halutaan alentaa. Perintöveroitta saa periä omaisuutta alle 20 000 euroa. Lisäksi puoliso saa vähentää puolisovähennyksenä perintönsä arvosta 90 000 euroa, eli yhteensä hän voi periä verovapaasti 109 999 euroa.

Avopuolisokin saa puolisovähennyksen, jos hänellä on yhteinen lapsi edesmenneen puolison kanssa tai hän on ollut tämän kanssa aiemmin aviossa. Alle 18-vuotias lapsi tai lapsenlapsi saa vähentää alaikäisvähennyksenä 60 000 euroa. Omaisuudestaan voi myös jakaa verovapaasti samalle henkilölle alle 5 000 euroa kolmen vuoden välein.

Perillisten elämää voi tukea jo elinaikanaan ennakkoperinnöin, jotka pienentävät osuutta myöhemmässä perinnönjaossa. Ennakkoperinnöstä maksetaan lahjavero, joka huomioidaan perintöverotuksessa.

Uusille perintöveroille on vuoden alusta lähtien voinut saada maksuaikaa kymmenen vuotta lisäkoron kera. Aiemmat perintöverot maksetaan enintään kahdessa vuodessa.

Testamentin teon kustannuksia pelätään, mutta hinnasta kannattaa sopia alustavasti etukäteen laki- tai asianajotoimiston tai esimerkiksi pankin palvelun kanssa. Hinta vaihtelee työmäärän mukaan. Yksinkertainen testamentti maksaa edullisimmillaan noin 300 euroa, mutta mutkikkaisiin asiakirjoihin voi kulua tuhansia. Perintöjen riitautus maksaisi silti luultavasti moninkertaisesti enemmän.

Asiantuntija: asianajaja Sanna Svahn, Asianajotoimisto Svahn Oy. Lähteet suomi.fi, veronmaksajat.fi, kela.fi, Sanna Svahn: Oma testamentti (Sanna Svahn 2016), Matti Norri: Perintö ja testamentti (Alma Talent 2017) ja Harri Kontturi: Saisiko olla yksi testamentti? (Tammi 2011).