Image

Tervetuloa kotiin Pamela!

Tervetuloa kotiin Pamela!

Pamela Anderson on tulossa juhannuksena käymään esi-isiensä maassa. Me ryhdyimme tekemään sukututkimusta. Selvitimme, ketkä Suomessa ovat tähden sukua ja kävimme tapaamassa erästä heistä Saarijärvellä.
Teksti Joanna Palmén
Kuvat Heidi Uutela
Mainos

Kuinka vähän me tiedämmekään sukulaisistamme!

Otetaan vaikka Baywatch-tähti Pamela Anderson. Hän kertoi Esquire-lehden haastattelussa tammikuussa 2005 näin:

“Isoisäni oli parantaja Suomesta. Oikea sukunimeni on Hyytiänen. Hän vaihtoi sen Andersoniksi muuttaessaan Kanadaan. Myös kaikki hänen veljensä vaihtoivat nimeään, joten minusta tuntuu, että Suomessa oli tapahtunut jotakin kauheaa.”

Kirjoitusvirhe Hyytiäinen-nimessä voidaan panna kielimuurin tai toimittajan piikkiin, mutta Pamelan tiedot ovat muutenkin hatarat.

Pamela pääsee tänä kesänä vierailemaan juurillaan, sillä hän on tulossa esiintymään Raumanmeren juhannusfestivaaleilla. Hän on lehdissä kertonut, että tapaisi täällä mielellään myös sukulaisiaan.

Nyt täytyy selvittää, keitä ovat Pamelan sukulaiset. Kuka lähti Kanadaan ja miksi? Mitä kauheaa Suomessa oli tapahtunut?

Tarkan luterilaisen kirkonkirjakäytännön ansiosta Suomi on sukututkimuksen luvattu maa. Täällä on arvioiden mukaan parikymmentä tuhatta sukututkimuksen harrastajaa, ja määrä on ollut tasaisessa kasvussa 1970-luvulta lähtien.

Ennen kaikkea sukututkimusta harrastavat maalta muuttaneet suuret ikäluokat, mutta omat juuret kiinnostavat nykyisin myös nuorempia.

Sukututkimuksesta on tullut viihdettä. Briteissä pyörii pian jo ­neljäs kausi suositusta tv-sarjasta Who Do You Think You Are?, jossa selvitetään julkkisten sukutaustoja. BBC on julkaissut samalla nimellä myös kirjan, jonka avulla tv-katsojat voivat aloittaa oman sukunsa tutkimuksen. Suomessa TV1 esittää vastaavaa Sukupuuta. Siinä ­juuriaan ovat etsineet esimerkiksi Laura Malmivaara, Ben ­Zyskowicz ja Mauri Kunnas.

Useimmat harrastajat aloittavat esipolvitutkimuksella eli tutkivat omien vanhempiensa taustoja yhä kauemmas menneisyyteen.

Jälkipolvitutkimuksessa taas valitaan menneisyydestä kantapariskunta, jonka jälkeläisten vaiheita selvitetään. Tämä on perinteisesti arvostetumpi metodi. Kaikista puhdasoppisimmassa tutkimuksessa seurataan vain miehiä.

“Kun yleensä on tutkittu sivistys- ja aatelissukuja, tyttärien perheet ja jälkeläiset on jätetty kokonaan huomiotta. Peruste on ollut, että ne tulevat aikanaan tutkittua, kun tyttären miehen suku tutkitaan”, kertoo Suomen Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja P.T. Kuusiluoma.

Nykyisin sukututkimus on yleensä talonpoikaista, ja äitien ja ­tyttärienkin suvut selvitetään.

Mikäli Pamela Andersonin sukua ei olisi tutkittu, nyt pitäisi ­aloittaa esipolvitutkimuksesta eli käydä läpi hänen vanhempiensa vanhempia, heidän vanhempiaan ja heidän vanhempiaan niin kauas, että tultaisiin suomalaisiin juuriin.

Onneksemme Hyytiäisten suku on jo varsin hyvin kartoitettu. Hyytiäisten sukuseura on julkaissut vuonna 2000 sukukirjan Hyytiäisten sukua Savosta Keski-Suomeen.

Pamela Andersonin juuret ovat Kiimasjärven kylässä Saarijärvellä, hieman Jyväskylästä pohjoiseen. Heikki Hyytiäinen tuli sinne Savosta joskus 1500-luvun puolivälissä ja perusti Hyytiälän tilan.

Hypätäänpä suosiolla muutama vuosisata eteenpäin, Pamelan isoisän isoisän äitiin ja isään.

Sukukirja kertoo, että 1800-luvun puolivälissä Hyytiälän tilasta lohkotussa Alapihassa asuivat Heta Kristiina Hyytiäinen ja hänen miehensä Taavetti Mikonpoika. Heta ja Taavetti saivat 12 lasta, joista neljä kuoli jo pienenä.

Neljänneksi vanhin lapsista oli Juho Hyytiäinen, joka nai Ulrika Tourusen.

Juho ja Ulrika elivät Kiimasjärvellä torppareina. Sukukirjan tarjoamat tiedot ovat varsin pelkistettyjä, mutta pariskunnasta löytyy yllättävän paljon tietoa – internetistä! Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen nettiosoitteessa www.digiarkisto.org on valtava määrä vanhoja kirkonkirjoja skannattuina kuvina.

Kirkonkirjat ovat sukututkimuksen tärkein lähde. Niihin kuuluivat rippikirjat, joihin merkittiin seurakuntalaisten luku- ja kristinoppi­taitoja, sekä kastettujen, vihittyjen ja kuolleiden luettelot. Kirkonkirjoja skannataan koko ajan lisää, ja sukututkimus onkin siirtymässä kovaa vauhtia maakunta arkistoista nettiin. Kuka ties jonain ­päivänä voimme googlata Juho ja Ulrika Hyytiäisen, 1800-luvun Kiimasjärveltä.

P.T. Kuusiluoma arvelee, että kymmenen vuoden kuluttua perussukututkimuksen voi tehdä alusta loppuun kotikoneen ääressä.

“Ilmeisesti ihmiset ovat niin mukavuudenhaluisia, että jos ei ole pakko mennä arkistoon, ei vaivauduta enää käyttämään muita ­lähteitä. Niiden avulla tieto lisääntyisi ja syvenisi.”

Digi­arkistosta löytyy myös Saarijärven rippikirjoja, joihin on ­merkitty Juho ja Ulrika Hyytiäinen Valkaman torpasta.

Oikea kuva ei olisi ikinä löytynyt ilman asiantuntijan apua. Ja oikeasta kuvastakin pariskunnan bongaaminen olisi ollut epä­todennäköistä, sillä vanhasta käsialasta ei saa tottumaton mitään selvää ja nimet on yleensä käännetty ruotsiksi. Juho Hyytiäisen sijaan rippikirjassa lukee Johan Davids. Rippikirja kertoo, että rokotukset ja sisälukutaito ovat Juholla ja Ulrikalla olleet kunnossa.

Ulrika on osannut hyvin Agricolan Abckiriaa, Juho hieman ­heikommin. Hyvää taitoa merkattiin täydellä ruksilla. Mitä vähemmän ruksissa oli sakaroita, sitä huonommin kirja sujui.

Vähä-Katekismuksen pariskunta on hallinnut hyvin. Sen sijaan rippikirjasta ei löydy merkintää, että Juho ja Ulrika “ymmärtäisivät kristinopin”. He ovat olleet peräti kymmenen kertaa poissa kinkereiltä. Herran pyhällä ehtoollisella he ovat käyneet laiskasti. Vuosilta 1873-1882 löytyy vain kaksi merkintää, 1877 ja 1879.

Siunattu luterilaisuus. Ja joku vielä jaksaa valittaa siitä, että nyky-yhteiskunnassamme isoveli valvoo valvontakameroilla ja plussa­korteilla! Enää ei sentään merkitä ylös päivää, jona olemme nielaisseet öylätin.

Juhon ja Ulrikan poika Juho Herman Hyytiäinen oli Pamela Andersonin Kanadaan lähtenyt isoisän isä – ei siis isoisä, niin kuin Pamela Esquiressa sanoi.

Keski-Suomen Hyytiäisten sukukirjan ja yleisemmän Kanadan-suomalaisia koskevan historiankirjoituksen perusteella Juho Hermanin elämän voisi kertoa tähän tapaan:

Juho Herman Hyytiäinen syntyi Kiimasjärven kylään vuonna 1890. Tulevaisuus kotiseudulla ei näyttänyt valoisalta. Hän oli torpparin poika, ja vielä seitsenlapsisen perheen nuorimmainen, joten perintöä ei ollut tulossa. Isä kuoli, kun Juho Herman oli seitsenvuotias.

Juho Hermanin nuoruusvuosina Saarijärvellä alettiin yhä enemmän puhua Amerikkaan muuttamisesta. Monet lähtivät ja lähettelivät rahaa kotiin. He kertoivat kirjeissään, kuinka valtameren toisella puolen oli viljelysmaata raivattavaksi silmän kantamattomiin. Oli myös hyväpalkkaisia työpaikkoja puunhakkuuleireillä ja kaivoksilla.

“Keski Canadan äärettömät Maanviljelys Voimavarat. Taloja ­Miljoonille”, luvattiin mainoslehtisissä, joita levitettiin kylällä.

Juho Hermanin muuttointoa kasvatti sekin, että hän ei tahtonut armeijaan. Puhuttiin, että kaikkien yli 21-vuotiaiden poikien piti osallistua"arpajaisiin", jossa huono tuuri merkitsi kolmea vuotta armeijassa ja sen jälkeen vielä kahta vuotta reservissä. Jos oikein huonosti kävisi, asepalveluksen joutuisi suorittamaan Venäjällä. Venäläiset kiristivät sortotoimiaan koko ajan, ties mihin se vielä johtaisi.

Niinpä Juho Herman lähti kohti Kanadaa 19-vuotiaana, kun isoveljet empivät vielä. Matkalippu maksoi 267 markkaa.

Juho Herman nousi Arcturus-laivaan Hangossa eräänä keskiviikkona kesäkuussa 1909. Laivalla oli hirvittävän ahdasta. Se oli tarkoitettu puolelle siitä ihmismassasta, joka tunkkaisessa ruumassa nyt tungeksi yrittäen omia itselleen edes kohtuullista makuupaikkaa.

Yöllä ruumassa alkoi kuulua jatkuva yökkäily. Juho Hermanin vatsassa väänsi, mutta hän yritti sitkeästi nukkua ja unohtaa pahan olon ja lattialla vellovat oksennukset.

Onneksi Arcturuksella seilattiin vain muutama päivä. Sitten matkustajat käskettiin ulos. Oltiin Hullissa, Englannissa.  Juho Herman seurasi valtavaa massaa junaan, joka vei heidät Liverpooliin. Siellä odoteltiin melkein viikko. Juho Herman ehti jo miettiä, pääseekö hän koskaan Kanadaan.

Vihdoin eräänä iltana matkustajat käskettiin suureen valtameri­laivaan. Juho Herman huokaisi helpotuksesta. Laiva oli tilavampi ja siistimpi kuin Arcturus. Ruokakin oli parempaa.

Laiva saapui Quebeciin noin kymmenen päivän kuluttua. Matka ­jatkui vielä junalla Sudburyyn, Ontarioon.

Juho Herman oli hämmästynyt, kun maailma valtameren takana ei näyttänytkään niin kovin erilaiselta. Kieli oli eri, eikä Juho ­Herman ymmärtänyt siitä juuri mitään, mutta Ontariossa oli samanlaisia metsiä kuin Suomessa ja paljon kauniita järviä.

Sudburyssa asui tuhansia suomalaisia, jotka olivat suurimmaksi osaksi töissä alueen nikkeli- ja kuparimalmikaivoksilla. Suomalaiset kutsuivat paikkaa Suppuriksi. Suppurissa löytyi aina suomalainen seuraksi tai auttamaan, jos tuli kieliongelmia.

Onni-veli kirjoitti koti-Suomesta ja kertoi menevänsä pian vihille raskaana olevan kihlattunsa Ainan kanssa. Sen jälkeen hän ja Kalle-veli matkustaisivat Kanadaan, ja Aina seuraisi perässä.

Juho Herman tahtoi hänkin pian naimisiin. Se osoittautui yllättävän vaikeaksi. Kanadassa oli kaksi kertaa enemmän suomalaisia miehiä kuin naisia, ja nuo suomalaisnaiset olivat itsepäisempiä kuin kotimaassa. Ne puhuivat vapaudesta ja tapailivat kyllä mielellään, mutta eivät koskaan luvanneet mitään. Jotkut jopa vastustivat avioliittoa!

Parin vuoden kuluttua työkaveri kysyi Juho Hermania mukaan länteen, Brittiläiseen Kolumbiaan. Siellä oli kuulemma lämpimämpää. Mikäs siinä, Juho Herman ajatteli. Isosisko Siljakin oli muuttanut Tampereelta sinne.

Vancouverin saarella, Ladysmith-nimisessä pikkukaupungissa Juho Herman viihtyi paremmin kuin Suppurissa. Hän vaihtoi nimensä. Ruotsinkielisellä nimellä sai kuulemma helpommin töitä, sillä suomalaiset nimet yhdistettiin Venäjään. Se ei ollut mikään meriitti. Ja olihan paikallisten helpompi lausuakin Anderson kuin Hyytiäinen.

Saman tien Juho Herman Anderson otettiinkin metsätyöleirille “lumperijäkiksi”. Hän sai Kanadan kansalaisuuden vuonna 1915.

Ladysmithissä Juho Herman tapasi Rachel Solmien, jonka vanhemmat olivat Kuortaneelta. Rachel oli syntynyt Minnesotassa. Hän oli kaunis, puhui hyvää englantia ja osasi pitää käytännön asioista huolta, koska oli piikonut varakkaissa taloissa jo pitkään.

Pian Juho Herman kosi Rachelia. Heidät vihittiin vuonna 1916. Seuraavana vuonna syntyi poika, jolle Andersonit antoivat nimeksi Herman. Juho Herman olisi tahtonut lisääkin lapsia, mutta Rachel piti päänsä: hän tahtoi käydä töissä, yksi lapsi sai riittää.

Juho Herman vietti talvet metsämiesten kämpillä kaukana Ladysmithistä. Vain kesäisin hän kävi tapaamassa perhettään.

Keväällä 1925 tapahtui se, mitä Rachel oli kauan pelännyt. Juho Herman kuoli metsätyötapaturmassa. Herman Anderson oli seitsenvuotias, kun menetti isänsä.

Herman Andersonin myöhemmistä vaiheista ei suomalaisilla lähteillä saa paljon irti. Ilmeisesti hän kuitenkin toimi kansanparantajana, mikä selittää Pamelan puheet Esquiressa. Hän sai vaimonsa Marjory Sherwoodin kanssa neljä lasta, joista vanhin on Barry Anderson, Pamela Andersonin isä.

Pamelan elämänvaiheita ei tarvinne kauheasti dramatisoida. Hän on esiintynyt Playboyn kannessa ennätykselliset 12 kertaa 18 vuoden aikana. Hän on internet-hakukoneiden historian haetuin ihminen. Hänen ja muusikko Tommy Leen varastettu häämatkavideo on maailman myydyimpiä pornovideoita. Hän on kerännyt kannattamilleen hyväntekeväisyysjärjestöille kymmeniä miljoonia dollareita avustusrahaa. Hän on ikoni, jolla on maailman kuuluisimmat silikonirinnat – joille hän on antanut nimetkin. Ne ovat Pancho ja Lefty.

Atlantin tällä puolen Saarijärven Hyytiäiset ovat jatkaneet maanviljelystä, karjanhoitoa ja sukua.

Juho Hermanin isällä Juho Hyytiäisellä oli pikkuveli Otto. Otto sai vaimonsa Iisakkilan Vilhelmiinan kanssa kuusi lasta, joista kaksi, Ida ja Martta, elivät aikuiseksi. Martta, eli Juho Hermanin serkku, meni taloudenhoitajaksi Multamäen tilalle ja avioitui pian 15 vuotta itseään vanhemman isännän, Juho Herman Tourusen, kanssa. (Taas yksi Juho Herman! Ja tietenkin Juho Herman Tourunen on sukua Juho Herman Hyytiäisen äidille Ulla Touruselle. Ja sitä paitsi tämä toinenkin Juho Herman oli käynyt Kanadassa etsimässä onneaan ja palannut sieltä eronneena poikansa Laurin kanssa.)

Juho Herman ja Martta Tourusesta tuli Multamäen isäntä ja emäntä ja heille syntyi neljä tytärtä ja kolme poikaa. Heistä nuorin on 1933 syntynyt Matti. Hän jäi isänsä jälkeen jatkamaan Multamäen tilaa ja asuu siellä yhä.

Matti Tourunen on Pamela Andersonin isoisän pikkuserkku ja tämän läheisin elossa oleva sukulainen Suomessa. Häntä on käytävä tapaamassa

Multamäkeen kääntyy soratie Saarijärventieltä. Parin kilometrin jälkeen tie nousee mäelle ja lähes suoraan Multamäen tilan pihaan. Talo on erittäin hyväkuntoinen, vaikka se on rakennettu 1800-luvun lopussa. Matti Tourunen on kuistilla vastassa ja pyytää meidät sisään.

Tupa on valtavan iso.

“Kyllä tässä yhdelle on tilaa”, Tourunen tokaisee. Hän puhuu kaunista Keski-Suomen murretta, joka saa rujotkin vitsit kuulostamaan kilteiltä. Hän pälyilee vieraita ujosti mutta nauravin silmin.

Tourunen on eronnut 15 vuotta sitten.

“Eukko lähti yhden pankinjohtajan matkaan.”

Ihan yksinäistä Tourusella ei ole, sillä hänen neljästä lapsestaan kaksi asuu perheineen aivan pihapiirissä.

Tourunen on kutsunut kahvipöytään myös Hyytiäisten sukuseuran sihteerin Terttu Suopellonmäen. Suopellonmäki asuu parin kilometrin päässä ja luonnollisesti kuuluu Hyytiäisiin, mutta sukulaisuussuhde Matti Touruseen on niin kaukainen, ettei sitä edes muista.

“Eivätkös meidän äidit olleet akkoja keskenään?”

Tourunen vitsailee. Tourunen myi karjansa ja pani pellot pakettiin 15 vuotta sitten.

“Lehmät lähtivät navetasta samaan aikaan kuin eukko tuvasta”, Suopellonmäki toteaa, ja molemmat nauravat.

Nykyisin Matti Tourunen viettää eläkepäiviä ja metsästää. Tuvan seinällä on täytetty hirvenpää. Se on ensimmäinen Tourusen kaatamista kymmenistä hirvistä. Toisella seinällä on suuri pakastinarkku, täynnä hirveä.

Nurkassa on pieni televisio. Valitettavasti sieltä näkee enää kovin harvoin Pamela Andersonia. Nykyisin tv-tähden töihin kuuluu muun muassa hylkeenmetsästyksen, turkisten, eläinkokeiden ja tehdaskanaloiden vastustaminen. Lisäksi hän näyttelee pian ensi-iltaan tulevassa elokuvassa Blonde and Blonder, jonka on kirjoittanut hänen veljensä Gerry Anderson – siis toinen Tourusen sukulainen.

Matti Tourunen on ollut jo pitkään tietoinen sukulaistytöstä Kaliforniassa.

“Kyllä minä tiesin jo kun tv:stä katsoin, mikä se nyt oli, Baywatchia. Katsoin että voiko tuollainen töröhuuli olla meidän sukua.”

Mutta se on Touruselle uutinen, että Pamela on tulossa kesällä Suomeen.

“Koska se Pamela tulee?” Tourunen kysyy hetken kuluttua.

Juhannuksena.

Se käy Touruselle oikein hyvin. Elokuussa hän lähtee maataloustuottajien matkalle Lofooteille, mutta kesäkuussa hänellä on hyvin aikaa.

“Voin minä sille saunan lämmittää”, Tourunen sanoo ilkikurisesti.

Pamela ei ole vastannut haastattelupyyntöön, mutta lupaan välittää hänelle viestin.

Vaikka Matti Tourunen on internetin haetuimman ihmisen Pamela Andersonin isoisän pikkuserkku, hän ei ole koskaan käyttänyt internetiä. Tourusen naapurissa asuvilla pojilla on toki tietokoneet ja nettiyhteys.

“Olen minä heiltä aina välillä kysynyt, että onko Pamelan persettä näkynyt”, Tourunen sanoo talonsa portailla.

Käymme Tourusen ja Suopellonmäen kanssa katsomassa läheistä jokirantaa, josta Andersonin isoisän isä ja Tourusen äidin serkku Juho Herman Hyytiäinen aikanaan lähti Amerikkaan. Torppa on purettu jo kauan sitten.

Suopellonmäki muistelee, että kyllä Pamelaa on kutsuttu sukukokouksiin, varmasti ainakin sukuseuran perustamiskokoukseen vuonna 1995. Tuolloin Pamela oli kieltäytynyt turvallisuuteensa vedoten: hän kun pelkäsi, että joku Suomessa haluaa kostaa hänelle hänen esi-isänsä pahat teot. Hyytiäiset nauravat. Kuinka väärässä Pamela onkaan!

Hyytiäisten sukuseuraan kuuluu neljä sukuhaaraa; yksi Keski-Suomesta, yksi Savosta ja kaksi Karjalasta. Niitä kutsutaan “sukuhaaroiksi”, vaikka yhteistä kantaisää ei ole löydetty. On siis mahdollista, että jokakesäisille

Hyytiäisten sukujuhlille kokoontuu ihmisiä, jotka eivät ole minkään polven serkkuja keskenään. Mutta onko tuolla nyt niin väliä.

Pari kertaa juhlista on tehty myös video- tai dvd-tallenne. Vuoden 2005 videossa on useita juhlavieraiden haastatteluja, joissa tiivistyy hyvin sukujuhlien luonne.

Haastattelija: Onko täältä kokouksesta tarttunut jotain haaviin?

Hyytiäinen: No tuon sukukirjan ostin, siitähän ne sukujuuret selviää.

Haastattelija: Muistuuko mieleen jonkun esi-isän nimeä?

Hyytiäinen: Juu, siellä on Mattia ja on Erkkiä, kaikkia tavallisia suomalaisia nimiä.

Niinpä. Tavallisia suomalaisia nimiä ja ihmisiä, joille on vaikea keksiä muuta yhteistä nimittäjää kuin kansallisuus.

Haastattelija kyllä yrittää kovasti. Hän kysyy jokaiselta haastatellulta, mitkä ovat Hyytiäisille tyypillisiä luonteen- tai ulkonäön piirteitä. Useimmat Hyytiäiset ovat mielestään kovia tekemään töitä ja itsepäisiä. Joku mainitsee myös ison nenän.

Hyytiäiset taitavat unohtaa, että sukututkimus perustuu kirkonkirjoihin ja muihin dokumentteihin, ei biologiaan. Mistä niistä todellisista isyyksistä ja sukulaisuuksista tietää.

Sukuseuralla on oma jäsenlehti, Huuhkain, joka ilmestyy kerran vuodessa.

Siinä kerrotaan suvun jäsenten ja seuran uutisia. Vuoden 2006 numerossa eräs Hyytiäinen kertoo, millaista on lähteä puolison matkassa Brysseliin.

Kirjoituksen lopussa hän selvittää olevansa “äidin puolelta Heinjoen Kopralan Hyytiäisiä”. Vuonna 2005 Huuhkaimessa oli erään toisen Hyytiäisen selostus neljän vuosikymmenen takaisesta au pair -vuodesta Englannissa.

Samassa lehdessä uutisoitiin Hyytiäinen-nimisen valinta Saarijärven Lucia-neidoksi 2004.

Lehdellä ei siis ole teemaa, mutta ei sitä kyllä ole sukuseurallakaan. Suvun jäsenet eivät ole samannäköisiä tai -luonteisia, heillä ei ole yhteisiä harrastuksia tai samaa koulutusta tai sosiaalista asemaa. He eivät enää asu samalla seudulla, eikä heillä ole läheskään aina edes samaa sukunimeä.

Vaikka he kuuluvatkin samaan sukuun, he voivat olla yhtä kaukana toisistaan kuin Baywatchin Pamela Anderson ja maanviljelijä Matti Tourunen.

Mikä edes on suku? Sehän voi polveilla vapaasti mihin suuntaan vain, ja yksi ihminen voi kuulua vaikka kymmeneen sukuseuraan.

“Minun määrittelyni on, että suku on niin kuin se määritellään. Voit ihan itse määritellä, että vaikkapa isäsi suku lähtee liikkeelle isäsi isoisän isästä ja hänen vaimostaan, ja tämän kantapariskunnan kaikki jälkeläiset kuuluvat sukuusi”, Sukututkimusseuran toiminnanjohtaja Kuusiluoma sanoo.

Pamela Andersonilla on tietysti lukemattomasti Matti Tourusta kaukaisempia sukulaisia Suomessa. Mitä heistä on tullut?

Sukututkija Arto Hautala on luvannut selvittää Pamelan sukua. Hänellä on kannettavassa tietokoneessaan yli miljoona nimeä. Kun hän näpyttelee sukuohjelman hakuruutuihin kaksi nimeä, kone kertoo pian, miten henkilöt saadaan linkattua toisiinsa.

Hautala on erikoistunut poliitikkojen sukuihin. Erityisesti hän seuraa Keisarin sukua eli 1500-luvulla Pohjanmaalla eläneen Vilppu Keisari -nimisen miehen jälkeläisiä. Keisarit kärsivät kahden edustajan “tappion” kevään vaaleissa – nyt heitä on eduskunnassa enää 13.

Uskooko Hautala tosissaan, että eduskunta toimisi eri tavalla, jos siellä olisi enemmän tai vähemmän Keisarin sukuun kuuluvia?

“En, en. Kunhan katselen”, Hautala sanoo hymähtäen.

Hautalan tutkimusten mukaan nykyhallituksen läheisimmät sukulaiset ovat kuudennen polven serkukset Matti Vanhanen ja Mauri Pekkarinen.

Seitsemännessä polvessa sukua ovat Suvi Lindén ja Paula Risikko sekä Suvi Lindén ja Mauri Pekkarinen. Yhdeksännessä serkkupolvessa Pekkarinen on sukua vielä Astrid Thorsille ja 9.-10:nnessä Paavo Väyryselle.

Mitäs tällainen on? Onko Suomen hallitus joku Pekkarisen sukukokous? Eikä vain hallitus. Hän on Jorma Ollilan 8.-9. polven serkku, ja Pekkarisen isoisä oli Urho Kekkosen kahdeksannen polven serkku. Tämähän selittääkin paljon! Vai selittääkö?

Hautalan mielestä Pekkarisen sukulaisuudet ovat niin kaukaisia, ettei niillä ole mitään merkitystä.

“Neljän polven takaa on varmaa tietoa. Eli isovanhemmat kertovat lapsenlapsilleen asioita, joita ovat kuulleet isovanhemmiltaan.”

Toisaalta Hautala huomauttaa, ettei neljän polven teoriakaan välttämättä toimi.

“Matti Vanhasen isoäiti ja minun isäni isoisä olivat pikkuserkkuja.

Periaatteessa heidän pitäisi tietää jotain toistensa suvusta. Käytännössä emme tiedä toisistamme, koska suvut ovat isolapsisia ja asuneet eri paikkakunnilla, ja osa esi-isistä on vielä kuollut melko nuorina."

Hautala ei ole tutkimuksissaan löytänyt sukuja yhdistäviä poliittisia ajattelutapoja. Hän on ainoastaan ollut havaitsevinaan, että suvuissa, joissa on paljon aviottomia lapsia, on usein myös paljon demareita. Näin on kuulemma ainakin Tarja Halosen, Erkki Tuomiojan, Matti Ahteen ja Jutta Urpilaisen suvuissa.

“Mutta tietysti huomaan vain teoriaani tukevia todisteita”, hän huomauttaa. Kyllä Pamelallekin kuuluisia sukulaisia löytyy. Rakas pieni sisäsiittoinen kansamme.

Pääministeri Matti Vanhanen on Pamela Andersonin 6-7:nnen polven serkku. Vau! Pamelalla on verisiteitä maamme vallan huipulle! Hieman kaukaisemmissa serkuissa löytyy vielä roimasti lisää menestyjiä. Näyttää suorastaan siltä, että Pamela on koko Suomen poliittisen ja taiteellisen kerman Amerikan-serkku.

Pamelalle ovat sukua ainakin Rosa Meriläinen, Gösta Sundqvist, Ismo, Ilkka ja Petri Alanko, Toivo Kuula, Martti Ahtisaari, Esko Aho, Harri ja Kain Tapper, Kjell Westö, Kari Hotakainen sekä itse Urho Kekkonen!

Ja tietenkin Mauri Pekkarinen.

Nyt tekisi mieli kysyä sukututkijoilta, mitä järkeä tässä kaikessa on.

Meidän viiden miljoonan kansammehan voisi melkein määritellä yhdeksi suvuksi. Perustetaan suomalainen sukuseura!

P.T. Kuusiluoma Sukututkimusseurasta ei ole samaa mieltä: “Tänne on tultu useammassa aallossa ennen ajanlaskua ja senkin jälkeen.”

Hän huomauttaa, että pienen populaation takia tietysti naima-­alueetkin ovat olleet pieniä. “Ei tarvitse mennä kovinkaan pitkälle tästä ajasta, kun haettiin ihan naapurikylästä tai -pitäjästä vaimo. Tämän takia meillä esiintyy jonkin verran perinnöllistä sairautta. Mutta eiväthän nyt suomalaiset voi kaikki olla sukua toisilleen.”

Sukukirjoissa kerrotaan kuolleista, mielivaltaisesti yhdeksi suvuksi määritellyistä ihmisistä – ja usein vielä aika tylsiä tarinoita. Mitä ajan ja vaivan haaskausta!

“Siinä eletään jonkinlaista voimakasta myötäelämistä niiden ihmisten kanssa, jotka ovat toisinaan hyvinkin kaukaista, mutta kuitenkin verisukua – ainakin lähteiden mukaan”, Kuusiluoma vastaa.

Mutta entäs sitten, kun tutkitaan toisten sukuja? Lukeeko sukukirjoja kukaan muu kuin suvun jäsenet tai Pamelasta kiinnostunut toimittaja? Kuusiluoman mielestä toisten sukututkimuksissa kiinnostaa toteutustapa, ei välttämättä asiasisältö.

“Luulen, että ihmiset paneutuvat toisten sukukirjoissa siihen, kuinka kokonaisuus on toteutettu ja mitä lähteistä on saatu irti. Kun sukututkimusta tehdään hyvin, se on myös henkilöhistoriaa. On mielenkiintoista katsoa, mitä henkilöiden elämästä on saatu irti ja kuinka sukulaisuussuhteita on saatu verifioitua 1600- tai 1500-luvulle asti.”

Niinköhän.

Sitten tulee henkilökohtainen uutispommi. Arto Hautala arvelee kuin ohimennen, että minä taidan olla sukua Olof Palmelle. Ei voi olla totta!

Sukunimien samankaltaisuus on ollut perheessäni vitsi jo pitkään, mutta ei kukaan ole koskaan edes ehdottanut, että meillä Palméneilla olisi yhteyttä vuonna 1986 murhattuun Ruotsin pääministeriin. Annan Hautalalle isäni nimen ja syntymäajan, ja pian tulee viesti: Olof Palme oli seitsemännen polven serkku isäni kanssa.

Mahtavaa! Isänikin innostuu, soittaa sisaruksilleen ja kertoo asiasta jokaiselle vastaantulijalle vielä pitkään. Ja vitsailemme, että eipä ­kannata mennä Tukholmassa elokuviin.

Mikäs ihmisiä enemmän riemastuttaisikaan kuin tieto kuuluisasta sukulaisesta. Olla nyt sitten Olof Palmen pikkupikkupikkupikkupikkupikkuserkun tytär! Melkein sukua julkkikselle.

En malta olla pyytämättä Hautalaa tarkistamaan vielä yhtä asiaa.

Kyllä vain. Olen yhdeksännen polven serkku Mauri Pekkarisen kanssa.

*

Lähteitä: Reino Kero: Suureen länteen. Siirtolaisuus Suomesta Pohjois-Amerikkaan (Siirtolaisinstituutti 1996); Yrjö Raivio: Kanadansuomalaisten historia I ja II (Canadan Suomalainen Historiaseura 1975 ja 1979).

Image 5-6/2007

Julkaistu: 10.1.2011