Apu

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist: ”Tyhmyys ja omahyväisyys on huono kombinaatio"

Teoreettisen fysiikan professori Kari Enqvist: ”Tyhmyys ja omahyväisyys on huono kombinaatio"

Kavahdan ihmisiä, jotka eivät kykene ajattelemaan, että he voisivat olla väärässä. Tyhmyys ja tietämättömyys on sallittua, sillä asioiden ymmärtäminen on vaikeaa.
Teksti Leena Raivio
Kuvat Mauri Ratilainen / All OVer Press
Mainos

Fyysikon pitää aina miettiä, onko hän laskiessaan tehnyt vääriä oletuksia. Kavahdan ihmisiä, jotka eivät kykene ajattelemaan, että he voisivat olla väärässä. Tyhmyys ja tietämättömyys on sallittua, sillä asioiden ymmärtäminen on vaikeaa. Mutta tyhmyys ja omahyväisyys on huono kombinaatio.

Lukemaan oppimiseni oli ilmestyksen kaltainen. Olin hyvin pieni ja tykkäsin kirjaimista. Piirtelin niitä paperille. Juoksin usein äidin luo ja kysyin: ”Lukeeko tässä mitään?” Yleensä ei tärpännyt, mutta kerran hän vastasi, että siinä lukee olo. ”Niin kuin olohuone?” kysyin. Katsoin kirjaimia ja näin, että siinä todella lukee olo. Hain lukukirjoja, avasin ne ja jokin naksahti päässäni. Osasin lukea. Luin koko iltapäivän.

Biologianopettajani kertoi kerran, miksi hän oli halunnut oppia englantia. Hän toivoi, että kun hän olisi Lahdessa Jalkarannan uimarannalla, tulisi joku ulkomaalainen autolla, kysyisi tietä ja hän osaisi neuvoa englanniksi. Se jotenkin kosketti. Siinä oli jotain zeniläistä: että voi tehdä asioita pelkästään itseään varten ilman suurempaa suunnitelmaa.

Yliopistossa filosofian, psykologian ja tähtitieteen opiskeluni eivät sujuneet kovin hyvin. Ajattelin, että fysiikkaahan voi kuka tahansa opiskella. Päädyin lopulta opiskelemaan teoreettisen fysiikan puolelle välttääkseni yliopiston fysiikan laitoksen kovat puupenkit.

Olen tutkinut varhaista maailmankaikkeutta. Se laajeni valoa nopeammin 14 miljardia vuotta sitten. Tätä on vaikea käsittää intuitiivisesti. Teoreettinen fysiikka on pitkälti laskemista, ja kosmologia on kuin geologiaa siinä missä tähtitiede on kuin kukkaketoa. Mutta kyllä kosmologiassakin tehdään havaintoja: on satelliitteja, jotka näkevät mikroaalto-silmin alkuräjähdyksen silloin, kun se oli 400 000 vuotta vanha.

Luonnontieteellinen maailmankuva on osa elämänkatsomustani. Maailma on minulle materiaalinen. Kutsun itseäni uskonnottomaksi. Jos minulle sanotaan, että Jumala on olemassa, en ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Uskoa on verrattu mentaalisen maailman virukseksi: aivojen arkkitehtuurissa on jotain sellaista, että sinne asettuu helposti tietynlaisia ajatuksia.

Henkinenkin koostuu fyysisistä asioista. Jos maailmasta otetaan kaikki elektronit pois, ei ole mitään henkistä toimintaa missään. Jos taas otetaan kaikki ihmiset pois, elektroneja on silti. Tässä mielessä elektronit ovat perustavanlaatuisempia. Tunteetkin ovat kehossa tapahtuvaa hormonaalista ja aivosähköistä toimintaa. Se ei vähennä niiden arvoa.

Viime vuosina olen ollut paljon Italiassa. Se on tunnemielessä lämpimämpi kuin Suomi. Ruoka on hyvää ja kulttuuri valtava. Harrastan sen eri puolia: taidetta, arkkitehtuuria, antiikin Roomaa ja myös 1900-lukua. Roomassa kiehtoo sen historian kerrosten konkreettisuus – siellä ei ole kärrätty vanhaa pois, vaan lyöty lekalla palasiksi ja rakennettu uutta siihen päälle. Historia on ihan käsin kosketeltavissa.

Julkaistu: 15.6.2018