Tenon kyttyrälohikanta nousi 5000:sta 50 000:een neljässä vuodessa – Syytä ei tiedetä

Näinä päivinä alkaa ­kyttyrälohien rynnistys Tenojokeen, Suomen tärkeimpään lohi­jokeen. Etukäteen on melkein mahdotonta sanoa, miten paljon näitä vieraslajin edustajia Tenoon nousee tänä kesänä.

Se johtuu kyttyrälohen erikoisesta ­elämänkierrosta. Kala kasvaa kahdessa vuodessa liki puolimetriseksi ja parin kilon painoiseksi. Sitten se lisääntyy ja kuolee pois. Uusi sukupolvi on olemassa ensimmäisen talven vain mätimunina.

Kyttyrälohi elää aivan toisin kuin Tenon kotoperäinen lohi, joka voi elää yli kymmen­vuotiaaksi ja kutea useasti.

Kyttyrälohi alkoi runsastua yhtäkkiä, vuodesta 2017, eikä syytä tiedetä. Tenon kotoinen lohikanta taas on romahtanut viime vuosina. Pohjoisessa elinympäristössä jokin näyttää kääntyneen niin, että nyt olot ovat kyttyrälohelle hyvät ja ­Atlantin lohelle huonot.

Pahimmillaan kyttyrälohia voi tulevaisuudessa nousta Tenoonkin jopa miljoonia kappaleita.

Kyttyrälohi elää luonnostaan Pohjoisella Tyynellämerellä, sinne laskevissa joissa sekä Aasian että Pohjois-Amerikan rannikoilla.

Suomeen laji kulkeutui, kun Neuvosto­liitto alkoi istuttaa kyttyrälohia Kuolan niemimaan jokiin.

– Tarkoituksena oli istuttaa lohen lisäksi toinen lohilaji alueelle ja saada lisää kalastettavaa, kertoo tutkija Panu Orell.

Orell työskentelee Luonnonvarakeskuksessa ja tutkii Tenon kalakantoja. Hän kertoo, että ensin Kuolan jokiin yritettiin saada kotiutumaan Sahalinin saaren joista kerättyä lohen mätiä ja poikasia. Se ei 1950-luvulla oikein onnistunut, vaikka istutusmäärät olivat niin suuria, että kyttyrä­lohia saatiin tuolloin Tenostakin.

Sahalin on Kuolan niemimaata paljon etelämpänä, minkä vuoksi sikäläinen kanta ei ilmeisesti menestynyt pohjoisessa. 1980-luvun puolivälissä neuvostoliittolaiset kokeilivat uudelleen, tällä ­kertaa Ola-joen kannalla pohjoisemmalta Magadanin alueelta.

– Se kanta kotiutui kerralla Kuolan jokiin.

Parillisina ja parittomina vuosina kutevat kannat

Kyttyrälohen kannat ovat jakautuneet kahtia, parillisina ja parittomina vuosina kuteviin kaloihin. Tämä johtuu lajin ­tiukasta kaksivuotisesta elinkierrosta.

Kyttyrälohen poikaset kuoriutuvat kutemista seuraavana vuonna. Ne viettävät kotijoessa vain lyhyen aikaa ja lähtevät laskemaan mereen muutaman sentin mittaisina sintteinä. Meressä ne syövät ja kasvavat seuraavaan vuoteen saakka.

Sitten, elämänsä toisena vuotena, kesä–heinäkuussa, lohet nousevat kudulle kotijokeensa. Kutemisen jälkeen sekä naaraat että koiraat kuolevat.

– Parillisten ja parittomien vuosien ­kyttyrälohet eivät kohtaa toisiaan, ja eri vuosien kannat ovat myös geneettisesti hyvin erilaisia keskenään, Orell sanoo.

Jostain syystä ­parillisten vuosien lohikannat eivät ole menestyneet Kuolan joissa, vaan ne ovat jääneet hyvin pieniksi.

Orellin mukaan Venäjän puolelta ei aiemminkaan saatu tarkkoja tietoja kyttyrä­lohien määrästä, mutta Venäjän hyökättyä Ukrainaan informaatiohanat menivät täysin kiinni.

– Ennen sotaa ehdittiin saada tieto, että 2021 esimerkiksi Varzugajokeen kyttyrälohia oli noussut ihan poskettomia ­määriä.

Orellin käsityksen mukaan Venäjän puolella kyttyrälohta ei yritetäkään torjua, vaan siihen suhtaudutaan lähinnä uutena kalastettavana lajina.

Tenoon voi tulla jopa satakertaisesti kaloja

Toistaiseksi Tenoon on noussut kohtuullisen vähän kyttyrälohia, siis siihen nähden, miten paljon niitä voi jokiin nousta niiden luonnollisella levinneisyysalueella.

Vieraslaji rysähti julkisuuteen ja laajempaan tietoisuuteen vuonna 2017. Tuolloin Tenoon nousi noin 5 000 kyttyrä­lohta, kun aiemmin niitä oli tullut parittomina vuosina korkeintaan satoja. Vuonna 2021 vieraskaloja nousi jo noin 50 000.

– Kun vertaa siihen, miten paljon ­kyttyrälohia voi nousta jokiin luontaisella levinneisyysalueellaan, Tenoon voisi pahimmillaan nousta jopa satakertaisesti kaloja, siis miljoonia kyttyrälohia.

On melko mahdotonta ennustaa, miten paljon kyttyrälohta nousee Tenoon tänä vuonna. Poikasten vaiheista meressä ei tiedetä juuri mitään. Jos olot merellä suosivat, poikasia selviää enemmän ­hengissä ja ne kasvavat nopeammin. Jos olot ovat huonot, kaloja selviää nousijoiksi vähemmän.

– Tämä on aidosti sellainen laji, joka panee kaikki munat yhteen koriin. Ja kun kudun jälkeen emokalat kuolevat, jäljelle jää koko kannasta vain mäti, Orell sanoo.

Suomessa ja lähialueilla tämä korostuu, kun parillisen vuoden kanta puuttuu osasta jokia kokonaan ja on muuallakin erittäin heikko.

Jonkinlaista osviittaa kyttyrälohikannasta voidaan saada Barentsinmereltä. Siellä norjalaiset selvittävät sillikantojen tutkimuspyynneissä myös kyttyrälohien määrää. Toistaiseksi lohia tulee niin vähän, ettei tarkkoja ennusteita voi sen pohjalta laatia.

Arvoitus on, miksi kyttyrälohia alkoi yhtäkkiä nousta Tenoon tuhansin ja kymmenin tuhansin. Orell arvioi, että Kuolan kasvaneista kyttyräkannoista alkoi yksinkertaisesti harhautua entistä enemmän kaloja Tenoon ja Norjan Finnmarkin jokiin. Ja näissä joissa pääsi sitten syntymään lisää kyttyrälohia.

Auki on myös se, miten kyttyrä­lohi voi muuttaa Tenoa. Vielä ei ole saatu selkeitä havaintoja siitä, että kyttyrälohi valtaisi elintilaa kotoperäisiltä lajeilta, vaikka kyttyrälohinaaras suojelee kutualuettaan ärhäkästi. Toisaalta Atlantin lohet ovat keskimäärin paljon kyttyrälohia ­suurempia.

Kyttyrälohien kutu on elokuun loppuun mennessä käytännössä ohi, ja silloin lohet vasta alkavat valmistautua lisääntymiseen. Näin kyttyrälohet eivät myöskään tuhoa Tenon omien lohien mätiä omissa kutupuuhissaan.

Jos vieraslajia nousisi Tenoon massoittain, myös kuolleita kaloja tulisi valtavia määriä. Tästä syntyisi mahdollisesti terveysriskejä. Ravinteita kalanraadoista ainakin tulisi Tenoon suuria kuormia.

– Mutta toistaiseksi ei tosiaan tiedetä, millainen uhka kyttyrälohi on lohelle tai meritaimenelle, Panu Orell sanoo.

Kyttyrälohta ei saa enää poistettua Suomesta

Kyttyrälohta ei saa enää poistettua, mutta miljoonien kyttyrälohien invaasion estämiseksi on käynnissä monia toimia Suomessa ja varsinkin Norjassa.

– Venäjällä kymmenet joet puskevat kyttyrälohta, eikä venäläinen tee sille mitään, joten lajia ei saa poistettua. ­Suomessa yritetään pitää laji aisoissa, mutta varmaankin se vaatii parittomina vuosina työtä tulevaisuudessakin.

Tänä vuonna Tenolle nousevia vieraskaloja torjutaan Norjan puolella joen yli vedettävällä padolla, jonka on tarkoitus ohjata nousukalat suureen rysään. Sieltä kotoperäiset lajit voidaan laskea jatkamaan nousuaan yläjuoksulle ja nostaa kyttyrälohet syötäviksi.

Orellin mukaan kyttyrälohi on vielä ­alajuoksulla kelpo ruokakala, merestä kalastettuna erinomainenkin. Yläjuoksulla kyttyrälohet eivät ole enää syömäkelpoisia, sillä ne alkavat mädäntyä elävältä, kun kuteminen lähestyy.

Rysäpyyntiä ei ole tässä mitassa aiemmin testattu Tenon kokoisessa isossa joessa.

– Nähtäväksi jää, miten pato ja rysä ­vaikuttavat alkuperäisiin lajeihin. Siinä voidaan tehdä hallaa niille, vaikka tarkoitus onkin hyvä. Kauden mittaan on seurattava, miten pato toimii, ja tarvittaessa ottaa se pois.

Suomen puolella Luken hankkeissa kyttyrälohen pyyntiä testataan nuottaamalla ja ajoverkoilla. Tärkeää kuitenkin on, ettei saaliiksi jää Tenon omia lohia. Tenon lohikanta kun on valmiiksi ­surkeassa kunnossa.

– Pirullista on, että sekä kyttyrälohi että meidän lohemme nousevat jokeen melko samaan aikaan.

Jo vuonna 2021 kyttyrälohia nousi Tenoon selvästi enemmän kuin Atlantin lohia, joita nousi hieman yli 26 000. ­Heikoimmillaan kotoperäistä lohta on noussut Tenoon vain hieman yli 14 000 kappaletta, vuonna 2020.

Orell kertoo, että Tenon lohet selviävät aiempaa huonommin merellä viettämästään ajasta. Tarkkaa syytä ei tiedetä. Lohenpoikasista kuolee aina merellä ylivoimaisesti suurin osa, joten pienetkin olojen heikkenemiset voivat vaikuttaa paljon.

– Jos aiemmin vaelluspoikasista on kuollut vaikkapa kahdeksan kymmenestä ja jostain syystä niitä alkaa kuolla yhdeksän kymmenestä, se tarkoittaa sitä, että joen nousulohimäärä leikkautuu puoleen.

Samaan aikaan kun olot ovat muuttuneet hankalammiksi Tenon lohelle, ne näyttävät muuttuvan suotuisemmiksi kyttyrälohelle. Orellin mukaan esimerkiksi ilmaston lämpeneminen luultavasti suosii kyttyrälohta.

– Ympäristöolosuhteet ja koko ravintoverkko on pohjoisella Jäämerellä suuressa muutoksessa. Syyllinen löytyy peilistä, eli se on ihminen, mutta emme vielä tiedä, mitkä asiat vaikuttavat eniten alkuperäisen lohen hyvinvointiin.