Apu

Tellervo Koivisto: "Olen aina ollut hihasta mukaan vedettävä"



Tellervo Koivisto: "Olen aina ollut hihasta mukaan vedettävä"

Avun erikoishaastattelussa ekonomi, presidentin puoliso, naisasianainen Tellervo Koivisto, 88.
Teksti Samuli Isola
Kuvat Kirsi Tuura

Hän on ollut kansanedustaja, kotiäiti ja presidentin vaimo, joka on taistellut naisen oikeuksista.

Olemme Katajanokalla, Mauno ja Tellervo Koiviston kauniissa kodissa.

Tellervo Koivisto, 88, purkaa lempituoliltaan elämänsä suurten käänteiden taustoja. Satakuntalaisen vaatimattomasti, tolkullisesti.

– Jotenkin olen sattunut olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ja olen aina tarvinnut jonkun, joka nykäisee minua hihasta ja sanoo, että nyt mennään.

Oikea paikka ja aika oli se hetki, kun Huittisiin tuli lukio juuri silloin, kun Tellervo oli sen ikäinen. Ja kun Turkuun perustettiin kauppakorkeakoulu juuri silloin, kun hän oli muuttanut sinne elämänsä suuntaa etsimään. Se hetki koitti myös silloin 5.12.1950, kun hän tapasi tanssimatkallaan elämänsä miehen, ”kirveellä veistetyn” Mauno Koiviston. Miehen, joka oli kipuamassa satamajätkästä filosofian tohtoriksi, pankinjohtajaksi, pääministeriksi, pääjohtajaksi ja Tasavallan presidentiksi.

Hän on itseään korostamaton ja varovainen, samaan aikaan rohkea, eteenpäin suuntaava ja valmis nousemaan esiin tärkeän asian puolesta. Hän on laskiämpäriä kantava emäntä ja tyyli-ikoni. Konservatiivi ja radikaali. Miestään tukeva kotiäiti ja maailmaa muuttava uranainen. Helposti samaistuttava, silti kuninkaallisesti etäinen. Haavoittuva ja särkymätön.

Eikä Tellervo Koiviston tarina olisi suomalainen, jos siinä ei olisi tummempia sävyjä. Jos ihminen ei joutuisi kohtamaan demoneitaan ja hyväksymään sitä, että joskus aika tekee läheisimmällekin tehtävänsä.

Tämän viikon Avun erikoishaastattelussa Tellervo Koivisto kertoo avoimesti elämänsä käännekohdista, iloistaan, suruistaan, ihastuksestaan maailman suureen johtajaan, arjestaan, Presidentinlinnasta, josta tuli koti, miehensä Maunon muistisairaudesta ja siitä tunteesta, kun hänelle selvisi, että nyt olisi aika jättää oma, rakas maapaikka Inkoon Tähtelässä seuraavien polvien käsiin.

Lue lisää tämän viikon Avun numerosta 3/2017.

Julkaistu: 19.1.2017