Jos haluat auttaa televisiota pysymään elossa, katso edes yksi jakso perinteisestä televisiosta – Se voi olla tämän talven rohkein kulttuuriteko
Jos perinteisellä televisiolla ei ole katsojia, ei ole mainostajiakaan. Ja jos ei ole mainostajia, ei ole rahaa ostaa uusia tv-ohjelmia. Yksinkertaista, mutta koko bisneksen selkäranka, kirjoittaa Lotta Backlund.
Sähköpostilaatikkoon tipahti tiedote: ”MTV:n sisällöt tavoittivat lokakuussa yli 80 % suomalaisista”. Raflaavan otsikon takaa kuitenkin löytyy trendi, joka ei yllätä. Perinteisen television katselu laskee edelleen, etenkin nuorissa katsojissa. Vaikka yksittäiset ohjelmat onnistuvat keräämään ilmiömäisiä yleisöjä, iso kuva on muuttumaton: me katsomme televisiota eri tavalla kuin ennen.
Mitä väliä sillä sitten on? No sitä, että jos ei ole katsojia, ei ole mainostajia. Ja jos ei ole mainostajia, ei ole rahaa ostaa uusia tv-ohjelmia. Yksinkertaista, mutta koko bisneksen selkäranka.
”Yhtenäiskulttuuri alkaa olla menneen talven lumia. Mainostajan näkökulmasta yleisöjä ei enää tarvitse ostaa televisiosta.”
Ennen vanhaan kaupallinen televisio toimi näin: kanava tarjosi hyviä ohjelmia, kaikki katsoivat niitä, ja mainokset nähtiin siinä sivussa. Mainostajat maksoivat yleisöistä, ja katsojaluvut olivat tälle tietenkin tärkein mittari. Televisio oli kruununjalokivi, ja sen ympärille rakentui iso osa suomalaisesta yhtenäiskulttuurista.
Nyt yhtenäiskulttuuri alkaa olla menneen talven lumia. Mainostajan näkökulmasta yleisöjä ei enää tarvitse ostaa (vain) televisiosta, koska ihmiset tavoittaa somesta, vaikuttajien kanavista tai jopa pelimaailmoista. Ja mikä ikävintä televisiokanaville: näissä uusissa ympäristöissä mittaaminen on helpompaa ja tarkempaa. Somessa nähdään täsmälleen, kuinka monta peukkua tai kommenttia tai klikkiä sisältö aiheutti. Siellä ”katsojaluvut” eivät ole valistunut arvio, vaan kylmä, täsmällinen totuus.
Televisiossa on toisin. Tuhanteen kotiin asennetut Finnpanelin mittarit keräävät dataa, joka mallinnetaan koko kansaan ulottuvaksi. Tämä ei ole juksausta, näin vastaavanlaisia tutkimuksia tehdään. Ikinä ei kysytä jokaiselta suomalaiselta heidän mielipidettään, vaan edustavasta otoksesta johdetaan laajemman joukon mielipide (”40 % suomalaisista vastustaa lakiesitystä”, ”puolet pettää pikkujouluissa” jne). Eli oikeasti emme tiedä faktaksi asti, että miljoona ihmistä katsoi jotakuta ohjelmaa. Faktaksi tiedämme, että muutamat sadat kotitaloudet katsoivat tiettynä iltana jonkin aikaa jotakin ohjelmaa.
”Mitä vähemmän katsojia, sitä vähemmän rahaa, ja sitä vähemmän uusia ohjelmia. ”
Tiedämme trendin muuttuneen senkin vuoksi, että emme enää havahdu siihen, että ”kaikki” katsoivat televisiota samaan aikaan ja keskustelivat seuraavana päivänä samasta laulajasta, samasta selviytyjästä tai samasta talk show’sta. Sen sijaan elämme aikaa, jolloin jokainen puhuu siitä, minkä oma algoritmi tarjoaa valitusta kanavasta.
Tämä ei ole modernia kyynisyyttä, vaan hyvin konkreettista: mitä vähemmän katsojia, sitä vähemmän rahaa, ja sitä vähemmän uusia ohjelmia meillä kaikilla on katsottavaksi.
Siksi sillä edelleen on väliä, kuka katsoo. Ja jos haluat auttaa televisiota pysymään elossa, voit aina tehdä sen, mitä kanavat eniten toivovat: katso edes yksi jakso perinteisestä televisiosta. Se voi olla tämän talven rohkein kulttuuriteko.
