
Tekoälyn tuoma hyöty ei näy palkkapussissa, päinvastoin – Tekoälyn tuoma tuottavuus kuuluu kaikille
Jos annamme tekoälyn korvata ihmisiä ilman aktiivista ohjausta, saatamme toistaa teollisen vallankumouksen virheen, jossa talous kasvoi mutta työläisten elintaso polki paikoillaan, Teppo Turkki kirjoittaa.
Luin Trumpin hallinnon heinäkuussa julkaiseman Amerikan tekoälystrategian ja sen kansallisen käyttöönotto-ohjelman (Winning the Race – America’s AI Action Plan), ja oikeasti huolestuin. Trumpin ohjelma vauhdittaa tekoälyn käyttöönottoa, höllentää rajusti sääntelyä, investoi infrastruktuuriin ja tukee avoimen lähdekoodin mallien kehitystä.
Työntekijöiden muuttuvasta asemasta tai suojasta strategia sanoo vain vähän.
Yhdysvallat ei ole Eurooppa tai Suomi, mutta Amerikan kehitys näyttää nyt suuntaa.
Edessämme saattaa olla teknologian villi länsi, jossa vahvat suur- ja teknologiayhtiöt sekä pääoman haltijat korjaavat koko tuottavuuspotin. Heikommassa asemassa olevat työntekijät, erityisesti matalammin koulutetut, tulevat jäämään nuolemaan vain näppejään.
Goldman Sachs -pankin arvion mukaan jopa 300 miljoonan työntekijän työpanos on maailmanlaajuisesti ”vaikutuksille altis” tekoälyn myötä. Maailman talousfoorumi puolestaan ennakoi, että lähivuosina työpaikkojen nettohävikki on 14 miljoonaa jo vuoteen 2027 mennessä.
Siis 14 miljoonaa työpaikkaa tuhoutuu enemmän kuin syntyy.
Lontoossa toimiva riippumaton ajatushautomo IPPR kuvaa tekoälyn kehitystä ”ennennäkemättömän nopeaksi” ja ennakoi sen tuovan järisyttävän vaikutuksen. Jopa 70 prosenttia tietotyöstä, projektinhallinnasta markkinointiin ja hallinnollisiin tehtäviin, tulee olemaan tekoälyn uudelleenmuovaamaa tai korvaamaa.
Esimerkiksi Klarna-pankin asiakaspalvelussa tekoäly hoitaa jo 700 ihmisen työtä vastaavan työmäärän ympäri vuorokauden.
Tekoäly nostaa tuottavuutta, mutta sen luoma lisäarvo ei näy työntekijöiden palkkapussissa. Tekoälyn taloudelliset hyödyt valuvat tällä hetkellä pääosin suuryrityksille ja osakkeenomistajille. Palkkojen kasvu on jäänyt jälkeen. Riskinä on, että kuilu pääoman ja työn välillä kasvaa entisestään.
Talousnobelilla palkitut Daron Acemoglu ja Simon Johnson varoittavat, että nykykehitys on vinoutunut liiaksi ihmistyötä korvaavan automaation suuntaan. Jos annamme tekoälyn korvata ihmisiä ilman aktiivista ohjausta, saatamme toistaa teollisen vallankumouksen virheen, jossa talous kasvoi mutta työläisten elintaso polki paikoillaan.
EU:ssa painotetaan tekoäly- ja teknologiapolitiikassa tietosuojaa, syrjimättömyyttä ja turvallisuutta. Mutta työmarkkinavaikutusten arviointi ei ole ollut eurooppalaisenkaan tekoälykeskustelun ytimessä.
Tekoälyn haasteisiin vastataan lähinnä korostamalla jatkuvan kouluttautumisen tärkeyttä. Mutta pelkkä retoriikka elinikäisestä oppimisesta ei auta keski-ikäistä toimistotyöntekijää, jonka tehtävät katoavat chatbotin myötä.
Suomalaiset yritykset ostavat nyt tekoälyä pilvipalveluna globaaleilta markkinoilta korvaamaan kotimaista työvoimaa. Kun tekoälyn arvonluonnista iso osa tapahtuu Yhdysvalloissa tai Kiinassa, suomalaisen työntekijän neuvotteluasema heikkenee. Ja vaikka meillä on tulonsiirtoja ja progressiivinen verotus, suuret teknologiajätit ovat globaaleja ja niiden voitot kertyvät Suomen ulkopuolella.
On aika tunnustaa edessä olevan muutoksen mittakaava ja ryhtyä rakentamaan politiikkaa kohti maailmaa, jossa tekoälyn tuoma tuottavuus kuuluu kaikille. Siksi tarvitsemme pikaisesti tekoälyn aikakauden päivitetyn sosiaalisen sopimuksen.
