Tekoäly – hallinnon uhka vai mahdollisuus? Ilmiö on saapumassa Suomeenkin

Maailman rikkaimman miehen Elon Muskin sijoittajaryhmän 97,4 miljardin dollarin tarjous ChatGPT:n kehittäjäyhtiö OpenAI:sta kertoo omaa kieltään siitä, mihin maailma on menossa. Tekoäly on vyörymässä Yhdysvaltain hallintoon voimalla.

Tekoälyä on tavattu pitää työkaluna, mutta onko kyse muustakin – kuten vallankäytön muutoksesta? Donald Trumpin hallinnossa toimivan Muskin johtama ”hallinnon tehokkuuden virasto” Doge on asetettu tarkastelemaan liittovaltion toimintoja ja salaisiksikin luokiteltuja asiakirjoja.

Muskin alaisuudessa toimivalle joukolle 19–24-vuotiaita kokemattomia insinöörejä on järjestetty pääsy ministeriöiden arkaluonteisiin asiakirjoihin ilman asianmukaisia turvaselvityksiä. Kun viranomaiset ovat yrittäneet puuttua asiaan, Trumpin hallinto on lomauttanut heidät.

Suomessa keskustelu tekoälyn ja hallinnon liitosta ei ole edes alkanut. Kun kunnat kamppailevat talousongelmien kanssa, tekoälyn lupaukset säästöistä voivat houkutella. Kolikolla on myös kääntöpuolensa. Jos hallintoa ohjataan kohti tekoälyä, jonka toimintalogiikkaa on vaikea avata, on tilanteessa riskinsä: voiko järjestelmiä ohjata kohti mieleistään poliittista agendaa?

Suomalainen keskustelukulttuuri on perinteisesti välttänyt kipeitä kysymyksiä, mutta pian täälläkin on pohdittava, halutaanko tekoälyalgoritmeille ja niiden takana oleville toimijoille ohjata valtaa päätöksenteossa? Onko sen paikka jo kuntavaalien yhteydessä? Teknokratian uhat tai mahdollisuudet eivät ole vain kaukainen amerikkalainen ilmiö, ne koputtavat pian jo kuntatalojen ovia.

Olen tuore Avun päätoimittaja. Tehtävää ei helpota, että Muskin kaltaiset hahmot nakertavat median toimintaedellytyksiä julistamalla jokaisen somepäivittäjän kansalaisjournalistiksi tai mediaksi. Kaikki somen ”tieto” ei ole faktaa, eivätkä journalistin ohjeet velvoita. Eri algoritmien voi katsoa jo nyt kaventaneen julkista keskustelua, ja tavoite vaikuttaa olevan median syrjäyttäminen kaappaamalla sosiaalinen media haltuun.

Huomista on silti katsottava toiveikkaasti. Toivoa pitää, että yleisö näkisi laajemmin somekuplien pirstaloimassa maailmassa, että oikean journalismin arvo lisääntyisi.