Äiti katsoo hymyillen tytärtään Maria Veitolaa ja sanoo, että tämä oli lapsuudessaan ja nuoruudessaan ihana, kiltti tyttö. Ei näkymätön lapsi tai kuulumaton, vaikka monesti uppoutuneena lukemaan, kuuntelemaan musiikkia tai kokoamaan palapelejä.

Maria istuu Imatralla lapsuudenkotinsa olohuoneen lattialla. Hänellä on edessään monille nuoruudesta tuttu keltainen Enso-laatikko.

Se on muistojen laatikko. Siellä on hänen kirjoituksiaan, kirjeitä, joita 1980-luvulla kirjoitettiin tiuhaan, hänen ja ystävänsä kirjoittamat My Little Pony -laulun sanat ja muuta tärkeää tavaraa, jotka teinityttö halusi aikoinaan säilyttää.

– Hei ja Snoopy-kortti, ihan klassikko! Taidan viedä laatikon kotiin Helsinkiin.

Kortissa Tero-niminen poika kirjoittaa ihailemalleen Marialle, että ”tulit uniini”.

Maria Veitola tulee monen julkisuuden henkilön uniin nyt, kun Yökylässä Maria Veitola -tv-sarjan viides tuotantokausi on menossa.

Tänään ollaan kylässä äidin luona ja kierretään ympäri Imatraa, niissä nuoren tytön maisemissa, puistoissa ja kaduilla, joita Maria ehti kulkea yhdeksänvuotiaasta.

Isää ei enää ole. Hän kuoli kolme ja puoli vuotta sitten sairastettuaan pitkään.

Esiintymistä karttelevasta tytöstä kasvoi koko kansan tuntema tv-kasvo, joka kysyy haastateltaviltaan suoria kysymyksiä. Maria Veitola ei karttele vaikeitakaan asioista, vaan saa haastateltavansa aukeamaan.

– Toimittaja ei saa olla kiusaaja, mutta kyseleminen on työssäni ihan parasta. Lokakuun lopussa ilmestyvään kirjaani Maria Veitola – Toisinpäin sain ihan sikana mahtavan vaikeita kysymyksiä, joita pyysin lähettämään sähköpostiini. Kirjassani vastaan niihin.

Teininä Maria suhtautui esiintymiseen ja avoimuuteen toisin.

– Musiikkikoulun matineat olivat minulle kauhistus ja esiintyminen tosi noloa. Välttelin loppuun asti niissä soittamista, mutta sain silti päästötodistuksen.

15-vuotiaana Maria uskaltautui kesätöihin Imatran legendaariseen Buttenhof-ravintolaan ja myi asiakkaille viinaakin. Kun alkoholitarkastaja tuli ravintolaan, todettiin, että täällähän myy lapsi alkoholia. Se myynti loppui siihen.

Maria Veitolan persoonaan liittyy monia ristiriitaisia piirteitä. Esiintymistä kammoava nuori Maria pyrki kaksi kertaa näyttelijäksi. Hän oli hiukan harrastanut alaa, kun Imatralle oli perustettu harrastajateatteri.

– Olin lukion kolmannella ja osallistuin toimintaan. Esiintymistä oli sekin, että luin Imatrankosken kirjastossa satuja lapsille.

Teatterikorkeakoulun kokeissa Maria ei edennyt ensimmäistä vaihetta pidemmälle, ja Tampereen Nätyssä pyrkiminen tyssäsi, kun hän loukkaantui toisessa vaiheessa.

– Nilkkani nivelsiteet menivät yhdessä tehtävässä, enkä voinut jatkaa kokeissa, vaan jouduin menemään Hatanpään sairaalan päivystykseen.

Tampereen Työväen Teatterin nykyinen johtaja, ohjaaja Otso Kautto ihmetteli Marialle vuosia myöhemmin, että mihin tämä oli kokeista kadonnut. Maria olisi kuulemma otettu kouluun.

– Kävin vuoden mittaisen Lahden Kansanopiston näyttelijätyönkurssin, jolla oli muun muassa Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho. Kun pääsin tekemään teatteria helsinkiläisessä Kellariteatterissa, huomasin, että se ei ollut juttuni.

Maria ei osannut kaivella itsestään näyttämöllä tarvittavia tunteita eikä pystynyt esimerkiksi itkemään. Ihan mahdotonta ainakin vielä silloin. Hän oppi silti tärkeän taidon, taidon olla häpeämättä itseään.

Lue Maria Veitolan koko haastattelu Avusta 45/2019.