Apu

Teemu Selänne: En aio koskaan kasvaa aikuiseksi


Teemu Selänne nousi huipulle aikana, jolloin NHL ja kiekkomaailma oli hyvin erinäköinen kuin nykyään. Lätkän suhteen hän tuntee saaneensa kaiken mitä oli saatavissa.
Kuvat A-lehtien kuva-arkisto, Markku Ulander / Lehtikuva

Stanley Cup -voittaja, maalikuningas, nelinkertainen olympiamitalisti, monella tapaa ensimmäinen todellinen supertähti suomalaisessa jääkiekossa. Toki Jari Kurri teki aiemmin huikean NHL-uran ja omista aikalaisista löytyy Teppo Nummisen, Jere Lehtisen ja Saku Koivun kaltaisia nimiä, mutta Teemu Selänne oli ja on ”koko kansan Teemu”.

Monelle huippu-urheilijalle voi olla kova paikka, kun ura loppuu. Jääkiekossa on nähty tapauksia, jossa tarkasti rytmitetyn elämän, pukukoppiyhteisön ja pelaajastatuksen katoaminen johtaa identiteettikriisiin ja tyhjiö täyttyy väärillä asioilla.

Selänteen kaltainen tähti on toki poikkeusasemassa muun muassa taloudellisen turvallisuuden suhteen, mutta suurimmaksi syyksi ongelmattomuuteen hän arvelee uransa pituutta ja sisältöä.

– Nämä neljä vuotta ovat menneet tosi nopeasti ja olleet hienoa aikaa. Nautin edelleen siitä, ettei elämä ole aikataulutettua, mutta tekemistä pitää olla. Varmasti tulisi ongelmia, jos en olisi niin aktiivinen ja säätämässä milloin mitäkin, hän virnistää.

Selänne sanoo, että lätkän suhteen hän tuntee saaneensa kaiken mitä oli saatavissa.

Winnipeg Jetsiä edustanut Selänne, 22, rikkoi NHL-debyyttikaudellaan 1992–93 ennätyksen toisensa perään.

– Ei tee mieli kaukaloon, edes höntsäämään. Ensimmäisenä vuonna en edes katsonut pelejä, mutta pikkuhiljaa olen ryhtynyt seuraamaan eri maiden sarjoja ja maajoukkuetta.

"Annettiin vain vinkkejä"

Maajoukkueesta puheen ollen, Selänne oli mukana Lauri Marjamäen Leijona-uran aloittaneessa World Cupin valmennusryhmässä syksyllä 2016. Jälkikäteen on helppo sanoa, että turnaus tavallaan myös lopetti Marjamäen pestin alkuunsa. Kun kaikki meni pieleen, NHL-miesten ja osin muidenkin huippupelaajien luottamus jäi saavuttamatta, pois lukien Kärpistä asti lojaali Sebastian Aho ja muut ”kiltit pojat”.

Päävalmentaja vastaa tuloksesta ja toiminnasta, mutta monen mielestä ylisuuri taustaryhmä (7 henkeä) täynnä isoja egoja ei ainakaan helpottanut sisäänajoa.

Selänteen mukaan ryhmän koko ei ollut kovin poikkeuksellinen, mutta sillä ei liioin ollut valtaa käytännön toteutukseen.

– Ei me päätetty mistään konkreettisesta, annettiin vaan vinkkejä ja seurailtiin sitä touhua. Ainakin me Kimen (Kimmo Timonen) kanssa oltiin ihan maskotteja siinä, hän tokaisee.

Osa ex-huippukiekkoilijoista hakeutuu uran jälkeen valmennuspuolelle. Mainittu Timonenkin sanoi Leijona-paitansa jäädytysjuhlallisuuksien yhteydessä, että puolustajien valmentaminen kiinnostaisi ”jossain vaiheessa”.

Se kirkkain kruunu. Selänne pääsi nostamaan Stanley Cup -kannua Anaheimin riveissä keväällä 2007.

Selännettä on paristakin syystä sen sijaan vaikea nähdä aitiossa. Hän vahvistaa, ettei paloa siihen suuntaan yhäkään ole.

– Valmentaminen vaatisi yhtä paljon tai oikeastaan enemmän sitoutumista kuin pelaaminen: en koe, että se olisi minua varten. Juniorien ja maalinteon opettamisen kanssa touhuan mielelläni, mutta vierailut omaan akatemiaan ja kerran kesässä Vuokatin kiekkokouluun riittävät hyvin.

"Jotain Suomen junnuvalmennuksessa tehdään paremmin"

Suomen huippukiekkoilun nykytilaa Selänne pitää pääosin hyvänä. SM-liigan taso ei ole sitä mitä takavuosina. NHL on aina vienyt parhaat päältä, mutta nyt seuraavankin korin pelaajat kiekkoilevat joko KHL:ssä tai Sveitsin tai Ruotsin pääsarjassa.

Yhä useampi nuori lähtee yhä aiemmin Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin, mutta sillä on ollut positiivisia vaikutuksia niin pelaajien omaan uraan kuin maajoukkueisiin. Nuoret tottuvat varhain pieneen kaukaloon ja kovempaan pelitahtiin, ja moni kypsyy nopeasti ottamaan vastuuta itsestään sekä urheilijana että ihmisenä.

”Vuoto” pitää myös Suomen päätä valppaana, kun ei ole varaa tuudittautua uskoon omien systeemien ja valmennuksen ylivertaisuudesta.

– En tiedä, mitä kaikkea Suomen junnuvalmennuksessa on muutettu, mutta jotain siellä tehdään paremmin kuin ennen. Kun 10–15 vuotta sitten oli vaikea löytää suomalaistulokkaita koko NHL:stä tai ainakaan ylemmistä ketjuista, nyt tähtiluokan nuoria on useampi, ja joka varaustilaisuudessa tulee lisää lupauksia, Selänne muistuttaa.

Selänne menee mietteliääksi, kun häneltä kysyy näkemystä eniten suomalaisen jääkiekkoon ja sen nykyiseen valta-asemaan vaikuttaneesta tapahtumasta.

Vancouverin olympialaiset 2010 muistetaan ennen kaikkea USA-välieräottelun romahduksesta ja päävalmentaja Jukka Jalosen opintomatkasta. Koottujen sekoilujen ja ristiriitojen jälkeen pronssi oli voitettu mitali.

– Yleisellä tasolla se on varmaan vuoden 1995 maailmanmestaruus, koska se sekoitti koko kansan ja vaikutti niin monella tavalla. Pelillisesti minulle tärkeimmiksi nousevat silti vuoden 2004 World Cup -hopea ja varsinkin Torinon olympiahopea kaksi vuotta myöhemmin. Olen edelleen sitä mieltä, että olimme Torinon turnauksen paras joukkue ja pelasimme parasta Leijona-kiekkoa ikinä.

Lasten muutto pois kotoa on iso asia

Näytti siltä tai ei, Teemu Selänne lähestyy viidenkympin rajapyykkiä. Sirpa-vaimo kantoi tunnetusti päävastuun perheestä pelivuosina, mutta Selänne myöntää, että aikuistuvien lasten muutto pois kotoa on isällekin iso asia.

– Luopumisen tuska on välillä kova, mutta se kuuluu elämän kiertokulkuun. Tärkeintä on, että pojat löytävät omat polkunsa ja ovat onnellisia. Mutta onhan se kiva, että Veera on vielä kotona, kuopuksensa koulukyytikuskina toimiva Selänne herkistyy.

Selänteet ovat myymässä taloaan Los Angelesin lähistöllä, jossa Selänteellä on myös pihviravintola. Pysyvää paluuta Suomeen ei kuitenkaan suunnitella.

Lapset ovat tottuneet elämään Yhdysvalloissa, ja vaikka asiasta ei ole julkisesti puhuttu, on selvää, että etenkin poikien on helpompi kasvaa kuulun sukunimensä kanssa aikuisiksi Suomea isommissa ympyröissä.

Puhumattakaan Selänteestä itsestään, joka pitkästyisi Suomessa taatusti?

– No joo, en voi oikein kuvitella, että Suomen talvessa olisi tarpeeksi tekemistä… Silloin varmaan hakeutuisin aktiivisemmin kiekkohommien pariin. Näin on hyvä, että ollaan kolme kuukautta Suomessa ja loput vuodesta Jenkeissä. Saa parhaimmat puolet molemmista maailmoista.

Selänteen käytöksestä, lausunnoista ja puheista ei välillä millään uskoisi, että kyseessä on jo keski-ikäinen mies. Välittömyys, impulsiivisuus, kyky innostua ja tietty lapsenomaisuus ovat toisaalta osa sitä, mitä moni kutsuu karismaksi ja viehätysvoimaksi.

Koska lätkän Peter Pan oikein aikoo kasvaa aikuiseksi?

– Hah hah, en koskaan! Ei ole tarvetta.

Eli näillä mennään – edelleen.

Löydät lisää juttuja suomalaista legendoista Avun Elävät legendat -erikoisnumerosta (54/2018), myynnissä tammikuun ajan.

Julkaistu: 11.1.2019